Olisi ihan kiva,

jos sakki laittaisi tällaisiin aloituksiin linkin tai kopion kirjoituksesta. TAI edes tiivistelmän. Olisi ikään kuin akkurantimpaa kommentointi...



Tässä:

"Tuloerot haittaavat tasa-arvoa perheessä

Nykyään ymmärretään, että naisen ja miehen tasa-arvon kannalta on tärkeää, että molemmat osallistuvat sekä kotona tehtävään työhön että kodin ulkopuoliseen ansiotyöhön. Tämän pitäisi periaatteessa vapauttaa naiset pois nyrkin ja hellan välistä ja miehet pois perheen elättäjän ja päätöstentekijän roolista.



Ongelmia syntyy silloin, kun diplomi-insinööri rakastuu lähihoitajaan tai joudutaan muuten tilanteeseen, jossa puolisoiden tulotaso poikkeaa toisistaan merkittävästi.



Heikoin tilanne on tietysti silloin, jos toinen "ansaitsee" vain kotihoidontukea noin 400 euroa kuukaudessa hoitaessaan perheen yhteisiä tai aikaisemmista suhteista tulleita lapsia.



Lähes yhtä huono on myös tilanne, jossa toinen ansaitsee lähihoitajana, perhepäivähoitajana, osa-aikatyössä tai työttömänä tuloja niin, että käteen jää verojen jälkeen ehkä 800 euroa tai vähemmän. Jos toinen puolisoista olisi yhtä pienituloinen, voisi pariskunta elää köyhästi, mutta tasaarvossa. Lisäksi he olisivat yhdessä oikeutettuja monenlaisiin tulonsiirtoihin.



Jos toinen puolisoista kuitenkin ansaitsee bruttona 4000-6000 euroa (mikä on varsin tavallinen palkka tietyillä miesvaltaisilla aloilla), syntyy ongelma. Kuinka lähihoitaja ja diplomi-insinööri nyt sitten maksavat yhdessä tasaarvoisesti vuokransa, kun lähihoitaja ei ole oikeutettu yhteiskunnan tukiin ja rikkaampi puoliso katsotaan elatusvelvolliseksi? Kuinka he lomailevat yhdessä ja kuinka he maksavat lasten päivähoitomaksun, kun sekin määräytyy paremmin ansaitsevan puolison tulojen mukaan?



Entä jos haluttaisiin ostaa omistusasunto, kuinka se yhdessä maksettaisiin?



On sanomattakin selvää, että tässä tapauksessa mies - ellei halua elää todella köyhästi ja laittaa ylijääviä tulojaan vaikka henkilökohtaiselle sijoitustililleen - toimii jatkuvasti perheen maksajana ja elättäjänä.



Tässä elättäjän roolissaan mies alkaa ehkä vaatia puolisoltaan vastapalveluksia, kuten laajempaa osallistumista kotitöihin. Tai sitten hän muuttuu katkeraksi, koska kokee kantavansa isompaa vastuuta perheestä, jonka piti olla "yhteinen yritys".



Voi myös käydä niin, että mies kokee olevansa viime kädessä suvereeni päätöksentekijä tai ainakin viimeisen sanan sanoja kaikkien perheen hankintojen ja rahaa vievän ajankäytön osalta - "mieshän ne käytännössä yksin maksaakin".



Jos naiselle kuitenkin sälytetään kaikki kotityöt pienempien tulojen vuoksi, kokee hän yhtä lailla katkeruutta. Kyllähän hänkin tekee työtä kotona tai sen ulkopuolella ja voi olla myös erittäin uupunut kuormittavan (hoiva)työn jälkeen.



Koska tuloerojen täydelliseen poistamiseen ei nykyisenlaisessa yhteiskunnassamme ainakaan kovin nopeasti voida päästä, ehdotan, että vähintään tulonsiirtopuolella kiinnitettäisiin huomiota epätasa-arvoa ylläpitävien järjestelmien purkamiseen.



Eli niin kauan kuin lähihoitajat vielä rakastuvat diplomi-insinööreihin, pitäisi lähihoitajien parisuhteen solmittuaankin olla oikeutettuja asumistukeen oman vuokranpuolikkaansa osalta.



Henkilökohtaisesti määräytyvät tulonsiirrot voisivat pelastaa monta avio- tai avoliittoa myös siksi, että nykyisessä järjestelmässä yksinhuoltajaksi heittäytyminen on naiselle taloudellisesti usein parisuhteessa pysymistä houkuttelevampi vaihtoehto.

HELMI JANTUNEN "