Sisustusinnosta; olen tullut siihen tulokseen

No joskus voi varmaan näin ollakin. Mikä tahansa mikä alkaa syödä aikaa muulta elämältä ja kaventaa sosiaalista elämää, häiritä perhettä ja työtä tai käy kohtuuttomasti talouden päälle, voi olla sairaalloista "tyhjyyden täyttämistä". Mutta moni kai sisustaessaan ihan vain toteuttaa luovuuttaan ja persoonaansa ympäristössään. Mulla se etten saa sisustetuksi, on vain sitä että elämä on niin hektistä etten millään ehdi enkä jaksa. Ei sekään kivaa ole. Haluaisin paneutua kotiin ja tehdä siitä kauniin ja minun näköisen. Tai siis koko perheen näköisen. 

Minä haluaisin elämääni sellaisen tyhjiön, että sisustaisin. ;) Olisi kiva saada kämppä kivan näköiseksi. Olemme muuttaneet, eikä vähempää huvittaisi tuoda kotiin uutta tavaraa, kun juuri muuton yhteydessä teki ison työn että pääsi entisestä tilpehööristä eroon. Kuitenkin pitäisi ostaa uusia mattoja ja verhoja ihan käytännön tarpeeseen...vähän kadehdin ihmisiä jotka saavat tehtyä kauniin kodin ympärilleen. 

[quote author="Vierailija" time="15.09.2013 klo 18:37"]

... Ei sekään kivaa ole. Haluaisin paneutua kotiin ja tehdä siitä kauniin ja minun näköisen. Tai siis koko perheen näköisen. 

[/quote]

Eikö se koti juuri nyt siis ole nimenomaan koko perheen näköinen? 

Kun sinä alat sisustamaan ja tekemään siitä omasta mielestäsi kaunista, silloinhan se on sinun näköisesi?

Tuo pitää paikkaansa ainakin jossain määrin kohdallani. Olen huomannut, että mitä stressaantuneempi olen, sitä nopeammin meillä vaihtuu/muuttuu sisustus. Kaipa se on jonkinlaista stressinhoitoa, koska sisustusasioita miettimällä saan tehokkaasti ajatukset pois ikävistä asioista. Toisaalta voisi myös ajatella, että kun elämä on yhtä kaaosta, yritän saada sitä edes ulkoisesti järjestykseen. Niin, siivoaminenkin tosiaan lisääntyy minulla stressaantuneena. 

Minulla sisustaminen ei vaadi paljon rahaa, sillä myyn edelliset tavarat ja ostan niillä sitten uutta. Sisustaminen ei myöskään ole koskaan mennyt niin pitkälle, että se olisi vaikuttanut sosiaalisiin suhteisiini, työhöni tms. Haluaisin kuitenkin opetella pois jatkuvasta sisustamisesta, keksiä tilalle toisenlaisen keinon selviytyä stressistä. Ekologisemman ja vähemmän vaivaa vaativan. Hmm...

Minä olen tullut siihen tulokseen, että ne sisustaa, joilla on siihen aikaa ja rahaa. Ja täällä on toinen, joka toivoo, että noita joskus löytyisi, että saataisi tästä kodista minun ja perheen näköinen. Ja viisastelijalle: Ei, tämä ei ole nyt meidän perheen näköinen. Puuttuu paljon lamppuja, ei ole yhtään verhoa, mattojakaan ei ole joka huoneessa, ruokapöytä on liian pieni, lapsilta puuttuu työpöydät ja lukulamput, kahden telkkarin ääressä ei ole sohvaa, jakkarat vain, yksi sohva on, mutta telkkari ei ole siinä paikoillaan ja lisäksi puuttuu sata juttua kaikkea pientä.

Ei, nämä tyhjyyttä kolisevat huoneet ei ole meidän perheen näköistä sisustusta.

Oletko lukenut taas OKV-blogia?

Tuntuu etten kehtaa kutsua enää ketään kotiini, koska en harrasta sisustamista. Huonekalut on olleet samat vanhat jo vuosikausia, mikä kirpparilta mikä mummun vanha. Olkkarin mattokin on satavuotias ja reikiintynyt, oikeasti. Kaikki lakanat ja pyyhkeetkin pitäisi uusia... ahistaa!

Kavereilla on kaikki niin uutta ja tyylikästä, valkoista ja trendikästä. Olen vähän kade ja nolottaa oma asunto samalla. Meidän kylppärikin on suoraan 80-luvulta. En vaan ymmärrä miksen jaksa innostua asiasta. Niin, rahaa pitäisi tietysti olla ylimääräistä. 

Haluan laittaa kotia kauniimmaksi, koska olen jonkinlainen esteetikko ja pidän siitä, että ympärillä on jotain kaunista. Lisäksi sisustamisella on toinen tavoite: haluan toimivan kodin. Haluana, että tavarat löytyvät nopeasti kiireaamuina ja että siivoaminen on sujuvaa. Ja mitä tämän sisustamis- ja järjestelytoiminnan kuluihin tulee, niin minibudjetilla mennään ;)