Olen liian karismaattinen parisuhteeseen
Miehet eivät kestä sitä, kuinka suuria tunteita herätän muissa ihmisissä. Herätän toki niitä myös omassa miehessäni, sekä hyvässä että pahassa.
Miten voisin opetella hajuttomaksi ja mauttomaksi, jollaisia suurin osa kaduntallaajista on?
Kommentit (28)
Tämä kannattaisi painattaa t-paitaan.
"Olen liian karismaattinen parisuhteeseen"
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele. Minulle on sanottu ihan suoraan, että minussa on karismaa.
Ap
Voi tätä itserakkauden määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele. Minulle on sanottu ihan suoraan, että minussa on karismaa.
Ap
Voi tätä itserakkauden määrää.
Miten se on itserakasta, jos muut sanovat minua karismaattiseksi? Vai onko se itserakasta, että totean asian täällä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele. Minulle on sanottu ihan suoraan, että minussa on karismaa.
Ap
Voi tätä itserakkauden määrää.
Miten se on itserakasta, jos muut sanovat minua karismaattiseksi? Vai onko se itserakasta, että totean asian täällä?
Ap
On.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko myös liian kaunis? Liian lahjakas? Ja niin edelleen?
En ole. Pidän kyllä peilikuvastani, vaikka en olekaan superkaunotar. Nuorempana halusin kyllä olla. En tiedä mistä johtuu, mutta nyt vanhempana koen ulkonäköni kauniimmaksi kuin parikymppisenä, vaikka eihän karismaattisuuteen vaadita kauneutta. Sitä kuitenkin vaaditaan, ettei huku tapettiin ja herättää ihmisissä vahvoja tunteita. Karismaattisella ihmisellä on myös auktoriteettia. Minulle ei haistatella, vaikka puutun usein ihmisten vääriin toimiin aina kun niitä havaitsen.
Ap
Siis mikä sun ongelma on? Parisuhteessa on kai kysymys kahden ihmisen välisestä kiintymyksestä ja läheisyydestä ja siihen sitoutumisessa. Ei sitä mikään "karisma" häiritse. Itsekeskeisyys ja narsismi kylläkin. Toisekseen muiden ihmisten tunteet on heidän omiaan, ei niidenkään pitäis liittyä sinuun. Karismaa on mielestäni kaikissa ihmisissä jotka ovat sinut itsensä kanssa ja arvostavat itseään ja muita. Jos tarkoitat karismalla sitä et muut pönkittävät sun itsetuntoa ja haluavat sinusta jitakin, se taitaa olla enempikin just sitä narsistista peliä.
Ei kai parisuhteeseen kannata halutakaan.
Nehän on ihan pelsepuupista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele. Minulle on sanottu ihan suoraan, että minussa on karismaa.
Ap
Voi tätä itserakkauden määrää.
Miten se on itserakasta, jos muut sanovat minua karismaattiseksi? Vai onko se itserakasta, että totean asian täällä?
Ap
Ap, älä välitä latistajista. Ymmärrän, mitä koet. Olen itsekin karismaattinen "rotunainen", jalo yksilö kaikin puolin. Seestyneessä keski-iässä tajuan sen itsekin.
Olen myös hyvin itsenäinen, enkä anna muiden vaikuttaa mielialaani enkä ratkaisuihini.
Jännä kyllä, olen äskettäin tavannut miehen, jonka luontevuus, konstailemattomuus, levollinen itsevarmuus jne teki minuun vaikutuksen. En ole tiennyt tuollaisia olevankaan. Miehen ulkonäkö ja olemus on korkeintaan seiskan luokkaa, mutta luulenpa ulkoisten seikkojen painuvan taka-alalle, jos mies pitää mitä tähänastinen tutustuminen lupaa. Kerrankin toinen olisi riittävän omaperäinen ja siksi kiinnostava.
Silloin minun persoonani ei lyö yli, eikä kumppani katoa tapettiin.
Tiedän muitakin naisia, jotka ovat kokeneet olleensa miehille liikaa, too much - tai pikemmin ne miehet ovat kokeneet näin. Se tuhoaa tasapuolisen parisuhteen edellytykset. Mutta se sopiva vastinkappale voi olla ihan muuta, mitä olet teoreettisesti kuvitellut ja etsinyt.
Minulla oli pari vuotta sitten karismaa, mutta paranin antibiooteilla.