Miten ihmeessä keskustella asiasta todella itkuherkän ihmisen kanssa?
Kyseessä on työelämässä käytävä tiukkasanainen keskustelu siitä, että hän ei ole toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Hänelle pitäisi antaa palautetta, mutta sillä sekunnilla kun keskustelua yritetään antaa, vähitellen ulvomiseksi yltyvä itkeminen alkaa.
Olen lähettänyt sähköpostia, koska keskusteleminen ei onnistu ja selittänyt asiani ystävällisesti, mutta asiallisesti. Mutta täytyyhän meidän voida keskustella asiasta kasvotusten. Pelkkä kehityskeskustelukin menee siihen parkumiseen. Se alkaa sillä sekunnilla, kun olemme kaksin. Kun kysyn syytä, siitä ei saa mitään selvää. Jos joku muistaa 80-luvulta Turkan 7 veljestä, tajuatte varmaan... Voiko tämä olla tietoista vallankäyttöä, ajattelen joskus epäsolidaarisesti... Ei kai kukaan niin tekisi? Vai? Hän itse väittää, ettei voi sille mitään, mutta...
Ja kyllä, olen toiminut yli 15 vuotta esimiehenä, mutta en ikinä ole törmännyt vastaavaan. Enkä itsekään ole mikään kivipaasi, mutta työelämä on työelämää ja asiat asioina. Ja kaikki "kyllä sinun pitää tietää, sinä olet esimies, et varmaan ole tehtäviesi tasalla" -kommentit ovat sitten ihan turhia, koska tätä ovat muutkin yrittäneet ratkaista - turhaan.
Taidan lähettää henkilön työterveyden kautta työkyvyn arvioon, ellen täältä saa parempaa ideaa. Ja kyse ei ole todellakaan mistään "saat potkut" -asiasta vaan tyyliin toistuvasti venähtäneistä tauoista (samaa tasoa).
Kommentit (8)
Mainitsit, että parkuminen alkaa, kun jäätte kaksin. Olisiko mahdollista saada keskusteluun mukaan jotain kolmatta henkilöä, vaikka toista esimiestä, joka paikallaolollaan purkaisi sitä jännitettä? Hankala tilanne kyllä.
Kolmas ihminen mukaan. Onko sulla esimiestä tai voisitko pyytää, että hän tuo paikalle jonkun, esim. työsuojelusta?
Unohdin sanoa sen, että paikalla on ollut mm. luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu aikoinaan, mutta samaksi itkemiseksi se menee.
Mulla alkaa itku herkästi, jos koen että en pysty puolustautuman, mutta minua kohdellaan väärin.
En siis kykene sanomaan ihmisille pahasti ja kun joku niin tekee minua kohtaan, menen lukkoon. Sanoisin, et anna hänelle aikaa kirjoittaa vastine ennen keskustelua ja lue se läpi ajatuksella. Eli sitten saat ulos hänenkin mielipiteen vaikka sit paperilla, eikä pelkää itkua.
Kun tiedät mikä on hänen kanta, niin aloita niillä pointeilla ensin, jolloin hän ei koe keskustelua pelkäksi hyökkäykseksi.
Kärsivällisyyttähän tuossa tarvitaan. Kannattaa varmaan varata reilusti aikaa keskustelulle. Tuskin hän kuitenkaan useampaa tuntia putkeen jaksaa ulvoa? Vai? Ja sitten mustaa valkoisella kaikki järkevä mitä saadaan sovituksi.
Voi, kuulostaa rankalta puolin ja toisin. Mietin, voisiko tilannetta helpottaa jollain tavalla, esimerkiksi vaihtamalla ympäristöä tai keksimällä käsille jotain tekemistä. Siis ihan johonkin konkreettiseen tekemiseen keskittyminen voisi vähän rauhoittaa alaistasi, kun ette istuisi ns. napit vastakkain.
Toisaalta tuli mieleen, olisiko taustalla jotain muita ongelmia, jolloin voisi olla hyvä puhua työterveyshuollon kanssa, ellei alainen jo ole puhunut.
Varaa paljon nenäliinoja ja aikaa keskusteluun.
Minä olen itkuherkkä ja nolottaa aivan hirveästi, kun kyyneleet kihoavat silmiin - yritä siinä sitten olla ammatti-ihmistä. Huoh! Yleensä rupean vetistelemään, kun joku osoittaa myötätuntoaan. Usein on käynyt niinkin, että lopulta olen joutunut vakuuttelemaan sille toiselle osapuolelle, että ei minulla ole oikeastaan mitään hätää, kunhan silmäni vain kostuivat ihan itsestään, koska olen niin tunteellinen. Itkiessä ei puhumisesta tietenkään tule mitään, mutta jos saan itkeä ensin ihan rauhassa ja sen jälkeen voin koota itseni, keskustelustakin tulee jotakin.
Naisilla itkuisuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi hormonitoiminta (kuukautiskierto, raskaus ym.). Myös lievä masennus voi tulla kysymykseen. Masennuslääkkeet yleensä vähentävät itkuisuutta.
Mitä sitten tulee aikeeseesi lähettää työntekijä työkyvyn arvioon, niin itsepähän tiedät, mitä teet. Käsittääskeni tuota ei pitäisi teettää rangaistuksenomaisesti vaan ihan vain silloin, kun ollaan oikeasti huolissaan jonkun työkyvystä. Onko ap:n alaisen työkyky alentunut?
Itsekin esimiehenä ymmärrän ap turhautumisesi. Enpä juuri osaa auttaa, mutta ehkä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin antaa toisen parkua ja puhua parkumisen päälle. Tee keskustelusta kirjallinen lausuma; mitä on puhuttu ja sovittu ja molemmat allekirjoittaa sen. Josko hän pystyisi parkumatta lukemaan ja näin ymmärtäisi paremmin, mistä on kyse.
Minä olen törmännyt lähinnä verbaalisesti lahjakkaisiin ihmisiin; on todella turhauttavaa yrittää pitää keskustelu asiassa kun toinen selittää mustan valkoiseksi ja vetää keskusteluun kaikki mahdolliset asian haarat, jotka ei edes käsiteltävään asiaan liity.