Lue keskustelun säännöt.
Eläköityneet vanhemmat eivät jätä rauhaan.
16.09.2013 |
Vanhempani ovat jääneet eläkkeelle, ja ilmeisesti liiallisen vapaa-ajan takia ovat alkaneet ahdistelemaan minua, kohta nelikymppistä lastaan kaikella mahdollisella! Ovat ruotineet suhdettamme kai keskenään, ja nyt jatkuvasti tuntevat tarvetta käydä sitä läpi. Varsinkin isäni on aina ollut vaativa ja käskevä. En ole ikinä lapsena tai nuorena saanut kapinoida heitä vastaan. Aikuisena ovat edelleen "neuvomassa" että mitä pitää tehdä, ja kun olen ystävällisesti sanonut, että en tarvitse neuvoa, minua syytetään itsekkyydestä ja kiittämättömyydestä! Sitten kun vetäydyn tilanteesta pois, koska en halua pahentaa sitä, alkaa viikko kausia kestävä ruotiminen!
Itse olen naimisissa, kahden jo kouluikäisen lapsen äiti, eikö olisi jo aika luottaa, että siivet kantaa?
Kaiken huippuna äitini ilmestyi aamulla työpaikalleni, alkoi taas kysellä miksi olen niin ilkeä isääni kohtaan (?) ja kun sanoin, että en voi työpaikallani ja kesken töideni käydä tällaista läpi, poistui hän itkien! Tämä on ihan uskomatonta!
Miten ihmeessä saan heidät ymmärtämään, että antavat minulle tilaa olla oma aikuinen itseni, ja että se, että tarvitsen sitä tilaa, ei tarkoita että pitäisin vanhempiani inhottavina, vaan siten koen ainoastaan pystyväni välttämään riidat. Järkevä puhe aikuisten kesken ei onnistu, sillä he eivät siihen kykene. Sitä olen yrittänyt, ja nyt tilanne on tullut tähän. Itse pysyn rauhallisena, mutta varsinkin isäni ei siihen kykene. Äitini alkaa heti peesaamaan isääni, niin on ollut jo lapsuudessani ja tuo kaikki tuntuu vieläkin todella ahdistavalta.
Elämäni on nyt kuin Kafkan romaanista, itse voin vain katsoa ja ihmetellä, mitä ihmettä on tapahtunut ja miten ja miksi? Pitääkö minun perheeni kanssa laittaa kotimme myyntiin, ja muuttaa toiselle paikkakunnalle? Uskomatonta. Tapahtuuko näin kaikille kuusikymppisille, vai mitä tämä on?
Kokemuksia?
Kommentit (31)
Ap:n vanhemmat eivät osaa olla enää keskenään. Heillä on ihan liikaa vapaa-aikaa ja kyllästyvät toisiinsa ja hakevat ratkaisua väärällä tavalla eli heidän lapsestaan. Tekstistä saa käsityksen ettei heillä ole muuta elämää kuin aikuinen lapsi perheineen ja koti sekä toisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku eläkkeellä oleva kirjoitti näin ja tässä on paljon viisauden sanoja:
"Se nyt on enemmän sääntö kuin poikkeus, että kun vanha pariskunta eläköityy ja alkaa nähdä toisiaan olosuhteiden pakosta jatkuvasti, ongelmia siinä tulee.
Yrittäkää käyttäytyä toistenne seurassa kuin aikuiset. Antakaa toisillenne omaa tilaa älkääkä jatkuvasti puuttuko toistenne olemiseen tai tekemiseen. Jos toinen haluaa olla hiljaa, antakaa sen olla hiljaa. Jos toinen ei halua tehdä sitä tai tätä, antakaa sen olla tekemättä ja tehkää itse yksin tai jonkun toisen kaverinne kanssa.
Jos ihmiset haluavat jatkaa toistensa seurassa, se kyllä onnistuu. Jos ihmiset haluavat päästä eroon toistensa seurasta, se on tavattoman helppoa sekin. Oma tahtotila on tärkeintä. "
Ehkä he ovat yhdessä vain lasten takia, tätähän neuvotaan tällä palstalla harrastamaan aina. Saat nyt sitten maksaa siitä, että he ovat uhrautuneet olemaan yhdessä pelkästään sinun takiasi ja tehneet "oikein".
Oikeasti jotakin eläkeläistä saattaa harmittaa kun päästi elämän rakkauden menemään em. syystä, eikä se nelikymppinen lapsi edes arvosta uhrausta vaan elää posottaa vaan omaa elämäänsä.
Mulla on aika samantapainen tilanne, joskaan ei ihan yhtä paha. Eivät ole vielä työpaikalle tulleet, mitä edistää 250 km välimatka vanhempien kotiin...
