Lue keskustelun säännöt.
Eläköityneet vanhemmat eivät jätä rauhaan.
16.09.2013 |
Vanhempani ovat jääneet eläkkeelle, ja ilmeisesti liiallisen vapaa-ajan takia ovat alkaneet ahdistelemaan minua, kohta nelikymppistä lastaan kaikella mahdollisella! Ovat ruotineet suhdettamme kai keskenään, ja nyt jatkuvasti tuntevat tarvetta käydä sitä läpi. Varsinkin isäni on aina ollut vaativa ja käskevä. En ole ikinä lapsena tai nuorena saanut kapinoida heitä vastaan. Aikuisena ovat edelleen "neuvomassa" että mitä pitää tehdä, ja kun olen ystävällisesti sanonut, että en tarvitse neuvoa, minua syytetään itsekkyydestä ja kiittämättömyydestä! Sitten kun vetäydyn tilanteesta pois, koska en halua pahentaa sitä, alkaa viikko kausia kestävä ruotiminen!
Itse olen naimisissa, kahden jo kouluikäisen lapsen äiti, eikö olisi jo aika luottaa, että siivet kantaa?
Kaiken huippuna äitini ilmestyi aamulla työpaikalleni, alkoi taas kysellä miksi olen niin ilkeä isääni kohtaan (?) ja kun sanoin, että en voi työpaikallani ja kesken töideni käydä tällaista läpi, poistui hän itkien! Tämä on ihan uskomatonta!
Miten ihmeessä saan heidät ymmärtämään, että antavat minulle tilaa olla oma aikuinen itseni, ja että se, että tarvitsen sitä tilaa, ei tarkoita että pitäisin vanhempiani inhottavina, vaan siten koen ainoastaan pystyväni välttämään riidat. Järkevä puhe aikuisten kesken ei onnistu, sillä he eivät siihen kykene. Sitä olen yrittänyt, ja nyt tilanne on tullut tähän. Itse pysyn rauhallisena, mutta varsinkin isäni ei siihen kykene. Äitini alkaa heti peesaamaan isääni, niin on ollut jo lapsuudessani ja tuo kaikki tuntuu vieläkin todella ahdistavalta.
Elämäni on nyt kuin Kafkan romaanista, itse voin vain katsoa ja ihmetellä, mitä ihmettä on tapahtunut ja miten ja miksi? Pitääkö minun perheeni kanssa laittaa kotimme myyntiin, ja muuttaa toiselle paikkakunnalle? Uskomatonta. Tapahtuuko näin kaikille kuusikymppisille, vai mitä tämä on?
Kokemuksia?
Kommentit (31)
Tätä lukiessa olen erittäin helpottunut että appivanhemmat ja omat vanhemmat haluavat harrastaa erilaisia asioita ja matkustella. Meillä kaikilla on oma elämä mutta silti olemme tekemisissä ja tärkeitä toisillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo. Tai jos ei, niin sitten sulla on tosi sairas suku.
Yhdellä kaverillani vähän vastaavaa. Kaveri oli vielä yli 30-vuotiaana täysin vanhempiensa talutusnuorassa. Jos sovimme vaikka leffaillan ja kaveri tuli meille niin taatusti hänen isänsä soitti juuri kesken leffaa, että nyt sinun on tultava sinne ja tänne, kuskaamaan heitä tai hakemaan joku juttu tms. jonka olisi voinut hyvin hoitaa muulloin. Mutta kun tiesi, että toisella on muuta menoa niin aina piti päästä hallitsemaan sitä elämää.
Pienenä tämä kaverini meni uimahalliin ja eikös vanhemmat soittaneet sinne ja käskeneet kuuluttamaan kaverin sieltä heti kotiin!
Hänellä on myös veli, mutta tätä ei pompotella lainkaan. Vain tätä tyttöä.
Valitettavasti ihan totista totta. Itsehän kirjoitin, että tämä on uskomatonta. Siksi täällä kyselen, jos joku olisi kokenut edes vähän vastaavaa. Olen itse ihan pihalla koko jutusta, enkä todellakaan ymmärrä, mitä vanhemmilleni on tapahtunut.
Olemme olleet aika tiiviisti tekemisissä. Äidin kanssa soittelen lähes päivittäin ja viikottain olemme nähneet.
Nyt kaikki on ihan omituista. Tuntuu että olisin jossain piilokamerassa!
miksi et ole katkaissut napanuoraa?
Ei kai kukaan oikeasti noin sitovien vanhempien kanssa päivittäin soittele.
