Lue keskustelun säännöt.
Miten rauhoittua parisuhteen tauon aikana?
13.09.2013 |
Minä ja kihlattuni muutimme kesällä asumuseroon. Mitään suurta yksittäistä syytä asiaan ei ole, suhteemme vain on mennyt alamäkeä ainakin vuoden ajan, joten nyt on tauon aika. Olemme olleet lukion alusta saakka yhdessä, eli pian vuosikymmenen ajan, ja uskon että tämä on osa ongelmaa: emme ole itsenäistyneet omillamme, ja toisaalta olemme muuttuneet hyvin erilaisiksi kuin suhteemme alussa olimme. Miehessä on ilmennyt paljon piirteitä joista en pidä (esim. suvaitsemattomuutta ja kapeakatseisuutta, sekä suunnatonta materialismia), ja uskon hänen olevan samalla tavalla hieman pettynyt minuun. Ainakin nalkutan liikaa turhautuessani.
Varsinainen kysymykseni koskee kuitenkin tällaisen tauon aikana pärjäämistä, jos teillä on siitä kokemusta. Erilleen muutosta on aikaa jo muutama kuukausi, enkä pysty vieläkään rauhoittumaan. Suhteemme on ensimmäinen asia mitä aamulla ajattelen, ja viimeinen mitä illalla ajattelen. Jopa kiireisen työpäivän aikana ajattelen taustalla jatkuvasti miestäni. Välillä haluan hänet heti takaisin, välillä en ollenkaan, välillä pelkään että hän ei haluakaan minua, välillä taas tuntuu että hän tukahduttaa minua. Ikävä on kova, joten tapaamme useita kertoja viikossa ja viestittelemme päivittäin.
Tilanne on minulle raskas, ja alan väsyä. En jaksa keskittyä töihin enkä vapaa-aikana jaksa lähteä ulos. Kaikki energiani kuluu ajattelemiseen, enkä pysty sitä pysäyttämään vaikka tahtoisin. Ystävät ovat jo kyllästyneet kuuntelemaan eipäs-juupas -monologiani.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 10:16"]
Oletteko määritelleet tauolle säännöt ja aikarajan vai onko tauko vain toistaiseksi voimassa oleva ja kumpikin saa luvan kanssa tehdä mitä lystää? Minä en pystyisi tuollaiseen taukoon, eikä minulla siitä ole kokemusta, mutta yleensä jos kokemus on se, että vähääkään haluaa sen ihmisen takaisin niin silloin on suhteella vielä toivoa. Suosittelisin teille tauon sijaan jotain pariterapiaa tai vaikka käyntiä perheneuvolassa/perheasiain neuvottelukeskuksessa, saisitte ulkopuoliselta apua suhteenne parantamiseen, siis jos sitä vielä molemmat haluatte.
[/quote]
Aikarajaa ei ole, ja vaikka teoriassa olisimme nyt vapaita tekemään mitä vain, niin käytännössä asia ei ole näin. Käyttäydymme niin monin tavoin vielä kuin pariskunta, että kyllä jotain särkyisi entistä pahemmin jos jompikumpi ihastuisi johonkin toiseen...
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän pitää nyt päättää, oletteko yhdessä vai ette. Jos olette muuttaneet erilleen, niin minusta se tarkoittaa eroa - ei mitään "taukoa".
Minusta tilanne kuulostaa siltä, että ero on ollut ihan hyvä ratkaisu, mutta ette uskalla päästää irti toisistanne. Pelkäätte ehkä yksinäisyyttä ja roikutta toisissanne. Teidän pitäisi uskaltaa alkaa elää omaa elämäänne. Tuo yksinäisyyden pelko on tavallista niillä, joilla suhde on alkanut nuorena ja ei ole missään vaiheessa itsenäistytty ja eletty yksin omaa itsenäistä elämää.
Kannattaisi lopettaa exän tapailu ja aloittaa oma elämä. Ero ei koskaan ole helppo, mutta pitkitätte sitä vain roikkumalla toisissanne.
Vai ajatteletko todella, että paluu yhteen olisi järkevä ja mahdollinen? Tuskin.