Mutta siis muuten. Napanuora vanhempiin on katkaistu jo nuorena, jopa kiivain riidoin aikoinaan olen taistellut oikeuteni tehdä omat päätökseni. Meillä oli ihan hyvä aikuisten ihmisten välinen tasa-arvoinen ihmissuhde ja vanhemmat kunnioittivat päätöksiäni oman elämäni suhteen, kunnes...
Kunnes jäivät eläkkeelle. Vähitellen koko ihmiset alkoivat muuttua. Olivat ennen meneviä, sivistyneitä uraihmisiä. Vähitellen alkoivat käpertyä kotiinsa ja matkoillekaan ei voinut enää mennä kun "eihän sitä vanhojen sovi". Rahaa ja terveyttäkin riittäisi kyllä. SIellä kotona sitten murehtivat kaikkia sairauksia joita itselle, tai meille tai lapsillemme, tai veljelle tai veljen lapsille, voi tulla, ja soittelevat itkuisia puheluita huolistaan meille. Lisäksi tosiaan pohtivat myös parisuhdettamme ja tekevät aivan virheellisiä päätelmiä kun siellä keskenään päivät pitkät vatvovat asioita joista eivät mitään tiedä.
Ja minun vanhemmat ei ainakaan ole mitään narsistityyppejä eikä varsinaisesti kontrollinhaluisia. He ovat vaan liian kotonaolon ja mitääntekemättömyyden myötä uponneet murehtimisen suohon eivätkä tajua että heidän huolensa ovat aivan liioiteltuja ja että semmoinen murehtiminen ei joka tapauksessa auta mitään.
Minua ne äidin puhelut ahdistaa, mutta en ole kiukkuinen, vaan lähinnä surullinen siitä millaisessa maailmassa he elävät, kuinka synkässä ja ahdistavassa. Kun minua kontrolloidaan, tiedän että se johtuu aidosta huolesta, ei ilkeydestä, ja siksi yritän suhtautua pitkämielisyydellä. Mutta kieltämättä olen harventanut esim. visiittejä heille, koska varsinkaan lasten en halua joutuvan kuulemaan jatkuvia sairauspelkoja, eropelkoja, irtisanomispelkoja...
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:46"]
Mulla on aika samantapainen tilanne, joskaan ei ihan yhtä paha. Eivät ole vielä työpaikalle tulleet, mitä edistää 250 km välimatka vanhempien kotiin...
Kunnes jäivät eläkkeelle. Vähitellen koko ihmiset alkoivat muuttua. Olivat ennen meneviä, sivistyneitä uraihmisiä. Vähitellen alkoivat käpertyä kotiinsa ja matkoillekaan ei voinut enää mennä kun "eihän sitä vanhojen sovi". Rahaa ja terveyttäkin riittäisi kyllä. SIellä kotona sitten murehtivat kaikkia sairauksia joita itselle, tai meille tai lapsillemme, tai veljelle tai veljen lapsille, voi tulla, ja soittelevat itkuisia puheluita huolistaan meille. Lisäksi tosiaan pohtivat myös parisuhdettamme ja tekevät aivan virheellisiä päätelmiä kun siellä keskenään päivät pitkät vatvovat asioita joista eivät mitään tiedä.
[/quote]
Siis onko sinun vanhemmat jääneet ihan kokonaan kotiin? eivätkö harrasta mitään? tai tapaa muita ihmisiä? Kun ihminen jää kotiin niin hetken päästä on niin mökkiytynyt ettei osaa/uskalla lähteä mihinkään ja sitten tulee liikaa ajateltua asioita ja vaikuttaa mielenterveyteen. Äidilläni on tälläistä aloitekyvyttömyyttä mutta onneksi isäni on vireämpi. Ollaan omalta osalta yritetty "auttaa"... eli kun isänpäivä koittaa marraskuussa niin kappas isäni saa isänpäivälahjaksi teattaeriliput ja joulukonserttiliput. Jaa kyllä heillä itsellään olisi rahaa ostaa mutta ovat saamattomia ja lähtevät mielellään kun joku muu on järjestänyt. Joululahjaksi organisoimme taas jotain kivaa tapahtumaa samoin äitienpäivänä ja synttäripäivinä. Jos emme sisarukset harrastaisi tätä pienimuotoista potkimista niin olisivat siellä kotona entistä enemmän. Isäni täytti hetki sitten 75v ja taas meni parin tapahtuman liput postissa ja hän oli hyvin ilahtunut,heidän tarvitsee vain hypätä autoon ja huristella paikalle. Kannattaa lukea hesarin linkki. http://www.hs.fi/tiede/a1367563751689
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:46"]
Mulla on aika samantapainen tilanne, joskaan ei ihan yhtä paha. Eivät ole vielä työpaikalle tulleet, mitä edistää 250 km välimatka vanhempien kotiin...
