Änkyttämisestä

Kerron meidän kokemuksemme.

Meillä sosaalinen, puhelias, vilkaskin esikoistyttö. 2,5-vuotiaana hän alkoi eräänä aamuna kuin salamana kirkkaalta taivaalta änkyttää erittäin pahasti. Koskaan aikaisemmin ei ollut änkyttänyt ja puhui todella hyvin. Kun aamulla heräsi, änkytti niin pahasti ettei meinannut sanaa saada suustaan. Varsinkin k- ja p-alkuiset sanat olivat erityisen vaikeita. Se oli todella kamalaa kuunneltavaa! Yritin naama peruslukemilla kuunnella tyttöä, ettei hän aistisi minun pelkoani, mutta olin kyllä lievästi paniikissa. Pahimmillaan tämä entinen tarinan kertoja ei saanut yhtäkään sanaa suustaan. :( Tätä kesti tasan viikon, jonka aikana soitin kaikki mahdolliset neuvolaa ja puhelinlääkäriä myöden läpi. Kaikki lohduttelivat, että normaalia ja ikäänkuuluvaa, mutta koska änkytys oli niin pahana en meinannut sitä uskoa todeksi. Lääkärissä käytiin ja lastenlääkäri sanoi vain hauskasti, että " hienosti sinä räppäät!" :))



Kun tasan viikko oli mennyt, tyttö heräsi aamulla, eikä änkyttänyt tippaakaan. Tästä on nyt pian vuosi, eikä änkytystä ole sen jälkeen tullut takaisin.

Mitään erityistä elämässämme ei tapahtunut, tavallista tasaista arkea elimme. Älä vain etsi syitä itsestäsi. Näitä vaiheita tulee ja menee. Mutta jos olet kovin huolissasi, varaa neuvolalääkäriaika ja käykää juttelemassa.

meillä vaikeuksia tuottaa t ja s alkuiset sanat, esim. tuleeko ja sitten. Ihan hirveää kuunneltavaa. On kyllä kestänyt jo n. parisen viikkoa. Väsyneenä änkytys haittaa enemmän. Soittelen varmaan neuvolaan ja seurailen tilannetta. Lastenlääkärituttumme poika änkkäsi 8 kk ja sitten loppui kuin seinään yhtenä päivänä.

Ja tosiaan, meillä meni tosi nopsaan tuo vaihe ohi. ei ole mitenkään epänormaalia, että änkytys jatkuu jopa kuukausia.

Muuten, minulle sanoi moni, että lasta ei saa " auttaa" puheessa. Siis kun lapsi selvästi hakee jotain sanaa, eikä se millään tule, sanaa ei saisi sanoa lapsen puolesta. Olen sekä samaa, että eri mieltä. Mielestäni lähtökohtaisesti pitäisi ihan rauhallisessa ilmapiirissä antaa lapsen yrittää itse tuottaa puhetta. Itse otin usein tyttöä käsistä kiinni ja katsoin suoraan silmiin ja sanoin, " ihan kaikessa rauhassa, ei meillä ole mikään kiire" ja se mielestäni rauhoitti tyttöä. Kuitenkin, väsyneenä ja itkuisena puhe jumittui täysin. Ensin noudatin ohjetta, enkä neuvonut. Tyttö saattoi valehtelematta jankuttaa yhtä tavua kymmeniä kertoja kunnes puhkesi itkuun. Silloin päätin, että tiukan paikan tullen luontevasti autan hiukan tyttöä. Tästä oli mielestäni hyötyä.

En toki ole ammattilainen, mutta tämä toimi meillä.

Hyvää jatkoa teille!

ja sanoivat, että vielä ei kannata olla huolissaan, voi olla joku vaihe. Mutta seuraillaan tilannetta. Onko muilla vielä kokemuksia????

änkytti pahasti vähän vajaa 2 ja puoli vuotiaana. Tyttö oppi aikaisin puhumaan ja puhui todella kaunista kieltä. Kunnes änkytys alkoi ja oli todella voimakasta. Jopa niin pahaa, että neuvolasta saivat ajan puheterapeutille.

Aika oli kuukauden-parin päähän ja siihen mennessä änkytys oli hävinnyt. Nyt tyttö on jo koulussa eikä ole sen koomin änkyttänyt.

poika änkytti 2.5 v aika pahasti. sitä kesti noin pari kuukautta ja sitten vaan loppu. alkoi puhumaan joskus 1.5 v ja oli silloin vielä ns rauhallinen/harkitseva lapsi mutta 2.5 v alkoi sitten tosissaan löytämään liikkumisen ja riehumisen ilot +muutenkin sanavarasto oli aivan mielettömän hyvä niin ilmeisesti yritti liikaa yhdellä kertaa selittää ja muutenkin touhusi niin mahdottomasti niin sitten sanat tuli kovalla änkyttämisellä ulos. meillä oli just muutaman päivän taantuma eli pari päivää taas änkyteltiin mutta se meni onneksi ohi.