No eihän tuo ole mikään kunnollinen tauko, jos edelleen käyttäydytte kuin pariskunta, ehkä se ahdistuneisuus johtuu siitä kun olette tosi paljon yhteydessä, ja silti tiedät, että mies periaatteessa voisi seuraavana päivänä paneskella jonkun toisen naisen kanssa eikä sinulla olisi siihen mitään sanottavaa. Ja että et tiedä sitäkään, haluaako mies olla vielä kanssasi vai ei (oletan). Ainakin minulle kehkeytyy aina tuollainen pakkomielle suhteesta, jos se on epämärääinen, eli ei ole sovittu mitään tai mies on "sitoutumiskammoinen", eikö tuo ole vähän sama tilanne.
Kokemukseni tauoista on lähinnä ystävien elämää seuraten tullut ja ystävien tauot ovat poikkeuksetta tarkoittaneet eroa. Mielestäni sana tauko ei kuulu parisuhteeseen, joko ollaan tai sitten ei, mitään välimuotoa ei voi olla. Mitäs jos sinä vaikka tapaisit baarissa kiinnostavan miehen, joka kysyisi parisuhdestatustasi, mielestäni et voisi sanoa olevasi varattu etkä vapaa, olisit jotain siltä väliltä ja sellaista ei ole olemassakaan.
Komppaan 2 ja 4. Hankkikaa joko ulkopuolista apua tilanteeseen tai erotkaa kertalaakista.
Hei.
Tauko sinänsä ei paranna suhdetta.
Vaikka tämä kuulostanee kliseeltä, suhteen pulmakohdat pitää käsitellä. Jos tauko on vain eron pitkittämistä, se kielii enemmänkin vastuun ottamattomuudesta. Jos taas tauon on tarkoitus jotenkin peittää ongelmat, voit olla varma, että ne eivät peity.
Keskustelkaa avoimesti siitä, mitä odotatte parisuhteelta. Miksi haluaisit olla juuri hänen kanssaan? (ei vain jonkun, vaan juuri hänen). Sitoutumisessa on kyse kahden ihmisen halusta sitoutua parisuhteeseen vapaaehtoisesti. Yksin ei parisuhteeseen voi sitoutua eikä sitä muodostaa. Keskustelkaa omista tarpeistanne ja toiveistanne mutta ennen kaikkea kuunnelkaa toista. Onko meillä tarpeeksi yhteiset odotukset? Mitä tunnemme? Mihin pyrimme? Onko meillä samansuuntaiset arvomaailmat? Mikä merkitys parisuhteella on? Mikä toisessa on arvokasta ja luovuttamatonta? Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala homma. Meillä hieman samankaltainen tilanne, paitsi että kuvioissa on myös lapsi:/. Oltiin aikaisemmin "se" koulun pari jota moni sanoi suoraan kadehtivansa. Nyt ollaan etäännytty jonkin verran ja viime viikot on olleet hankalia monella tapaa. Tuntuu ettei miehellä pinna yksinkertaisesti kestä. Puhuttiin jo erosta jne...Ekaa kertaa asia tuntnui olevan täyttä totta, eikä pelkästään riidassa sanottua potaskaa..
Tuntui että ks viikon aikana jotain itsessäni hajosi. Asutaan yhdessä mutta laitoin asuntohakemuksen menemään (tiedän että siinä tulee kestämään, että asunnon saan) enkä ole vetänyt hakemusta pois. Nukutaan samassa sängyssä ja eletään ulkopuolisen silmissä ihan tavalliseen tapaan. Kihlasormusta en ole kantanut muutamaan viikkoon, tuntuu jotenkin "väärältä" sillä sen merkitys on...vain erilainen.
En ole sellainen ihminen joka puhuisi kavereille tällaisista, ei vaan jaksa. Huomaan myös, että toiveet ovat hieman erilaiset tulevilta vuosilta. Myönnettäköön, että ne miehen ajatukset ovat varmaankin realistisemmat ja ns järkevämmät kuin itsellä.
Tuntuu ettei miään ole samalla tavalla. Olen omissa ajatuksissani ja kun ollaan kahdestaan hakeudun tekemään kaikkea muuta kuin "viettämään aikaa" miehen kanssa. Lapsi on se joka saa hymyilemään ja antaa voimaa ja onneksi vaatii sen verran että huomio menee muuhun. . .
Mariskaa lainatakseni "Miksi rakkaus ei voi riittää, vaan siihen pitää ongelmia liittää?"
Jos tauon tarkoitus on, että pääsette nyt itsenäistymään, kun sitä ei ole aiemmin tapahtunut, niin minusta se on ihan pätevä syy tauolle. Mutta ei se itsenäistyminen noin tapahdu, että viestitellään päivittäin ja tavataan monta kertaa viikossa. Tehän olette edelleen parisuhteessa, asutte vain eri osoitteissa. Tuo siis vaikuttaa olevan sitä, mitä useimmat kutsuisi seurusteluksi. Eikä se johda siihen, mikä taukonne tavoite kenties on.
