Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ketju: Silloin säikäytin vanhempani!
13.09.2013 |
Omien lasten seikkailuista saa usein harmaita hiuksia, mutta muistellaan välillä omaa lapsuuttamme. Mikä oli pahin tempauksesi, jonka vanhempasi vieläkin muistavat?
Itse olen mm. karannut nelivuotiaana hotellihuoneesta eräässä suuressa pääkaupungissa, päässyt ulos kadulle ja harhaillut siellä aikani, ennen kuin järkyttyneet vanhempani ovat törmänneet hotellin aulassa minut sinne palauttaneeseen perheeseen.
Millaisia muistoja teille muille tulee mieleen omasta lapsuudestanne?
Kommentit (10)
Lähdin vanhempien luvalla kymmenvuotiaana mökiltä alkuillalla rantaan käymään (ranta ei ollut oma, vaan 5min kävelymatkan päässä). Päätin sitten siellä yhtäkkiä lähteä vähän soutelemaan itsekseni. Ja kun soutelin, päätin joutessani käydä tosi ison järven vastarannalla. Kun olin vastarannalla, huomasin kivan, kaislaisen joensuiston ja päätin käydä vähän tutkimassa sitä. Sitten, pitkää jokea aikani tutkittuani alkoikin hämärtää ja tuli kiire takaisin. Harmi vain, että paluumatkan soutamiseen olisi mennyt suoraakin reittiä kolme tuntia ja vielä eksyin yön hämärässä. Vanhempani löysivät minut sitten veneestä hytisemästä järven toiselta laidalta aamuyöllä, kun olivat herättäneet moottoriveneen omistavan naapurinsa apuun. Tämä tapahtui ennen kännykkäaikaa, eikä minulla ollut edes pelastusliivejä, kun lähdin vain hetken mielijohteesta. Vanhemmat olivat aluksi minut löytäessään itkuisia ja helpottuneita, mutta kohta jo _tosi_ vihaisia ja muistelevat tätä vieläkin, 30 vuotta myöhemmin. En ollenkaan silloin tajunnut, että he voisivat olla niin huolissaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:45"]
Lähdin vanhempien luvalla kymmenvuotiaana mökiltä alkuillalla rantaan käymään (ranta ei ollut oma, vaan 5min kävelymatkan päässä). Päätin sitten siellä yhtäkkiä lähteä vähän soutelemaan itsekseni. Ja kun soutelin, päätin joutessani käydä tosi ison järven vastarannalla. Kun olin vastarannalla, huomasin kivan, kaislaisen joensuiston ja päätin käydä vähän tutkimassa sitä. Sitten, pitkää jokea aikani tutkittuani alkoikin hämärtää ja tuli kiire takaisin. Harmi vain, että paluumatkan soutamiseen olisi mennyt suoraakin reittiä kolme tuntia ja vielä eksyin yön hämärässä. Vanhempani löysivät minut sitten veneestä hytisemästä järven toiselta laidalta aamuyöllä, kun olivat herättäneet moottoriveneen omistavan naapurinsa apuun. Tämä tapahtui ennen kännykkäaikaa, eikä minulla ollut edes pelastusliivejä, kun lähdin vain hetken mielijohteesta. Vanhemmat olivat aluksi minut löytäessään itkuisia ja helpottuneita, mutta kohta jo _tosi_ vihaisia ja muistelevat tätä vieläkin, 30 vuotta myöhemmin. En ollenkaan silloin tajunnut, että he voisivat olla niin huolissaan :)
[/quote]
Anteeksi nyt vaan, mutta kylläpä olit typerä kymmenvuotias. Minulle ei olisi koskaan tullut mieleenikään lähteä kymmenvuotiaana yksin soutelemaan mihinkään ilman pelastusliivejä ja aikuista mukana, ei ikinä. Eivätkä lapsenikaan lähtisi soutamaan tai kumiveneellä tai ylipäätään rantaan yksin kymmenvuotiaana. Silloin pitäisi olla jo järkeä päässä sen verran, ettei lähde. Joku viisivuotias voisi hölmöyksissään tehdä jotain tuollaista, koska ei vaan tajua.
Mä olisin suuttunut lapselleni tuollaisesta aivan tajuttomasti ja pitänyt sitä ihan käsittämättömän tyhmänä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 17:45"]
Lähdin vanhempien luvalla kymmenvuotiaana mökiltä alkuillalla rantaan käymään (ranta ei ollut oma, vaan 5min kävelymatkan päässä). Päätin sitten siellä yhtäkkiä lähteä vähän soutelemaan itsekseni. Ja kun soutelin, päätin joutessani käydä tosi ison järven vastarannalla. Kun olin vastarannalla, huomasin kivan, kaislaisen joensuiston ja päätin käydä vähän tutkimassa sitä. Sitten, pitkää jokea aikani tutkittuani alkoikin hämärtää ja tuli kiire takaisin. Harmi vain, että paluumatkan soutamiseen olisi mennyt suoraakin reittiä kolme tuntia ja vielä eksyin yön hämärässä. Vanhempani löysivät minut sitten veneestä hytisemästä järven toiselta laidalta aamuyöllä, kun olivat herättäneet moottoriveneen omistavan naapurinsa apuun. Tämä tapahtui ennen kännykkäaikaa, eikä minulla ollut edes pelastusliivejä, kun lähdin vain hetken mielijohteesta. Vanhemmat olivat aluksi minut löytäessään itkuisia ja helpottuneita, mutta kohta jo _tosi_ vihaisia ja muistelevat tätä vieläkin, 30 vuotta myöhemmin. En ollenkaan silloin tajunnut, että he voisivat olla niin huolissaan :)
[/quote]
Anteeksi nyt vaan, mutta kylläpä olit typerä kymmenvuotias. Minulle ei olisi koskaan tullut mieleenikään lähteä kymmenvuotiaana yksin soutelemaan mihinkään ilman pelastusliivejä ja aikuista mukana, ei ikinä. Eivätkä lapsenikaan lähtisi soutamaan tai kumiveneellä tai ylipäätään rantaan yksin kymmenvuotiaana. Silloin pitäisi olla jo järkeä päässä sen verran, ettei lähde. Joku viisivuotias voisi hölmöyksissään tehdä jotain tuollaista, koska ei vaan tajua.
