Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako kertoa miehelle?
06.09.2013 |
-että mielestäni hän asettaa harrastuksensa jatkuvasti minun edelleni
-että koen saavani vain rippeet siitä ajasta mikä häneltä omilta menoiltaan jää
-että hänelle tärkeät asiat eivät kiinnosta minua lainkaan, eivätkä minulle tärkeät häntä
-etten oikeastaan edes tiedä, mitä haluaisin tai voisin tehdä yhdessä hänen kanssaan
-etten näin ollen tiedä, miksi edes olemme yhdessä
mies ei kuitenkaan ole huono.
Kommentit (20)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia kerrallaan ja helpoimmasta päästä.
Olen kertonut miehelleni, että en saa omaa aikaa, vaikka hänellä harrastuksia riittää....ja sittemmin asioihin tuli muutos. Paljon vaikuttaa mitä sanot ja kuinka sen sanot...ja kuinka pitkän valituslistan teet.
Pointti oli siis, että tällaisia päättelyketjuja pyörittelen itse päässäni. Mietin, että onko reilua kertoa miehelle "missä mennään" vai parempi pitää mölyt mahassaan
ap
meillä ihan sama tilanne, paitsi vika kohta, tiedän kyllä miksi olen miehen kanssa. Mutta huono vaihe meneillään ja juurikin noista syistä joita luettelot. Olen kyllä puhunut miehen kanssa, hän kokee vähän samoin, siis ei oikein ole mitään yhteistä enää (kun lapset jo isoja jne). Mutta yritämme korjata asiaa, ei Se vaan ihan helposti ja nopesti käy, harrastuksetkin ovat tärkeitä eikä teeskentelykään taida auttaa. Saa nähdä miten käy, uskon kuitenkin että Se yhteinen sävel taas löytyy, ei tämä ole Eka kerta kun vastaavassa kriisissä olemme. Yhdessä ollaan oltu yli 19 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin ja jossain vaiheessa noista jutuista kannattaa ja on reilua puhua, jos ne tunteet ei näytä muuten menevän ohi eikä mitään muutosta asioihin tule. Kerro mielummin liian alkaisin kuin liian myöhään
7
Ah,kohtalotoveri. Sinä siis nostit kissan pöydälle ja pystytte toimimaan jotenkin rakentavasti? Miten?
meillä sama, kauan yhdessä ja kun lapset ovat kasvaneet, tältä näyttää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah,kohtalotoveri. Sinä siis nostit kissan pöydälle ja pystytte toimimaan jotenkin rakentavasti? Miten?
meillä sama, kauan yhdessä ja kun lapset ovat kasvaneet, tältä näyttää.
ap
Kannattaisi, mutta vähän konkretiaa mukaan. Tuo on sellaista naisellista yleismössöä, johon miehen logiikalla ei pääse kiinni.
-että mielestäni hän asettaa harrastuksensa jatkuvasti minun edelleni
Tuon kertominen ja työstäminen on vielä helppoa
-että koen saavani vain rippeet siitä ajasta mikä häneltä omilta menoiltaan jää
vastakysymys, onko sinulla ap omaa elämää?
-että hänelle tärkeät asiat eivät kiinnosta minua lainkaan, eivätkä minulle tärkeät häntä
konkretiaa, liittyykö harrastuksiin, ajankäyttöön, elämanarvoihin
-etten oikeastaan edes tiedä, mitä haluaisin tai voisin tehdä yhdessä hänen kanssaan
tuon kun kerrot, niin mies on 100 % huuli pyöreänä, että miten tämäkin voi olla minun ongelma
-etten näin ollen tiedä, miksi edes olemme yhdessä
hmm. ja jos vielä seksissä mättää niin tämän listan kun läpi käyt, niin voittekin todeta,että eiköhän erota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no paremminkin voisi toimia, pakon edessä olen joutunut puhumaan, olen siinä niin huono. Eikä mieskään siinä loista, siis puhumisessa, mutta kun kumpikin ollaan asiantila huomattu ja siitä kärsimme (seksikään ei oikein tahdo onnistua, mies kärsii tästä, minä taas sen yhteisen ajan, tunteiden puuttumisen Ym vuoksi).
Mutta kunnioitan miestäni ihmisenä, uskon ja luotan häneen, ja tiedän rakastavani, vaikka juuri tällä hetkellä en oikein tunne mitään. En ketään muutakaan kohtaan, enkä voi edes kuvitella rakastavani jotain toista, jos eroamme olen varmaan loppuikäni yksin. Näistä syistä tahdon uskoa, että selviämme kyllä tästäkin vaiheesta,
ja 12 = 7, jos nyt katsoin numerot oikein. Vaikeaa tämä kännykällä palstailu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tietenkään kannata, kyllä mies lukee ajatuksia.
