Lue keskustelun säännöt.
Avioeron jälkeen elämä vielä elämisen arvoista?
13.09.2013 |
Haluaisiko joku kertoa tarinan, jossa onnellinen loppu?
Tuntuu että happi loppuu. Olen itse eroperheen lapsi ja kaikki muistot hyökyvät nyt päälle. Ainoa asia mitä aikoinaan tuijotin kun miehiä tapailin, että naimisiin menen vasta kun löytyy ihminen johon voin luottaa 100-prosenttisesti, ettei jätä lastaan, perhettään, ei lyö, ei petä. Ja nyt käy juuri niin. Se luotettava, uskovainen, "täydellinen vävy" on nyt päätynyt ratkaisuun, jota en meinaa kestää. Kulissit kaatuvat, elämä romahtaa, lapsen lapsuus ja elämä menee pilalle. En tiedä miten näitä tunteita kuvailisin... Pitkä, tuskallinen kuolema? Lapsen takia pakko jaksaa, mutta mitä jos ei silti jaksa?
Kommentit (22)
hei vaan, täällä toinen vastaavassa tilanteessa. Sattuu niin helvetisti :/ En olisi koskaan uskonut, mutta en usko vieläkään vaikka totta se taitaa olla että ero tulee. Kertokaa vaan jotain rohkaisevaa, tuntuu ettei sellaista nyt olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkän liiton päättänyt yllättävä ero oli lähes kestämätön. Ainoastaan lasten takia sitä jaksoi päivä kerrallaan eteenpäin.
Mutta voin lohduttaa, nyt 3 vuotta myöhemmin kaikki näyttää ihan toisenlaiselta. En ehkä ole vielä sellainen kun ennen enkä tule ehkä koskaan olemaankaan, mutta ihan varmasti olen vahvempi ja tasapainoisempi kuin ennen. Ja pystyn nauttimaan kaikista elämän pienistä asioista ihan uudella tavalla. Ja tuntemaan paljon syvempää rakkautta.
Jaksamista sinulle. Joku päivä tulevaisuudessa kaikki on paremmin.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 22:18"]
Pitkän liiton päättänyt yllättävä ero oli lähes kestämätön. Ainoastaan lasten takia sitä jaksoi päivä kerrallaan eteenpäin.
Mutta voin lohduttaa, nyt 3 vuotta myöhemmin kaikki näyttää ihan toisenlaiselta. En ehkä ole vielä sellainen kun ennen enkä tule ehkä koskaan olemaankaan, mutta ihan varmasti olen vahvempi ja tasapainoisempi kuin ennen. Ja pystyn nauttimaan kaikista elämän pienistä asioista ihan uudella tavalla. Ja tuntemaan paljon syvempää rakkautta.
Jaksamista sinulle. Joku päivä tulevaisuudessa kaikki on paremmin.
[/quote]
Kiitos.
Kyllä, ehdottomasti. Äitini erosi yli 30- vuotisesta liitosta, kun joku iäkkäämpi "naikkonen" informoi isäni toilailuja puhelimitse äidilleni... No nyt äiti viettää talvet ulkomailla ja nauttii elämästään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melkein kaikesta voi selvitä jos vain itse tahtoo kunhan vain on järki päässä ja terveys tallella.
Enemmän ne lapset kärsii erosta jos äiti hajoaa ja sekoaa eikä jaksa olla lasten tukena ja turvana.
Ikinä...siis ikinä ei elämä voi olla yhdestä ukosta kiinni.
Kuulostaa niin monen ystäväni ja tuttuni puheilta. Kaikki ovat voineet huomattavasti paremmin eron jälkeen. Osa miettinyt, että ero olisi voinut tulla jo aiemmin. Tuossa vaiheessa se tuntuu elämän päättymiseltä, mutta kyllä se elämä voittaa ja palaa entistä parempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole koskaan ollutkaan tuollaista kuvitelmaa että olisi mitenkään 100% luotettavia ihmisiä jotka ovat aina tukenani ja voisin tuosta vain tekaista lapset ja kaikki on aina hyvin. Olen todella kateellinen sinulle, elämäsi on ainakin aikuisena ollut hyvin helppoa, kun olet saanut tuollaisessa mielikuvitusmaailmassa elää. Minä olen parisuhteissakin joutunut olemaan itsenäinen ja pärjäävä, eron mahdollisuus on aina ollut tiedossani. Nyt olenkin vuosia elänyt ihan yksin.
Onkohan minun elämäni aina ollut sitten aivan arvotonta?