Kunnes jäivät eläkkeelle. Vähitellen koko ihmiset alkoivat muuttua. Olivat ennen meneviä, sivistyneitä uraihmisiä. Vähitellen alkoivat käpertyä kotiinsa ja matkoillekaan ei voinut enää mennä kun "eihän sitä vanhojen sovi". Rahaa ja terveyttäkin riittäisi kyllä. SIellä kotona sitten murehtivat kaikkia sairauksia joita itselle, tai meille tai lapsillemme, tai veljelle tai veljen lapsille, voi tulla, ja soittelevat itkuisia puheluita huolistaan meille. Lisäksi tosiaan pohtivat myös parisuhdettamme ja tekevät aivan virheellisiä päätelmiä kun siellä keskenään päivät pitkät vatvovat asioita joista eivät mitään tiedä.
[/quote]
Siis onko sinun vanhemmat jääneet ihan kokonaan kotiin? eivätkö harrasta mitään? tai tapaa muita ihmisiä? Kun ihminen jää kotiin niin hetken päästä on niin mökkiytynyt ettei osaa/uskalla lähteä mihinkään ja sitten tulee liikaa ajateltua asioita ja vaikuttaa mielenterveyteen. Äidilläni on tälläistä aloitekyvyttömyyttä mutta onneksi isäni on vireämpi. Ollaan omalta osalta yritetty "auttaa"... eli kun isänpäivä koittaa marraskuussa niin kappas isäni saa isänpäivälahjaksi teattaeriliput ja joulukonserttiliput. Jaa kyllä heillä itsellään olisi rahaa ostaa mutta ovat saamattomia ja lähtevät mielellään kun joku muu on järjestänyt. Joululahjaksi organisoimme taas jotain kivaa tapahtumaa samoin äitienpäivänä ja synttäripäivinä. Jos emme sisarukset harrastaisi tätä pienimuotoista potkimista niin olisivat siellä kotona entistä enemmän. Isäni täytti hetki sitten 75v ja taas meni parin tapahtuman liput postissa ja hän oli hyvin ilahtunut,heidän tarvitsee vain hypätä autoon ja huristella paikalle. Kannattaa lukea hesarin linkki. http://www.hs.fi/tiede/a1367563751689
[/quote]
Ovat jääneet kokonaan kotiin, eivätkä suostu menemään minnekään sieltä. Uskovat olevansa liian vanhoja ja raihnaisia mihinkään, pelkäävät esim. sairaskohtauksia, vaikkei kummallakaan ole edes mitään perussairautta tai lääkitystä. Ovat vaan muuttuneet niin pessimisteiksi että pelkäävät aina pahinta.
Siellä kotonaan ne kyllä tekee kaikenlaista projektia, laittoivat viime kesänä uima-altaan ja pihakodan, ja sisätilat on rempanneet katosta lattiaan eläkeaikanaan. Mutta uskovat että vanhusten "kuuluu" olla vaan kotona eivätkä suostu sieltä mihinkään oikein lähtemään. Ovat muuttuneet myös hyvin piheiksi joissain asioissa, esim. ravintolasyöminen jota harrastivat ennen ahkeraan, ei enää tule kyseeseen, on kummallista tuhlaamista heistä eikä kuulemma yksinkertainen maalaisihminen semmoista kaipaa (ovat olleet lapsuudessaan ehkä yksinkertaisia maalaisihmisiä mutta aikuisuuden kyllä kaupungissa eläneet ja maailmallakin paljon töissään kulkeneet).
Älä ota heitä vastaan kylään, älä vastaa heidän soittoihinsa, älä ota itse yhteyttä, poistu keskusteluista heti niiden muuttuessa epämukaviksi. Tunnut pohtivan vanhempiesi asioita aika paljon. Siitä kannattaa luopua myös. Antaa heidän huolehtia omista asioistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 13:46"]
Mulla on aika samantapainen tilanne, joskaan ei ihan yhtä paha. Eivät ole vielä työpaikalle tulleet, mitä edistää 250 km välimatka vanhempien kotiin...
