ulkospäin kaikki jopa kadehdittavaa..

Vielä kun opettelisi kirjoittamaan :)

ap

Sulla on liian helppoa. Normijärkinen ihminen kaipaa haasteita, tavoitteita elämäänsä.

tarvit uutta ajattelemista. Vapaaehtoistyö? Jotain likaista ja raskasta, tyyliin puusavotta silloin tällöin? Tai raskas urheilu. Hiki lentämään! Miksi puolipäivätyöt, miksi siivooja? 

Mulla ei oo mitään noista, ja elämä on tyhjää ja tylsää, eikä mitään motiivia koko touhuun.

Onnellisuus ei ole materiassa, vaan asenteessa. Joku ei ole koskaan onnellinen, vaikka saisi mitä, toinen taas on onnellinen, vaikkei olisi juuri mitään. 

Siivooja, koska nelilapsisessa perheessä riittää ihan tarpeeksi siivoamista päivittäin- kerran viikossa saa joku muu pestä lattiat jne. Työni puolipäiväisenä siksi, ksoka täysipäiväisenä se ei antanut haasteita, etsin ne mieluummin muualta- juoksin mm viime vuonna kaksi maratonia.

Ehkä se on juuri niin- mikään ei riitä.

Ap

Onnellisuutta voi treenata. Kivoilla helpoilla harjoituksilla voit nostaa omaa onnellisuustasoa. Onnellisuuttahan on tutkittu aika paljon. Hanki pari hyvää kirjaa ja ryhdy hommiin. Yksi keino on tehdä hyvää muille. Se lisää omaa onnellisuutta.

Vapaaehtoistyötä tai jatko-opintoja ehdotan minä.

Kuinka hyvin tunnet itsesi? Ovatko nuo mainitsemasi asiat sellaisia, joita todella itse haluat, eivätkä jonkun muun (sukulaisten, median ym) luomia haluja? Vaikka asiat olisivat yleisten normien mukaan hyvin, voi olla että sisimmässäsi haluaisit jotain aivan muuta, etkä siksi osaa olla onnellinen nykyisestä.

Jos työ ei anna haasteita, niin voisiko harkita uuden työpaikan hankintaa tai kokonaan uudelle alalle vaihtamista?

Taitaa olla niin, että lillut koko ajan mukavuusalueellasi. Se tuntuu helpolta mutta tylsistyttää. Ihmisellä pitää olla hiukan vastusta ja venymisen tarvetta. Se on mielelle samaa kuin reipas liikunta keholle.

Onko aina ollut näin? Olitko joskus todella rakastunut mieheesi? Halusitko lapsia vai teitkö niitä, koska koit, että niin vain kuuluu tehdä? Halusitko kiihkeästi naimisiin miehesi kanssa vai koitko, että nyt vaan kuuluu mennä naimisiin ja perustaa perhe?

Listassasi ei ollut oikeastaan mitään sellaisia asioita, joilla on mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Lapset ja parisuhde kyllä, mutta lapsista mainitsit vain helppouden ja parisuhteesta seksin.

Minä taas olen kokopäivätöissä niin kuin mieskin, eikä työ todellakaan ole unelmatyöni. Tulot eivät ole suuret, mutta riittävät, kaksi autoa löytyy meiltäkin. On asuntovelkaa, lapset ovat teinejä ja harva se viikko joudutaan käymään vakavaa keskustelua jostakin aiheesta. Parisuhteessakin on kriisinpoikasta.

Silti minä olen onnellinen. Minusta on ihanaa, että lasten vaikeasta iästä huolimatta, he tulevat murheineen minun luokseni. Vaikka en rakasta työtäni, olen ylpeä siitä, että teen sen hyvin. Minulla on pieni parvekepuutarha, joiden tuotokset: kauniit kukat ja punaiset tomaatit ja chilit saavat minut iloiseksi. Rakastan keskustella ystävieni kanssa, välillä syvällisesti, välillä pinnallisesti. Nautin pitkästä lenkistä illansuussa, saunasta sen jälkeen ja niiden tuottamasta mahtavasta olosta. Jne. jne.

Niin kuin joku jo sanoi, onnellisuus on elämänasenne.