kuinka pian esittelitte uuden kimppanin lapsille?

Minä tapasin miehen lapset jo vuosia ennen meidän seurustelua, kun suhteemme vakavoitui ja mies päätti jättää lasten äidin tapasimme puistossa miehen kanssa niin että lapset olivat mukana, seuraavalla viikolla mies muutti luokseni ja lapset olivat seuraavan viikonlopun luonamme. Eli käytännössä viikossa mies muutti pois perheen kodista ja lapset "asuivat" osa-aikaisesti luonamme. Tätä nykyään välini lapsiin on avoimet ja läheiset eikä tuosta nopeasta tapahtumasta jäänyt traumoja kuin miehen exälle.

Mulla on nyt 4 vuotta ollut suhde yhden yh-isän kanssa. Alusta asti oli selvää , että tavataan kahdestaan , ei sotketa lapsia tähän. Lapset ovat kyllä tavanneet miehen ja minä olen tavannut hänen tyttärensä, mutta ei olle yövytty toistemme luona silloin kun on lapset kotona. Varmaan tilanne olisi toinen, jos olisi pieniä lapsia . Meillä kummallakin kuitenkin oli jo murrosikäiset lapset kun tutustuttiin (mulla 11v ja 13v , miehellä 14v ). Nyt kun nuorinkin tytöistä on jo 15v, meillä on paljon aikaa olla yhdessä vaikkei teinejä otseta kuvioon mukaan.

Kaukosuhde. Olin tuntenut hänet noin 2 vuotta ennen seurustelua, mutta yhdessäolon alettua virallisesti siihen meni 2 kuukautta kun hän tuli meille viettämään viikonloppua. Lapset on kuitenkin osa elämääni, joten miksi peitellä sitä? Tai lapsiltakaan. Rehellisesti vaan. En minä koe "sotkeneeni" lapsia mihinkään, heillä on edelleen isä joka on heidän elämässään ihan niinkuin ennenkin. Joskus vietämme aikaa kahden, joskus keskenämme.

Me olimme heti alusta asti perhe, minä ja miehen lapset josta noottia lasten äidin puolelta tulikin roppa kaupalla miten lapset esiteltiin heti tuntemattomalle, meidän suhdetta jatkunut nyt lähes viisivuotta jonka aikana naisella ollut useita pätkäsuhteita joista lasten kautta meille infoaa, enää ei häntäkään tunnu häiritsevän lasten "sotkeminen" tuntemattomiin :D

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 16:46"]

Uusi lapseton miesystävä ei ymmärrä, etten tahdo häntä meille yökylään, ennen kuin olemme vähänkään vakavissamme. Tuotteko itse esim.yhden yö juttuja kotiin, jos lapset kotona???

[/quote]

Me olimme olleet työkaverit ja ystävät parisen vuotta kun mies teki aloitteen - tuli ihan puun takaa minulle mutta en tosiaankaan pahastunut. Meidän piti lähteä ulos mutta jäimme hänen asunnolleen yöksi. Sen jälkeen ei kuulunut 2 vkoon mitään kun mies lähti lomalle (minä ihan paniikissa ihmettelin taukoa), soitti sitten yllättäin että tulee hakemaan minut mökille missä vanhempansa odottivat. Vietettiin vl porukalla ja siitä 2 vkon kuluttua lapset (3 kouluikäistä) oli jo mukana mökillä tapaamassa "uutta sukuaan". Kertalaakista selvä että tästä tulee hyvä juttu:)

Lapset olivat aiemmin arvostelleet hyvinkin tarkasti miesystäviäni (2-3 mitä tapasivat ohimennen yh vuosien aikana) mutta tälläkertaa he sanoivat vaan että tämä kelpaa heille:D

Ja on kelvannut jo 17 vuotta...

Tarkennetaan vielä, että kysymyksessä kUmppani ja lapset jo teinejä.ap

Noin vuosi tutustumisen jälkeen, kun molemmat totesimme olevamme tosissamme. Meillä lapset olivat vuoroviikoin isänsä luona vielä tuolloin, joten ehdimme hyvin tutustua toisiimme, ilman että lapsia tarvi sekoittaa kuvioihin. Ymmärrän hyvin nopeamman esittelyn, silloin kun tällaista mahdollisuutta ei ole. Malttia kuitenkin!