Itse olen alkanut elää omaa elämää jo parikymppisenä.
Mutta toisaalta se menee niin, että kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Eli jos hoidatat lapsesi vanhemmillasi ja pyydät heiltä jatkuvasti apua ja vanhempasi auttavat sinua vielä rahallisesti, laulat heidän laulujaan.
Jos olisit itsenäistynyt ja aikuistunut ajoissa, ei tätä ongelmaa olisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon joka sanan. Oma isäni on aivan selvä narsisti ja edelleen pitää otteessaan. Olen nyt 42v. Hän 75v.
On haukkunut ja puuttunut kaikkiin miessuhteisiini. Esim. ex-miestäni(lasteni isää) haukkui monta vuotta ennen lapsia, avioliittomme aikana ja mikä huvittavinta myös eroni jälkeen. Mainittava, että exälläni ei esim.alkoholiongelmaa tai muuta vastaavaa.
Tullut aina koteihini haukkumaan asuntoni siisteyttä yms.
Olin kympin tyttö koulussa, mutta silti olin laiska ja kaikissa työpaikoissa epäonnistunut.
Toivon, että kuolee. Muuten en hänestä rauhaa saa.
Hänellä on tasan yksi ainoa toimiva ihmissuhde(veljeensä). Sekin kertoo paljon.
Tilanne ei ole ollut tuollainen ennen kuin parina viime viikkona. Se jotenkin ja jostain syystä on muuttunut tuollaiseksi.
Napanuoran olen mielestäni katkaissut viimeistään silloin, kun muutin omilleni tai menin yli 10 vuotta sitten naimisiin tai sain omat lapseni. Jotka muuten olen hoitanut ihan itse. Enkä ole pyytänyt apua, sitä kyllä minulle joka asiassa tyrkytetään, ja kun ilmoitan että en tarvitse, alkaa se syyttely.
Rahallisesti pärjään myös ihan itse mieheni kanssa, joten ihan omia lauluja laulelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kuutonen!
Sinä taidat tarkalleen tietää, mitä tarkoitan ja millaista tämä on.
Jaksamista meille!
AP
No jatkapa samaan malliin sitten, jos kerran on totta eikä tarinaa. Älä vaan sano että nyt loppuu ne asiat mitkä sua häiritsee ja missä rajojasi ylitellään härskisti. Älä ihmeessä piirrä niille rajoja. Älä ihmeessä laita luuria korvaan, jos on lopulta tarve ja päästä heidät aina tunkemaan kyläänkin, vaikkei teille juuri silloin sopisikaan. Ruodi ihmeessä jatkossakin heidän kanssaan yksityisasiasi, kuten parisuhteesi tilaa yms. Vanhempasi elävät nykypäivän hyväkuntoisten vanhusten tyyliin helposti sinne ysikymppisiksi. :) Jos annat tuon jatkua, niin kyllä ne sun elämän saa pilattua ihan kivasti vielä moneenkin kertaan. Ei muuten tosiaankaan ole ihan tervettä tulla kutsumatta työpaikalle narisemaan jotain huuhaajuttuja ja ulisemaan. Eikä myöskään ole tervettä puuttua muiden parisuhteisiin pyytämättä. Ehkä voit kuljettaa heidät jonnekin nuppitutkimukseen kaksi yhdellä kertaa oikein ystävällisesti kuten kunnon tytön toki aina kuuluukin vaikka feikkihymyn kera, ja kerro lääkärille tästä heidän omituiseksi muuttuneesta jatkuvasta häiriökäytöksestään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutonen jatkaa: piti vielä toivottaa ap:lle paljon voimia, mutta ehditkin ensin. Ja aurinkoista syksyä sinulle ja perheellesi. Minullakin 2 lasta, joiden kasvatukseen saan tietysti jatkuvasti neuvoja isältäni:D
Mun vanhemmat olivat tuollaisia myös, mutta mä olin sillon nuori ja juuri perustanut perheeni. Olivat meillä kaikki vapaa-ajat, halusivat päättää kaiken meidän elämästä. Huushollasivat, vaihtoivat verhot omanlaiseksensa, veivät esikoislastaan ulos ja olivat sitä mieltä, että mä en osaa hoitaa omaa lastani ollenkaan jne. Me oltiin miehen kanssa aivan poikki heidän vierailuistaan ja odotettiin aina arkea, että päästiin viettämään perhe-elämää ja mun vanhemat juttelivat sukulaisille ja muille, että me ei pärjätä ilman heitä jne. Mun vanhemmilla tuo johtui siitä, että heillä oli kriisi, olivat eroamassa. Mun äiti esim. keksi mun yrittävän itsemurhaa, jotta sai mun isän tulemaan meille hoitamaan tilanteita kuntoon eivätkä voineet erota sen takia, kun mä voin huonosti. Mä olin sillon nuori ja äärimmäisen loukattu ja pöyristynyt äitini käytöksestä enkä sanonut mitään edes pahimpiin yliampumisiin.
