Lue keskustelun säännöt.
Olen mustasukkainen avovaimo :(
09.09.2013 |
Miten tästä pääsee eroon? Ennen tätä suhdetta en ollut yhdestäkään seurustelukumppanista mustasukkainen. Ollaan oltu yhdessä 5v ja suhteen alussa mies ei pitänyt jos näin miespuolisia ystäviäni. He siis jäivät heti pois kuvioista, enkä saanut enään jutella heidän kanssaan. Miehellä ei ollut läheisiä ystäviä vastakkaisesta sukupuolesta. Mies myös suhteen alussa "käski" minut kotiin, jos olin esim ystävälläni ja hänelle tuli miespuolinen kaveri kylään.
Parin vuoden jälkeen tätä kirjoittamatonta sääntöä ei enään noudatettu niin tarkkaa. Menin töihin ja työpareinani oli paljon miehiä ja heidän kanssaan minut laitettiin usein iltavuoroon. Heistä kaksi miestä ihastui minuun ja mies sai tästä tietää. Työpaikan pikkujouluihin hän ei olisi minua tämän takia halunnut päästää,enkä siis sinne myöskään mennyt. Tämän jälkeen oli tilanteita missä mies meni ulos kavereidensa kanssa ja mukana oli kaksi näiden kavereiden naispuolista ystävää. Kerran samaan aikaan minulle soitti vanha ystävä, joka halusi nähdä ja mukaan tulisi vanha miespuolinen kaverini. Soitin miehelleni ja pyysin voivatko he tulla meille kylään ja mies pitkin hampain suostui, kerta hänenkin porukassa oli naispuolisia. Tämän jälkeen mies on antanu minun nähdä myös miesystäviä, mutta ei kahdenkesken.
Nyt tilanne on, että meillä on reilu 2v poika ja toinen lapsi tulossa. Mies on ollut aika koti-ihminen, mutta ystävystyttyään töissä kahden menevän perheellisen kaverin kanssa, on hänkin alkanut tahtoa mennä heidän mukana. Tunnen itseni huonoksi puoliskoksi näiden kavereiden vaimojen ohella, sillä mies välillä jaksaa muistuttaa miten kavereidensa vaimot eivät sano mitään, vaikka miehensä ei ole kuin 2x viikossa kotona ja auttamassa lastenhoidossa yms. Miehen kaverit käyvät joka viikonloppu juomassa ja muutenkin elävät kuin teini-ikäiset. Mieheni ei kuitenkaan mene heidän mukanaa jokapäivä ja baarissakin ollut vain kaksi kertaa.. Nyt tämä kolmikko suunnittelee menevänsä laivalle ja nämä miehen railakkaat ystävät tuntien, pelkään että saan reissun jälkeen kuulla huonoja uutisia.
Pelkään, että mies pettää. Muutenkin olen mustasukkainen ja saatan pahoittaa mieleni jos mies ilmoittaa menevänsä näiden ystäviensä kanssa ulos. Inhoan itseäni tällaisena! Luulen, että miehen oma käytös suhteemme alussa on saanut minussa tällaisia reaktioita aikaiseksi. Aina kun mies on ulkona, mietin että mitä jos pettää ja tekisi mieli kieltää häntä menemästä? En tajua miksi pelkään.. Pilaan näillä ajatuksillani oman päivän ja saatan oikeasti itkeä iltaisin salaa, kun kukaan ei näe. Miehelle sanon ensin, että pelottaa tai en tykkää ajatuksesta, mutta sitten olen hiljaa ja ajattelen asioita vain omassa päässäni, koska mies ei asioista jaksa jatkuvasti keskustella ja yleensä myös suuttuu. Haluan olla välittämättä tämmöisistä ja elää normaalia elämää,niikuin kuka tahansa nainen.
Kommentit (4)
Kontrolloiva narsisitimies, juokse, kun vielä voit. Miten kukaan voi sietää sellaista, että mies sanelee, ketä saat tavata ja ketä et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, karsin samankaltaisista oireista aina, kun omassa elamassa on liian vahan sisaltoa ja varsinkin jos on kotona paivat pitkat. Alkaa mielikuvitus laukkaamaan, etsin tietokoneen sivuhistoriat jne ja pelkaan loytavani jotain pettamisen merkkeja ja tarkkailen mieheni kayttaytymista etsien jotain poikkeavaa.. mutta tama on tosi kuluttavaa, varsinkin itsellesi. Nain mina paasen aina itse eroon mustasukkaisuudesta: keksin jotain tekemista, uusi harrastus, uusia kavereita, jotain mika pitaa vireana ja elaman mielenkiintoisena. varsinkin liikunta auttaa tahan, kun kunto ja mieli kohenee ja kasvot sadehtii elamanilosta ja pirteydesta, vahan aikaa tahan malliin ja takaan, etta miehesi kiehuu mustasukkaisuudesta.. ;)
Mies ei nykyään kontrolloi elämääni lähes ollenkaan ja sillon harvoin, kun jotain arjesta poikkeavaa meinaan tehdä, niin antaa lähes aina mennä. Ei kyllä tykkää jos olen alkoholia juonut, kun juon _todella_ harvoin ja sillon en kuulemma tiedä miten käyttäydyn juodessa. Nyt olen taas raskaana, niin tietää etten juo, joten häntä ei haittaa vaikka olisin aamuneljään juhlimassa.
Olen aina ollut menevä ihminen ja janonnut suorastaan seikkailuja. Olen pitkään halunnut hypätä laskuvarjolla yms. Nyt olen kolme vuotta ollut kotona ja keskittynyt lähestulkoon ainoastaan perheeseeni. Olen käynyt kaksi kertaa ystävieni kanssa ulkona kolmen vuoden aikana, muuten nähdään aina päivisin/arki-iltaisin. Käyn kerran viikossa harrastamassa parin tunnin ajan, siinä on oma irtiottoni arjesta.
Luulen, että syy on myös "tylsässä elämässäni", olen ehkä myös mustasukkainen miehelle, koska hän lähtee ulos. Mutta varmasti taustalla on myös mieheni käytös suhteemme alussa. Rakastan miestäni ja hän minua, en usko että mieheni on narsisti. Tunnistin paljonkin asioita itsestäni nelosen tekstistä, joten ehkä minun täytyy koittaa alkamaan taas elämään myös omaa elämääni :) tiedostan kuitenkin, että olen mustasukkainen ja tahdon tästä päästä eroon.. luulen, että tämä haittaa enemmän itseäni, kuin miestäni.
tavallaan ymmärrän mustasukkaisuutesi. itselleni tulee mieleen, että mies ei pysty luottamaan edes itseensä, jos ei suhteenne alussa luottanut siihen, että sinä olisit voinut viettää aikaa muitten miesten seurassa (tai hän ei luottanut niihin muihin miehiin). hän antoi siis ymmärtää, ettei muihin miehiin tai kumppaniin voi luottaa missään tilanteessa ja se ehkä näkyy sun ajatusmaailmassa nyt.