Ensimmäiset sanat
Onko muiden 1½-vuotiaiden vanhempia, joiden lapsi ei osaa vielä yhtään sanaa? En ole huolissani sinänsä puheenkehityksestä. Tyttö ymmärtää erittäin hyvin puhetta ja toimii aika vaikeidenkin käskyjen mukaan. Ulkopuolisilta alkaa kuitenkin tulla jo vähintään viikoittain kommenttia lapsen puhumattomuudesta. Tyttö osoittelee kaikkea ja sanoo vain " täätä" . Hän yrittää sanoa " vettä" , " äiti" ja " auto" ja me ymmärrämme milloin hän " sanoo" kyseiset sanat, mutta hän ei sano niitäkään oikein. Kirjoja ollaan luettu jo pitkän aikaa ja päivittäin sekä juttelemme myös lapselle " koko ajan" . Välillä saa kuulla neuvoja, kuten " lapselle pitää puhua, että se oppii" . Sukulaiset alkavat siis syytellä meitä lapsen puhumattomuudesta ja se alkaa ahdistaa. Motoristisesti tyttö on lahjakas ja muutenkin normaalisti kehittynyt. Hän on ilonen, nukkuu yöt hyvin, pottaharjoittelu sujuu hyvin jne. Miksi sitten puhe ei ota onnistuakseen?
Kommentit (5)
mutta harmittaa tosiaan kun ulkopuoliset hoputtaa ja kyselee, ja sitten vielä usein tekee tuota, että vierittää syytä vanhempien niskaan. Tympeää, yritä jaksaa! Meillä juuri vastakkainen tilanne, eli lapsi puhuu aikaisin mutta ei kävele, ja sitäkös myös ihmetellään. Ollaan syytelty liiasta kantamisesta ja kestovaipoistakin (ovat kömpelömpiä ja hidastavat liikkumista...).
Eli ole ylpeä vaan motorisesti lahjakkaasta lapsestasi! Minulla muuten kummipoika, joka ei sanonut mitään ennen toista syntymäpäiväänsä, mutta nyt kolmevuotiaana selittää ja papattaa pitkiä juttuja kuten muutkin ikäisensä. Eli myöhäisillä aloittajilla kehitys kulkee suhtessa sitten taas nopeammin.
meilläkin. " Puhuu" omalla merkkikielellään, päristää, murisee, haukahtelee. Ja sitten sitä omaa, veikeää mölinäänsä. " Äiti" ja " kakka" EHKÄ erottuu joukosta, mutta nekin tulee ihan milloin tykkää, eli eivät yhdisty välttämättä " oikeisiin" tilanteisiin.
Meillä on kyllä monta ystäväperhettä, joiden tenavat on vasta 2-vuotiaina oppineet puhumaan, ja sitten kehitys on ollutkin huikeaa. Itseäni koitan toppuutella, kun musta ois NIIN mukavaa, kun poika alkais jo höpötellä omiaan! Mutta odotellaan.
Meilläkin isovanhemmat helposti alkaa jankuttaa tuota " sille täytyy puhua" ja " sillä on tutti liikaa suussa, ei tutti suussa voi puhua" -mantraansa. Harmittavaista, mutta yritän olla syyllistymättä, kun kerran tiedän, että poika alkaa puhua sitten vasta kun siihen valmis...
hokemista. Nuorempi poika on nyt 1½v. ja ei sano kuin anna ja kakka ja muuten hokee vain 2oh,oh" ja osoittelee. Molemmat pojat ovat ymmärtäneet jo varhain hyvin puhetta ja osanneet toimia ohjeiden mukaan, Esim. nuorempi äsken kun istuin sohvalla toi kaukosäätimen minulle kun halusi telkkarin auki. Telkka oli kuitenkin sammutettu TV:n virtanappulasta ja en viitsinyt mennä laittamaan sitä auki. Selitin pojalle mikä on tilanne ja missä nappi on ja sanoin että paina itse nappia jos hauut että TV: auki ja niin poika kävi avaamassa telkkarin. En siis ole nuoremman poikani puhumattomuudesta huolissani. Vanhemman ollessa pieni pihassamme oli myös kolme muuta poikaa saman ikäisiä jotka eivät puhuneet. Esikoistyttö taasen alkoi puhua 1½v. iässä ja 2v. puhui jo sujuvasti. Pojat meillä selvästi motoristisesti nopeammin kehittyneitä kuin tyttö.
Eli hyvin samanlainen tilanne, kuin teillä muilla. Poika on sanonut " äiti" muutaman kerran ihan selvästi, mutta ei sano sitä käskettäessä. Muita sanoja ei tule, mutta jo alle vuoden ikäisestä hän on höpötellyt ihan hirveästi omia mongoliankielisiä juttujaan, joissa tulee kaikenlaisia äänteitä ja sävelkulkuja. Sävelkulkuja osaa jo matkiakin, ja osaa hyräillä useamman laulun ulkoa ihan nuotilleen. Niin kuin monilla teillä, myös meillä poika ymmärtää ihan uskomattoman hyvin puhetta. Rasittaa, kun kaikki sanoivat pojasta jo vauvana, että " se oppii varmaan tosi aikaisin puhumaan" , kun se höpötteli ja jokelteli niin kauheasti.
Meillä opittiin kävelemäänkin vasta 1 v. 1 kk:n iässä, ja kaksi kuukautta poika uskalsi kävellä vain jonkun ihmisen, yleensä äidin, luo. Muuten piti taluttaa kädestä. 1 v. 3 kk:n ikäisenä vasta rupesi kävelemään ihan itse, ja saman tien alkoi kiipeily ja muu. Hän ei kuitenkaan ole koskaan ollut motorisesti(kaan) mitenkään erityisen lahjakas, oppi myöhään ryömimään ja oli peppukiitäjä.
Nuo muiden, etenkin sukulaisten " joko se x / eikö se vieläkään x" -kommentit ärsyttää todella. Ihan kuin se lapsi olisi vain pelkkiä taitoja ja niiden näyttämistä varten ja hyväksyttävä vain silloin, kun osaa mahdollisimman varhain mahdolisimman paljon.
Meidän tyttö 1 v 9 kk on vasta nyt alkanut sanomaan " sanoja" . Viime viikolla alkoi sanoa kiitti = tiitti, ja osaa myös sanoa anna ja hei hei. Eli ei kovin puhelias tyttö meilläkään. Neuvolassa sanottiin, ettei tarvii olla huolissaan, kun ihmeteltiin vähäpuheisuutta; ennen kahta ikävuotta ei kuulemma tarvii vielä sanoa mitään. Tytöllä on laaja piilosanavarasto ja ymmärtää lähes kaiken, mitä sanotaan, mutta ei itse vielä sano paljoa muuta kuin omia pöpinöitään.
Eli kyllä ne sanat sieltä ajallaan tulevat ja sukulaisten kieroilut antaisin mennä suoraan toisesta korvasta ulos. Lapsi puhuu, kun on siihen valmis, siihen ei auta vaikka puhuisit sille yötä päivää putkeen.
T: Monttu