Kunnollisen irtioton se itsenäistyminen vaatii. Mieti vaikka nuorta, joka ei muuta pois kotoa. Siinä se itsenäistyminen jää saavuttamatta, kun äiti kokkaa ja pesee pyykit. Nuoren opiskelemaan lähteminen on itsenäistymisen kannalta juuri siksi hyvin toimiva juttu, koska silloin irtaudutaan kodista, maksetaan itse oma vuokra ja huolehditaan omasta pikku kodista.
Samanlaisen irtioton te halusitte toisistanne. Periaatteessa. Ette vain ole sitä kuitenkaan toteuttaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap mainitsi myös miehen ominaisuuksia, joista hän ei pidä. Materialismi, suvaitsemattomuus, kapeakatseisuus. Eli tässä ei ehkä ole kyse pelkästä itsenäistymisestä.
Ihmiset muuttuu aikuistuessaan ja 2-kymppinen ei ehkä ole vielä henkisesti se, mitä hän on 10 vuoden päästä. Nuorena alkaneissa sutheissa on tyypillistä se, että "kasvetaan erilleen", niin kliseiseltä kuin se kuulostakin. Harva tietää vielä lukioikäisenä, mitä todella ajattelee tai elämältä haluaa. Omat arvotkin voi olla vielä hakusessa.
"Kunnollisen irtioton se itsenäistyminen vaatii. Mieti vaikka nuorta, joka ei muuta pois kotoa. Siinä se itsenäistyminen jää saavuttamatta, kun äiti kokkaa ja pesee pyykit. Nuoren opiskelemaan lähteminen on itsenäistymisen kannalta juuri siksi hyvin toimiva juttu, koska silloin irtaudutaan kodista, maksetaan itse oma vuokra ja huolehditaan omasta pikku kodista."
Minusta taas itsenäistyminen ei tarvitse yksinoloa. Olen itse muuttanut suoraan vanhempien kotoa miehen kotiin, enkä kyllä koe mitenkään etten olisi itsenäinen niin henkisesti kuin muutenkin.
Minusta parisuhteessa ollessakin voi kasvaa henkisesti omaksi itsekseen, jos se on terve parisuhde jossa on tilaa hengittää. Ja ne kaikki arjen jutut kyllä oppii yhtä lailla parisuhteessa kuin yksinkin... En minä ainakaan olisi yhtään avuton millään tapaa, jos mieheni minut jättäisi, vaikken ole koskaan päivääkään yksin asunut.
Mutta noista tuommoisista tauoista olen vähän samaa mieltä kuin muutkin, että ei kovin järkevää. Jos siinä parisuhteessa on tukahduttava ja paha olla, taitaa olla epätodennäköisestä että asia tauolla muuttuu. Ehkä halu itsenäistyä onkin vain tekosyy sille, ettei halua olla yhdessä ko. ihmisen kanssa, koska se tuntuu pahalta, ja se itsenäistyminen mitä tapahtuu on vain eropäätöksen lopullinen kypsyminen? Jos näin on, olisi parempi erota kunnolla heti, pitkittää vain kärsimystä tuommoinen suhteessa roikkuminen. Mutta onhan se toinenkin vaihtoehto mahdollinen: että huomaattekin että rakastatte sittenkin aidosti toisianne ja haluatte voittaa vaikeudet YHDESSÄ, kasvaa yhdessä, ja silloin jos tähän päätyy keskustelujen ja pohtimisen kautta, silloinkin kannattaa taukoilu lopettaa ja palata yhteen.
Oletteko määritelleet tauolle säännöt ja aikarajan vai onko tauko vain toistaiseksi voimassa oleva ja kumpikin saa luvan kanssa tehdä mitä lystää? Minä en pystyisi tuollaiseen taukoon, eikä minulla siitä ole kokemusta, mutta yleensä jos kokemus on se, että vähääkään haluaa sen ihmisen takaisin niin silloin on suhteella vielä toivoa. Suosittelisin teille tauon sijaan jotain pariterapiaa tai vaikka käyntiä perheneuvolassa/perheasiain neuvottelukeskuksessa, saisitte ulkopuoliselta apua suhteenne parantamiseen, siis jos sitä vielä molemmat haluatte.