Aikaa kuluin ja kun mä padoin tunteitani ja vihaa sisälläni, niin musta tuli tosi vihainen nuori nainen. Tosin vain vanhempiani kohtaan, mutta se oli ehkä hyvä juttu, koska olin niin kiukkuinen, että mun äiti oli koko ajan loukkaantunut mulle eikä voinut tulla meille. Jätin vain puhelimeen vastaamatta tai sanoin jotain ilkeää ja taas sain olla muutaman päivän rauhassa.
Eihän se ollut kypsää käytöstä, mutta ihmettelen, että selvisin niinkin helpolla äitini aiheuttamista "traumoista".
Todennäköisesti sun vanhemmat käyvät myös jotain kriisiä läpi ja tukeutuvat suhun päästäkseen siitä läpi. Sinuna laittaisin hommalle heti stopin, aivan sama miten, mutta sulla on oma elämä elettävänä ja vanhemmillas oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko vanhempasi eläneet vain työlleen? onko heillä mitään harrastuksia? tai muita kiinnostuksen kohteita? esim.teatterit,konsertit,senioreitten liikunta ryhmät? yms. Heillä on varmaan arvottomuuden tunnetta,ts. eivät ole enää tarpeellisia,he kokevat tyhjyyden tunteita tms. Itse tuuppasin omat vanhemmat eläkeliiton toimintaan: http://www.elakeliitto.fi/etusivu/ suomen suurimpia eläkeläisyhdistyksiä. Siellä on kaikenmaailman kerhoja,retkiä tekevät ympäri suomen,siis kaikkea yhteisöllistä puuhaa. Tässä ovat molemmat voittaneet,vanhemmat puuttuvat vähemmän asioihini,minä ja perheeni ei ole siis ainut sisällöntuottaja heille. Eläkeläisyhdistyksissä heille on tullut uusia kavereita ja tekemistä. Lähteminen oli vaikeaa,mutta onneksi sain tahtoni läpi ja nyt vanhempanikin ovat olleet kovasti tyytyväisiä potkaisusta.
Vanhempien kriisistä... Äitini on ollut pari vuotta eläkkeellä ja isä juuri jäänyt, joten varmaan tuo muutos on nyt laukaissut jotain.
Rupesin miettimään tuota narsismiakin, ehkä vaativa isäni on sitten ollut sellainen. Minä olen aina luullut, että vika on minussa. Olen hankala, vaikea, tyhmä, mitä vielä... Lapsuudessa isä sai raivokohtauksia, suuttui helposti, mutta jos minä osoitin negatiivisia tunteita, ne kyllä kitkettiin hyvin nopeasti. Ja pahinta oli, että vaikka vanhemmat riitelivät keskenään, minut vedettiin siihen jotenkin mukaan ja sitten yhdessä he hyökkäsivät minua vastaan.
Olen viime vuosina jotenkin kokenut eheytyväni, tai ainakin olevani sillä tiellä. Se entinen minä, joka kaikessa yritti miellyttää muita, on vähän kerrallaan väistynyt. Olen opetellut olemaan itsekäämpi (mikä sekin on taas vanhempieni mielestä väärin).
Tilanne ei todellakaan voi jatkua tästä pidemmälle. Pari viikkoa sitten vanhempani ilmestyivät kesken lauantaiaamupäivän kotiini. Alkoivat arvostelemaan ja haukkumaan minua, kun en ottanut vastaan taas turhia neuvoja vaan menin tilanteesta pois. Lapseni katselivat ihmeissään, että mitä nyt tapahtuu. Ja tuo, että he tulevat kutsumatta kotiini ja alkavat haukkumaan minua lasteni nähden, oli minulle se kamelin selän katkaissut asia. Siitä alkoi tämä vaihe, joka pahenee vain, vaikka itse olen yrittänyt vetäytyä tilanteesta ja riitelystä pois. Äitini soittelee, että haukkuu kotini ilmapiiriä ahdistavaksi, no kai se sitä on, kun he tulevat tänne kutsumatta arvostelemaan minua ja riitelemään. Olemme mieheni kanssa kumpikin aika väsyneitä tähän tilanteeseen.