Mä olisin suuttunut lapselleni tuollaisesta aivan tajuttomasti ja pitänyt sitä ihan käsittämättömän tyhmänä.
[/quote]
En ole tuo jolle vastasit, mutta ihanko totta? Kyllä meillä, siis mulla ja sisaruksillani, oli tapana mökillä ollessa olla itsekseen rannassa tai käydä veneilemässä jne. eikä siinä ollut yhtään mitään typerää. Pelastusliivit oli kyllä kaikille, mutta jos oli serkkuja mukana, niitä riitti vvain nuorimmille.
Karkasimme pikkusiskoni kanssa mummulaan talvella. Olin luultavasti 4-vuotias ja pikkusisko 3-vuotias.
Suurin piirtein samanikäisenä lukitsin siskon kanssa itseni (omakotitalon) yläkertaan enkä tietenkään osannut avata oven lukkoa. Joku sukulaisista sitten kiipesi tikkaita pitkin avonaisesta ikkunasta sisään ja avasi oven. Lisäjännitystä tilanteeseen toi se, että olimme löytäneet kivanvärisiä lääkkeitä, joita olimme maistelleet. Kuulemma helpotus oli ollut iso, kun huomattiin, että emme olleetkaan syöneet tabletteja. Tämän jälkeen meille hommattiinkin lukittava lääkekaappi, joka asennettiin korkealle lasten ulottumattomiin.
No, tuo oli tietysti tosi typerää, se on myönnettävä! Mutta minulla oli lupa soudella ihan siinä rannan läheisyydessä yksin (jos olen kysynyt luvan mennä soutelemaan) ja ei meillä läheskään aina ollut pelastusliivejä soudellessamme. Ei tuohon aikaan vielä tavannut olla. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vuoden-parin ikäisenä löytänyt isosiskoni pannan, sellaisen metallisen ja ohuen, jota jäin vääntelemään lattialle. Yhtäkkiä näin siinä melkein silmieni tasalla seinässä pistorasian ja päätin mennä kokeilemaan saisinko pannan päät niihin reikiin! Onneksi isä huomasi aikeeni ja tuli nostamaan minut ylös, ennen kuin ehdin saada elämäni sähköiskun...
Työnsin vahingossa parivuotiaan serkkuni kottikärryillä järveen. Onneksi rannassa oli vanhemmat ja isovanhemmat auttamassa hänet ylös. En osannut tuolloin vielä itsekään uida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin paha, että vieläkin hävettää. Otin mökillä pöydältä autonavaimet, kun tarvitsin niitä jossain leikissä. Pidin niitä siitä renkulasta sormessa myöhemmin, kun menin katsomaan äidin kanssa kaivoveden korkeutta ja molskista vaan, siellä olivat avaimet. Yritettiin kalastaa niitä aikamme jollain keppivirityksillä, mutta sinne ne jäivät. Onneksi äidin veli oli tulossa mökille seuraavana päivänä ja ajettiin sitten hänen autollaan meille hakemaan vara-avaimia.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 23:44"]
Tämä on niin paha, että vieläkin hävettää. Otin mökillä pöydältä autonavaimet, kun tarvitsin niitä jossain leikissä. Pidin niitä siitä renkulasta sormessa myöhemmin, kun menin katsomaan äidin kanssa kaivoveden korkeutta ja molskista vaan, siellä olivat avaimet. Yritettiin kalastaa niitä aikamme jollain keppivirityksillä, mutta sinne ne jäivät. Onneksi äidin veli oli tulossa mökille seuraavana päivänä ja ajettiin sitten hänen autollaan meille hakemaan vara-avaimia.
[/quote]
Oho, luin vähän huolimattomasti otsikon. Tämä oli enemmän kommellus, kuin tilanne jossa vanhemmat olisivat tosissaan _säikähtäneet_. T: edellinen
Alue: Aihe vapaa
No en ollut enää kovin pieni, vaan jotain 15-vuotias. Lähdin isän luo (porukat oli siis eronneet) ja jossain hiton teiniangstissa jätin Metallican Fade to Black-biisin sanat kirjoitettuna paperille keittiön pöydälle. Siis kuin itsemurhaviestin. Olin varmaan vihainen äidille tai jotain, en muista enää.
Oli saanut isäpuolen ja äidin ihan sekaisin, äiti oli lähtenyt töistä kesken päivän, olivat etsineet mua joka puolelta, soitelleet mun kaverit läpi jne. Tämä kaikki tapahtui vuosikausia ennen kännyköiden aikaa.
Kun äiti sitten tajusi soittaa isän luo, varmaan kertoakseen että olen ehkä kuollut, olin ihan iloinen ja hilpeä ja sanoin vaan että oho, siihenkö se lappu jäi, ja selittelin sen kuuluvan muka johonkin kouluprojektiin.. Tosin tämä taisikin olla pahin tempaukseni teini-iässä, että loppupeleissä helpolla mun vanhemmat pääsi :)