Kunnes jäivät eläkkeelle. Vähitellen koko ihmiset alkoivat muuttua. Olivat ennen meneviä, sivistyneitä uraihmisiä. Vähitellen alkoivat käpertyä kotiinsa ja matkoillekaan ei voinut enää mennä kun "eihän sitä vanhojen sovi". Rahaa ja terveyttäkin riittäisi kyllä. SIellä kotona sitten murehtivat kaikkia sairauksia joita itselle, tai meille tai lapsillemme, tai veljelle tai veljen lapsille, voi tulla, ja soittelevat itkuisia puheluita huolistaan meille. Lisäksi tosiaan pohtivat myös parisuhdettamme ja tekevät aivan virheellisiä päätelmiä kun siellä keskenään päivät pitkät vatvovat asioita joista eivät mitään tiedä.
[/quote]
Siis onko sinun vanhemmat jääneet ihan kokonaan kotiin? eivätkö harrasta mitään? tai tapaa muita ihmisiä? Kun ihminen jää kotiin niin hetken päästä on niin mökkiytynyt ettei osaa/uskalla lähteä mihinkään ja sitten tulee liikaa ajateltua asioita ja vaikuttaa mielenterveyteen. Äidilläni on tälläistä aloitekyvyttömyyttä mutta onneksi isäni on vireämpi. Ollaan omalta osalta yritetty "auttaa"... eli kun isänpäivä koittaa marraskuussa niin kappas isäni saa isänpäivälahjaksi teattaeriliput ja joulukonserttiliput. Jaa kyllä heillä itsellään olisi rahaa ostaa mutta ovat saamattomia ja lähtevät mielellään kun joku muu on järjestänyt. Joululahjaksi organisoimme taas jotain kivaa tapahtumaa samoin äitienpäivänä ja synttäripäivinä. Jos emme sisarukset harrastaisi tätä pienimuotoista potkimista niin olisivat siellä kotona entistä enemmän. Isäni täytti hetki sitten 75v ja taas meni parin tapahtuman liput postissa ja hän oli hyvin ilahtunut,heidän tarvitsee vain hypätä autoon ja huristella paikalle. Kannattaa lukea hesarin linkki. http://www.hs.fi/tiede/a1367563751689
[/quote]
Ovat jääneet kokonaan kotiin, eivätkä suostu menemään minnekään sieltä. Uskovat olevansa liian vanhoja ja raihnaisia mihinkään, pelkäävät esim. sairaskohtauksia, vaikkei kummallakaan ole edes mitään perussairautta tai lääkitystä. Ovat vaan muuttuneet niin pessimisteiksi että pelkäävät aina pahinta.
Siellä kotonaan ne kyllä tekee kaikenlaista projektia, laittoivat viime kesänä uima-altaan ja pihakodan, ja sisätilat on rempanneet katosta lattiaan eläkeaikanaan. Mutta uskovat että vanhusten "kuuluu" olla vaan kotona eivätkä suostu sieltä mihinkään oikein lähtemään. Ovat muuttuneet myös hyvin piheiksi joissain asioissa, esim. ravintolasyöminen jota harrastivat ennen ahkeraan, ei enää tule kyseeseen, on kummallista tuhlaamista heistä eikä kuulemma yksinkertainen maalaisihminen semmoista kaipaa (ovat olleet lapsuudessaan ehkä yksinkertaisia maalaisihmisiä mutta aikuisuuden kyllä kaupungissa eläneet ja maailmallakin paljon töissään kulkeneet).
[/quote]
Kuulostaa ihan minun appiksilta.... elämä pyörii vaan kotona kotona kotona.... Mihinkään ei voi lähteä ja ne jutut pyörii samaa rataa ja veivataan muiden asioita. t.15
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:38"]
Rajatkaa alue mistä asioista puhutte vanhemmillenne. Ei siis mitään yksityisasioita, työasioita jne.... pitäkää se pokkanne ja vaihtakaa puheenaihetta tai poistuka tilanteesta!
Eli katkaiskaa se napanuora!
Terv. anoppi
[/quote]
Komppaan tätä. Itse en kerro parisuhdeasioitani äidille enkä anopille. Heidän ei tarvitse tietää kaikkea,enkä kerro myös raha-asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tuohon auta kuin rajat, jotka yhdessä miehesi kanssa asetatte niille sun vanhemmille. Teille ei tulla kuin erillisetä kutsusta ja jos käsketään poistumaan niin silloin poistutaan. Tämä siis siinä teidän yhteisessä kodissa.
Sun työpaikalle ei tulla ollenkaan ja työaikana ei soiteta. Jo ei mene perille, haette lähestymiskieltoa. Tai siis uhkaatte sillä. Todnäk äitisi on aivan suuniltaan, kun aviopuoliso onkin kaikki päivät siinä kotona hänen kanssaan ja se tuon nyt on laukaissut, mutta ongelma eikä syy ei ole sinun. Vaan heidän parisuhteessaan. Ratkokoon sen ongelmia, ei sun elämää. Tsemppiä.