Pakko on nyt repiä itseni irti heistä. He eivät tilannetta itse kykene näkemään. Riidellä en halua, kiitos lapsuuteni kokemusten, mutta yhteyttä en enää itse ota.
Olen vain niin hämmentynyt tästä itse. En olisi ikinä uskonut, että joudun tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajatkaa alue mistä asioista puhutte vanhemmillenne. Ei siis mitään yksityisasioita, työasioita jne.... pitäkää se pokkanne ja vaihtakaa puheenaihetta tai poistuka tilanteesta!
Eli katkaiskaa se napanuora!
Terv. anoppi
Siis soittelet joka päivä? Emmäkään soittele oman äitini kanssa joka päivä vaikka hän asuu 10 km päässä. Äitini on 76-vuotias ja todella virkeä ja hyväkuntoinen ikäisekseen. Hän käy allasjumpassa,kuorossa,kirjallisuuspiirissä ja on jossan eläkeyhdistyksessä joka järjestää monenmoista tapahtumaa. Soitellaan 1-2 viikossa. Jos hän olisi huonokuntoismepi niin tilanne olisi toinen. Äitini on paljon eläväisempi kuin anoppi 68v joka on vain kotona ja ei ole kiinnostunut mistään siis niin mökkiytynyt ihminen kuin vain olla ja voi. Yritti kanssa tuota että joka päivä pitäisi soitella ja käydä monta krt viikossa mutta ei lähdetty siihen mukaan. Meidän perhe ei ole viihdyspalvelu eikä ohjelmatoimisto monta krt viikossa. Onkohan ap vanhemillasi liiaksi vapaa-aikaa? harrastuksia? muita ystäviä? sukulaisia? vai oletko sinä ja lapsesi heidän ainut sisältö?
Mitä sun miehesi on tuosta mieltä? Mun mies oli vuosikausia taka-alalla, koska mun isä käski miehen aina pois paikalta (siis miehen omassa kodissa...) ja toinen nuorena ja kilttinä teki niin kuin käski. Juteltiin joku vuosi sitten asioista ja hänellä on kaikki tappelut paremmin mielessä kuin mulla ja kun pyysin apua, niin hän suostui. Eli kun mun äidiltä homma karkaa käsistä, niin mies sanoo tiukasti, mutta nätisti miten asia on, ei anna haukkua mua, vaan kääntää koko homman ylösalaisin. Sitä saa itsekin itsevarmuutta, kun huomaa, että joku tukee sua ja on sun puolella. Joku joka sanoo, että asia meni silloin näin eikä sua leimata ihan kahjoksi.
Mä lähetän sulle voimia, että pääset tuosta kaikesta eroon. Tuollainen syö niin paljon ihmistä, ettei tosikaan.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:38"]
Rajatkaa alue mistä asioista puhutte vanhemmillenne. Ei siis mitään yksityisasioita, työasioita jne.... pitäkää se pokkanne ja vaihtakaa puheenaihetta tai poistuka tilanteesta!
Eli katkaiskaa se napanuora!
Terv. anoppi
[/quote]
Ja jos et tunge pariskunnan elämään, niin sitten ollaan täällä itkemässä, että eläkeläisvanhemmat on niin itsekkäitä, että elää omaa elämää.-
Kyllä lastensa kanssa voi olla tekemisissä vaikka joka päivä. Se on sitten eri asia, että miten ollaan yhdessä. Ei saa komentaa tai puuttua aikuisten lasten elämään. Soitan äitilleni melkein päivittäin ja olen 48v.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2013 klo 12:38"]
Rajatkaa alue mistä asioista puhutte vanhemmillenne. Ei siis mitään yksityisasioita, työasioita jne.... pitäkää se pokkanne ja vaihtakaa puheenaihetta tai poistuka tilanteesta!
Eli katkaiskaa se napanuora!
Terv. anoppi
[/quote]
Ja jos et tunge pariskunnan elämään, niin sitten ollaan täällä itkemässä, että eläkeläisvanhemmat on niin itsekkäitä, että elää omaa elämää.-
[/quote]
No olisikohan mahdollista pitää yhteyttä ja tavata aikuisia lapsiaan ilman haukkumista, kontrollointia, syyttelyä ja kritisointia?
Ap:lle ja muille häiriintyneistä vanhemmista kärsiville voimia. Yrittäkää rajata suhdettanne vanhempiinne nin, että voitte elää omaa elämäänne.
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asiantuntijat/terveys/apua_eristaytymiseen