Lue keskustelun säännöt.
Minä esim. olen oppinut kommentoimaan kaikkiin lapsia
16.09.2013 |
koskeviin keskusteluihin, jotakin tyyliin "mitäpä toisaalta tietäisin, kun on vaan yksi lapsi jne.
Mutta luulen, että tässä on kyse monesta asiasta ja se, jonka valinnat poikkeaa valtavirrasta, joutuu ns. selittelemään miksi ei tee kuten muut.
Minä esimerkiksi olen ateisti, kasvissyöjä ja yksilapsinen ja voi kuinka useasti olen näitä joutunut ihmisille selittämään. Tai kuulemaan mielipiteitä valinnoistani. Mikä on aika hassua, koska en minäkään ala tivaamaan muilta, että miksi syövät lihaa, ovat tapauskovaisia tai tekivät kaksi lasta.
Yksilapsisena olen kuullut todella monesti, että lapsestani kasvaa itsekäs, yksinäinen, epäempaattinen tms. Ihan ns. normaalit ihmiset selittävät tällaista ja jopa lapseni kuullen. Joskus heikkona hetkenä pahoitan tästä mieleni, yleensä annan olla ja selitän lapselle tilannetta jälkeenpäin.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, sori, tän piti tulla tuohon yksilapsisketjuun.
Mutta vielä lisään, että yksilapsisuuten voi olla tosi monia syitä, eikä se aina ole oma valinta kuten ei lapsettomuus tai suurperhekään joissain tapauksissa (esim. tuttavani halusi kolmannen lapsen, iltatähden... saikin lähes nelikymppisenä kolmoset, uskovaiset ym.)
Ja jos esim. kauheasti toivoisi toista lasta ja lapselle sisarusta, niin ei välttämättä tunnu mukavalta kuulla muiden suusta, kuinka lapsi sisarettomuudesta kärsii ym.
Mä en todellakaan käsitä, miksi ihmisluonto on sellainen, että toisten valintoja pitää arvostella. Siis sellaisia, jotka ei vaikuta muiden elämään (uskonko jumalaan vai en, syönkö lihaa vai en jne.) Joku epävarmuus siinä täytyy taustalla olla.