Kysyisin mieheltä, mikä vika hänen kodissaan on, miksi et voi sinne tulla?

Tekisin alusta alkaen selväksi, että minulla on perheeni ja sitten miesystävä. Välttämättä heillä ei ole mitään tekemistä keskenään, joten minun kanssani seurusteleva hyväksyy sen, että yhteen muutetaan aikaisintaan silloin, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 17:27"]

Kysyisin mieheltä, mikä vika hänen kodissaan on, miksi et voi sinne tulla?

Tekisin alusta alkaen selväksi, että minulla on perheeni ja sitten miesystävä. Välttämättä heillä ei ole mitään tekemistä keskenään, joten minun kanssani seurusteleva hyväksyy sen, että yhteen muutetaan aikaisintaan silloin, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

[/quote]

Erittäin itsekästä ajattelua!

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 17:32"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 17:27"]

Kysyisin mieheltä, mikä vika hänen kodissaan on, miksi et voi sinne tulla?

Tekisin alusta alkaen selväksi, että minulla on perheeni ja sitten miesystävä. Välttämättä heillä ei ole mitään tekemistä keskenään, joten minun kanssani seurusteleva hyväksyy sen, että yhteen muutetaan aikaisintaan silloin, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa.

[/quote]

Erittäin itsekästä ajattelua!

[/quote]

Olen samaa mieltä. On itsekästä tehdä alusta alkaen miehelle selväksi, että ei halua tästä mitään varaisää vaan kiihkeän rakastajan, jonka kanssa ei ole tarkoitus jakaa murkkuikäisten arkea.

4:lla mielestäni oikea näkemys, miten sitä voi pitää itsekkäänä? Miten moni lapsi on kiinnostunut tutustumaan uusiin aikuisiin? Jos lapsilta kysytään, niin heidän mielestään itsekkäämpää lienee, jos äiti tai isä yrittää väkisin tehdä uusperhettä.

olimem seurustelleet 2,5 vuotta enne kun olen pikku hiljaa salakavalasti törmätty kaupassa. Saattanut heittää meidät kaupunkiin. Yleensä kuuden aikoihin katoaa aamulla viimestään kotiinsa. Ehkä lähiaikoina saattaisi jäädä yöksi, sitä odotellessa :)

mies asuu eri kaupungissa, siellä voimmekin tavata. Vaatii kuitenkin järjestelyjä minulta.

En tosiaan tuo baarituttuja kotiin!

En tosiaan tuo baarituttuja kotiin!

Ei kai tässä mistään baaritutuista olekaan kyse, vaan ap kyseli miesystävän esittelystä lapsille. Miesystävä on ainakin mun mielessä jo useamman tapailukerran mies, ei niinkään kännipano joka vaikutti hyvälle idealle silloin puoli neljä aamulla.

Mutta mä olen huono sanomaan tähän mitään, lapseni tapasivat miesystävän aika nopeastikin sen jälkeen kun olimme alkaneet tapailemaan toisiamme.

Minulla on paljon miespuolisia kavereita jotka käyvät täällä kylässä silloin tällöin. Kyseessä on siis kollegoita ja harrastuksessani tapaamista tutuista joiden vaimotkin tunnen ja hekin välillä kyläilevät täällä, joten kieroimmat voivat unohtaa ajatuskulkunsa. Joten nykyinen miesystäväni tuli käymään kahvilla eräänä iltapäivänä kun lapset olivat kotona, paikalla oli lasten kavereita kylässä jne. 

Eli he tapasivat ensin ihan meille normaalissa tilanteessa, mutta esittelin hänet lapsille miehenä jota olin tapaillut jo muutaman kerran. Emme tehneet tapaamisesta mitään Suurta Numeroa jossa lasten hiukset olisivat suittuina ja heidän pitäisi istua paikoillaan pöydän vieressä kun aikuiset juttelevat vaivautuneesti.

Mies sujahti meidän arkeemme nopeasti, ja lapset odottivat hänen tapaamistaan vain hänen itsensä vuoksi. 

Nykyään asumme yhdessä jo kolmatta vuotta.

Odotan ainakin puoli vuotta kunnon seurustelua, mieluummin vuosi. Tapailu ei ole seurustelua.