Sä tulet olemaan kohta vain halveksittu yhärip*ska, oli syy eroon miehen tai ei. Miehissä avioerot ei mitenkään näy, sillä miehet saavat vain pointseja kokemuksistaan, toisin kuin naiset. Eronnut nainen on aina syyllinen ja aina hutsu, oli se vaikka kuinka petetty ja jätetty osapuoli. Saat hutsun maineen vaikka tapailisit vain yhtä miestä ja vasta vuosikymmen erosi jälkeen. Sä et osaa vielä kuvitellakaan mitä on tiedossa, onneksi. Nyt sua vielä lohdutellaan, koska et ole jo siirtynyt siihen alimpaan mahdolliseen naiskastiin, erosi on vasta menneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 22:49"]
Sä tulet olemaan kohta vain halveksittu yhärip*ska, oli syy eroon miehen tai ei. Miehissä avioerot ei mitenkään näy, sillä miehet saavat vain pointseja kokemuksistaan, toisin kuin naiset. Eronnut nainen on aina syyllinen ja aina hutsu, oli se vaikka kuinka petetty ja jätetty osapuoli. Saat hutsun maineen vaikka tapailisit vain yhtä miestä ja vasta vuosikymmen erosi jälkeen. Sä et osaa vielä kuvitellakaan mitä on tiedossa, onneksi. Nyt sua vielä lohdutellaan, koska et ole jo siirtynyt siihen alimpaan mahdolliseen naiskastiin, erosi on vasta menneillään.
[/quote]
Höpö höpö. Mene nyt otttamaan ne lääkkeet.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 22:49"]
Sä tulet olemaan kohta vain halveksittu yhärip*ska, oli syy eroon miehen tai ei. Miehissä avioerot ei mitenkään näy, sillä miehet saavat vain pointseja kokemuksistaan, toisin kuin naiset. Eronnut nainen on aina syyllinen ja aina hutsu, oli se vaikka kuinka petetty ja jätetty osapuoli. Saat hutsun maineen vaikka tapailisit vain yhtä miestä ja vasta vuosikymmen erosi jälkeen. Sä et osaa vielä kuvitellakaan mitä on tiedossa, onneksi. Nyt sua vielä lohdutellaan, koska et ole jo siirtynyt siihen alimpaan mahdolliseen naiskastiin, erosi on vasta menneillään.
[/quote]
Mielenvikaisella tavalla kärjistettyä, mutta silti tavallaan totta. Vähän aiemmin täällä oli ketju jossa kilpaa ymmärrettiin jopa sellaisia miehiä jotka on omasta halustaan hylänneet omat lapsensa. Niistäkin tapauksista haluttiin tehdä vain naisten vika.
Eronneella on helpointa jos hän on yksinhuoltajaisä. Tällainen on veljeni. Hän kehuu että naapuruston mummot kantaa kotiin pullaa ja äidit lastenvaatteita ja leluja, kumppaneista ei ole pulaa, koska naiset rakastavat lohduttamista (ja miesten exien haukkumista). Seuraavaksi helpointa on miehellä joka lähtee ex-vaimoaan nuoremman ja kauniimman naisen mukaan. Miehet kadehtii ja naiset nyökyttelee että tää on niin tätä, sellaisia ne miehet on.
Ap:n on hyvä valmistautua kohtaamaan myös se asia että naisena olo ei tule enää olemaan samanlaista kuin ennen eroa. Jotain katoaa ja paljon tuhoutuu lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 22:49"]
Sä tulet olemaan kohta vain halveksittu yhärip*ska, oli syy eroon miehen tai ei. Miehissä avioerot ei mitenkään näy, sillä miehet saavat vain pointseja kokemuksistaan, toisin kuin naiset. Eronnut nainen on aina syyllinen ja aina hutsu, oli se vaikka kuinka petetty ja jätetty osapuoli. Saat hutsun maineen vaikka tapailisit vain yhtä miestä ja vasta vuosikymmen erosi jälkeen. Sä et osaa vielä kuvitellakaan mitä on tiedossa, onneksi. Nyt sua vielä lohdutellaan, koska et ole jo siirtynyt siihen alimpaan mahdolliseen naiskastiin, erosi on vasta menneillään.
[/quote]
Jättikö Tatjana?!
Katselepa ap elämää vähän realistisemmin silmin, niin ymmärrät miten paljon sillä on sinulle vielä annettavaa.
t. Vaikeasta pitkästä avioliitosta ja vielä vaikeammasta avioliitosta selvinnyt onnellinen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 22:49"]
Sä tulet olemaan kohta vain halveksittu yhärip*ska, oli syy eroon miehen tai ei. Miehissä avioerot ei mitenkään näy, sillä miehet saavat vain pointseja kokemuksistaan, toisin kuin naiset. Eronnut nainen on aina syyllinen ja aina hutsu, oli se vaikka kuinka petetty ja jätetty osapuoli. Saat hutsun maineen vaikka tapailisit vain yhtä miestä ja vasta vuosikymmen erosi jälkeen. Sä et osaa vielä kuvitellakaan mitä on tiedossa, onneksi. Nyt sua vielä lohdutellaan, koska et ole jo siirtynyt siihen alimpaan mahdolliseen naiskastiin, erosi on vasta menneillään.