[quote author="Vierailija" time="06.09.2013 klo 17:55"]
-että mielestäni hän asettaa harrastuksensa jatkuvasti minun edelleni
-että koen saavani vain rippeet siitä ajasta mikä häneltä omilta menoiltaan jää
-että hänelle tärkeät asiat eivät kiinnosta minua lainkaan, eivätkä minulle tärkeät häntä
-etten oikeastaan edes tiedä, mitä haluaisin tai voisin tehdä yhdessä hänen kanssaan
-etten näin ollen tiedä, miksi edes olemme yhdessä
mies ei kuitenkaan ole huono.
[/quote]
Eli sä et edes tiedä mitä sä haluaisit tehdä sen kanssa yhdessä ja sitten sä ihmettelet kun te ette tee mitään yhdessä? Veikkaan, että miehen mielestä sun jutut ja tekemiset on harvinaisen tylsiä. Vai luuletko sä, että siihen on joku muu syy miksi se ei halua viettää aikaansa sun kanssasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies nosti kissan pöydälle ja otti eron 19v jälkeen
surullists, mutta totta
Kerro, mutta kritisoimatta. Totea, että viettäisit mielelläsi aikaa miehesi kanssa esim. retkeilemällä, käymällä elokuvissa tms.
Tätä asiaa on varmaan vaikea ymmärtää, jos ei itse ole sitä kokenut. Että on tyytymätön suhteeseen, se ei ole oikeastaan miehen syy vaan siinä on paljon myös omaa syytä, mutta asian korjaamiseen tarvitaan kuitenkin molempia. Jos sw halutaan korjata, siihenkään lähteminen ei ole helppoa, helpompi olisi aina säilyttää tuttu ja turvallinen olotila, varsinkin kun mitään oikeasti kamalaa ei ole. Muutos on aina vaikeaa, siinä usein mennään aluksi huonompaankin suuntaan,
ja onhan se vähän pelottavaa
7.
Minulla on oma elämä, joskaan ei niin superaktiivinen kuin miehellä. en kuitenkaan tahdo elää kahta eri elämää samassa talossa, tai siis mikä järki siinä olisi? Yhteiset tekemisemme ovat lähinnä kotitöitä joissa molemmilla omat tehtävät, joskus kyläilyä tms mutta näistä mies lähtee usein kesken omiin juttuihinsa.
seksi toimii ja arvot on samankaltaiset, eli se kai on hyvänä puolena.
Kts 7, ymmärrät mistä on kyse.
tarkoitan, että kun molemmilla tärkeät asiat on niin erilaisia, ettei toinen vain tajua tai ole kiinnostunut, siitä tulee vähän surullinen olol. Samoin siitä, että kun tehdään niitä minulle tärkeitä retkiä tms, mies on kovin levoton ja kiireinen lähtemään. Tekee siis asioita mielikseni, muttei selvästikään nauti.
en sitten tietty jaksa pyytää, kun toinen selvästi olisi mieluummin jossain toisaalla.
7, mitä konkreettisesti teitte?
ap
ollaan ihan vaiheessa vielä, vasta pari viikkoa sitten asia otettiin kunnolla puheeksi. Vielä ei olla hirveästi ehditty sitä käsitellä, työ - ja harrastuskiireitä kummallakin. Ja ehkä Se puhuminen vaan on niin vaikeaa.
Konkereettisesti olen tehnyt nämä: lukenut parisuhteeseen liittyvää kirjallisuutta, antanut pari parasta niistä miehelle luettavaksi (hitaasti edistyy, toinen on selailtu läpi, toista ei edes avattu), harkitsemme parisuhdeterapeutille menoa, jos asiat eivät tästä lähde paranemaan. Viime kesänä kokeilimme yhteistä lomamatkaa, mutta Se lähinnä paljasti sen, ettei meillä ollut oikein yhteistä puhuttavaa, ei ollutkaan erityisen kivaa, vaikka olimme varanneet aikaa ihan vaan toisillemme. Lisäksi minä olen käynyt terapeutilla juttelemassa ihan omista jutuistani, minä taidan olla,meillä Se, joka ottaa etäisyyttä, ehkä siksi kun olen huomannut ongelmat ja olisi helpompi itse,luovuttaa kuin joutua hylätyksi.
En tahtoisi toimia niin.
7
Kannattaa