Olenko kynnysmatto?

Pitkä tarina kiteytettynä; olin ennen lasten saantia vakituisessa kokopäivätyössä. Lapsia saadessani sovin, että palaan vanhempainvapaalta vähitellen. Nyt palasin taas töihin ja ensimmäisessä vuorolistassa oli sovitut pari vuoroa viikossa. Ilmoitin, että ensi kuulle voisi jo laittaa täydet tunnit, jolloin pomo alkoikin nihkeäksi.

Entinen pomo, jonka kanssa sovin asteittaisesta töihinpaluusta, ei ole enää toimipaikassani. Uusi pomo levittelee käsiään ja sanoo, että minun pitäisi kysyä lupa täysiin tunteihin isolta pomolta. Iso pomo on ikivanha höperö sovinisti, ei tunne minua, ja tiedän hänen olevan nihkeä mihinkään pyyntöihin. Tiedän myös, että minusta on aiheettomasti puhuttu hänelle jotain negatiivista.

Minua vituttaa. Työsopimukseni on suullinen, aikaisemmin (vanhan pomon aikaan) ei ollut mitään ongelmia. Olen tehnyt yrityksessä yli pari vuotta 40-50 tuntia viikossa, joten todellakin olen (ollut) kokopäiväinen työntekijä. Osa-aikaisuudesta sovittiin, että se on vain väliaikaista kun lapsi on ihan pieni.

En oikein tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tiedän, että kohtelu on väärin, mutta en haluaisi rettelöidä. Varsinkaan isolle pomolle on turha yrittää puhua mitään järkeä, hän on tunnetusti niin ikivanha jääräpää. En haluaisi ollenkaan mennä edes tapaamaan häntä, koska se tuntuu turhalta. Mieheni patistaa, että on pakko mennä, ja ehdotti ammattiliittoon liittymistä.

Toistaiseksi olen vaan tehnyt ne vuorot, mitä onannettu, ja keikkaillut kaverin firmassa tekemässä ei oman alani hommia, jotta saan ekstrarahaa. Odotan seuraavaa vuorolistaa, josko pomo nyt laittaisi minulle enemmän vuoroja. Olenko kynnysmatto? Mitä pitäisi tehdä?