[/quote]
Mielenvikaisella tavalla kärjistettyä, mutta silti tavallaan totta. Vähän aiemmin täällä oli ketju jossa kilpaa ymmärrettiin jopa sellaisia miehiä jotka on omasta halustaan hylänneet omat lapsensa. Niistäkin tapauksista haluttiin tehdä vain naisten vika.
Eronneella on helpointa jos hän on yksinhuoltajaisä. Tällainen on veljeni. Hän kehuu että naapuruston mummot kantaa kotiin pullaa ja äidit lastenvaatteita ja leluja, kumppaneista ei ole pulaa, koska naiset rakastavat lohduttamista (ja miesten exien haukkumista). Seuraavaksi helpointa on miehellä joka lähtee ex-vaimoaan nuoremman ja kauniimman naisen mukaan. Miehet kadehtii ja naiset nyökyttelee että tää on niin tätä, sellaisia ne miehet on.
Ap:n on hyvä valmistautua kohtaamaan myös se asia että naisena olo ei tule enää olemaan samanlaista kuin ennen eroa. Jotain katoaa ja paljon tuhoutuu lopullisesti.
[/quote]
Oon kyllä täysin eri mieltä. En koe että "asemani" tai statukseni olisi tässä yhteiskunnassa muuttunut miksikään eron jälkeen. Tai ehkä se on jopa vähän parantunut. Kaveripiirini on mm. kasvanut huomattavasti ja töissä sain viime vuonna ylennyksen. Ja yksinhuoltajana on ollut kiva, kun naapuruston miehet ovat tarjonneet apua kaikenlaisiin hommiin.
Toisaalta en ehkä täytä sitä kliseetä raukka-yksinhuoltajasta, sillä olen suht kaunis ja erittäin varakas. Hyvässä ammatissa ja paljon kavereita. Ja tosi nastat skidit :)
Ja jos joku jotain ajattelee jotain dissaavaa tästä yksinhuoltajuudesta (tai oikeastaan yhteishuoltajuudesta, jossa olen se lähi), siitä vaan, ei se mua haittaa.
Jos sä olet lähivanhempi, et ole yh
Mun exä lähti aikoinaan toisen naisen matkaan. Puoli vuotta olin aivan lamassa, mutta pikkuhiljaa aloin siitä nousta ja nyt 16 vuoden jälkeen olen sitä mieltä, että ero oli parasta mitä mulle on tapahtunut.
Teidän ajatukset muuttuu, mutta prosessi lähtee käyntiin vain sillä, että olette rehellisiä itsellenne ja otatte tunteet vastaan sellaisina kuin ne tulee. Eroa saa surra, mutta suruun pitää hakea apua sen sijaan, että jäisi siihen rypemään ja katkeroitumaan.
Höpö höpö. Mä olen ollut eroni jälkeen huomattavasti enemmän nainen kuin ennen sitä. Esimerkkinä vaikka se, että exän kanssa en koskaan saanut orgasmia, nyt saan aina.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 22:49"]
Ap:n on hyvä valmistautua kohtaamaan myös se asia että naisena olo ei tule enää olemaan samanlaista kuin ennen eroa. Jotain katoaa ja paljon tuhoutuu lopullisesti.
[/quote]
Kyllähän niitä suhteiden päättymisiä mahtuu useita jokaisen normaalin ihmisen elämään. En ymmärrä, miksi avioliiton päättyminen olisi yhtään sen kummallisempi juttu kuin hyvin pitkän seurustelusuhteen päättyminen.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2013 klo 13:02"]
Kyllähän niitä suhteiden päättymisiä mahtuu useita jokaisen normaalin ihmisen elämään. En ymmärrä, miksi avioliiton päättyminen olisi yhtään sen kummallisempi juttu kuin hyvin pitkän seurustelusuhteen päättyminen.
[/quote]
No seurustelusuhteessa on harvemmin yhteisiä lapsia, yhteistä asuntoa ja yhteistä sitoumusta olla perhe ja elää yhdessä. Yhteistä sitoumusta jakaa se elämä toisen kanssa.
Mikäs eron aiheutti? Jos se ei tapa, niin se vahvistaa, joten tulta päin vaan!