Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt meni kuppi nurin tuon stanan kakaran kanssa :(
01.09.2013 |
Meillä alkaa olla todella, siis todella kireä ilmapiiri täällä kotona. Tälläkin hetkellä meillä yksi HUUTAA, siis kiljuu ja karjuu kurkku suorana. Miksi? En ihan tiedä edes enää. Meillä asuu täällä 4.5 vuotias täysi vahdittava tapaus, ja minusta tuntuu että me ei kohta enää jakseta kukaan tätä. Me kaikki enää vaan huudetaan toisillemme.
Aamu alkaa näin: valitusta. Mikään ei ole hyvin. Aamupala on väärää tai jos on hoitopäivä, ei halua lähteä päiväkotiin. Jos huomautan että kengät on väärissä jaloissa, tulee huuto että ei haittaa antaa olla. Kun haen hoidosta, tulee ekana tunne että olisimpa saanut jäädä töihin: kakara aloittaa valituksen hoitopäivästä, ei suostu syliin, ei suostu lähelle. Kotimatka sujuu joten kuten. Ymmärrän, että hän purkaa hoitopäivän harmin minuun mutta en jaksa kun kaikki mitä lapsi suustaan päästään on jotain negatiivista.
Tuntuu, että kehut ei mene perille. Kannustus ei mene perille, lapsi luovuttaa heti eikä yritä mitään uudestaan. Pikkusisaruksen kanssa kaikki menee tappeluksi. Ei halua nukkua, ei halua syödä, haluaisi vain katsella lastenohjelmia.
Jos hänet vie konfliktitilanteesta pois, hän loukkaantuu siitä että häntä komennetaan ja siitä että HÄN joutui pois. Hän ohjailisi mielellään ihan kaikkea, ja hän päsmäröi kaikissa siirtymistilanteissa kuin olisi joku päiväkodinhoitaja. Hän mielellään käskyttäisi meitä aikuisia kaikessa ja kun lopulta hänelle monen kehotuksen ja muualle ohjailun jälkeen hermostutaan, hän ei ymmärrä miksi. Ruokapöytään hän ei rauhoitu ja kun lopulta lautanen otetaan pois kaiken venkoilun, nenänkaivuun, pöydästä pois hyppimisen, ruoka suussa puhumisen jälkeen, hän suuttuu.
En jaksa, en tiedä mitä tehdä. Ei kukaan jaksa tällaista ilmapiiriä.
Kommentit (20)
No höh. Mitä päiväkodissa sanotaan lapsesta?
Ja onko teillä siis pienempiäkin lapsia, jotka tarvii huomiota?
Meidän nuorin on 4,5 vee ja on äänekäs ja komenteleva ja kiukutteleva, mutta myös erittäin ihana. Päiväkodista haettaessa on vaan iloinen kun haetaan ja haluaa halata.
Koittakaa selvittää mistä kiikastaa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuria meillä on, puutun tilanteisiin aina ja sekös väsyttääkin. Olen alkanut vältellä muiden perheiden seuraa sillä en jaksa olla ohjaamassa lastani toimimaan oikein.
Huomenna soitan neuvolaan.
Päiväkodista ei juuri positiivista palautetta tule, mutta hyvin lievää kuitenkin: pelleili ruokapöydässä, yrittää komentaa muita, ei rauhoittunut nukkumaan... Kotona sitten riemu repeää, ja tuttujen ihmisten kanssa. Lapsi ei myöskään ole mitenkään vieraskorea ja huomaan että isovanhempienkin kanssa kyläilyt menee AINA siihen että lasta pitää rauhoittaa ja komentaa ja lopulta aina tulee huuto jostain. Huomaan, että hekään eivät jaksaisi :(
ap
Protestoi sitä, kun pienempi sisarus saa olla kotona ja itse joutuu hoitoon.
tossa iässä se voi olla just sellasta. Itse selvisin noista kausista sillä että päätin että minä olen perheen aikuinen ja siten vastuussa kaikesta. Otin sen asenteen, että eniten siitä kärsii kuitenkin lapsi itse, minä pistin korvatulpat korviini pahimpina aikoina.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:56"]
Protestoi sitä, kun pienempi sisarus saa olla kotona ja itse joutuu hoitoon.
[/quote]
Molemmat ovat hoidossa kyllä, pienempi on 2.5v ja minä olen töissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan tullut suhun ap! Käyttäytyy ihan kuin sinä, täällähän olet valittamassa kuinka mahdoton lapsi on, ilmeisesti olet itse ihan yhtä mahdoton, lapset oppii matkimalla, millaista esimerkkiä lapsellesi näytät??
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 19:58"]
Varmaan tullut suhun ap! Käyttäytyy ihan kuin sinä, täällähän olet valittamassa kuinka mahdoton lapsi on, ilmeisesti olet itse ihan yhtä mahdoton, lapset oppii matkimalla, millaista esimerkkiä lapsellesi näytät??
[/quote]
Minä olen kuitenkin sen verran selväjärkinen aikuinen, etten lähde tällaiseen provoiluun mukaan. Kun lapsi ei olekaan virikehoitolapsi vaan me olemme tavallinen työssäkäyvä perhe, niin ette sitten muuta keksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Me kaikki enää vaan huudetaan toisillemme. " Niin, eli ehkä se lapsi ottaa mallia sinunkin käyttäytymisestäsi? Ja tuo huono käyttäytyminen vois just kertoa siitä että kotona ei ole kaikki hyvin, mikä taitaa olla totta..
Hakekaa ihmeessä apua. Mutta ymmärrä, että vika ei ole välttämättä VAIN lapsessa.
Kuulostaa kestämättömältä. Yrittäkää jaksaa, hakekaa ulkopuolista apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä veisin tutkimuksiin. Minun lapsellani on tunne-elämän ongelmia, jotka purkautuvat juuri noin. Saa nyt terapiaa.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 20:09"]
mä veisin tutkimuksiin. Minun lapsellani on tunne-elämän ongelmia, jotka purkautuvat juuri noin. Saa nyt terapiaa.
[/quote]
Mitä tunne-elämän ongelmat käytännössä ovat. Traumoja vahraislapsuudesta, fyysisiä vikoja aivoissa vai mitä. Miten lapsi, joka on vapaa kaikista vasta pitkän elämän tuomista haavoista ja kokemuksista jne on jo niin varhaisessa vaiheessa tuossa tilassa. Kiinnostaisi tietää. En ymmärrä miten AP:n lapsi voi olla noin hankalassa jamassa. Hän on varmasti hyvin onneton lapsi, kun ei ilmeisesti osaa kokea positiivisia tunteitä muuten kuin TV:tä katsoen.. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunne-elämä on kehittyvä taito siinä missä muutkin ja sen kehittyminen ikätasoisesti ei aina mene putkeen.
Millainen ihminen tässä taas nauttii ap:n mollaamisesta? Mikä on mennyt pieleen tämän ihmisen elämässä?
Näyttääkö hän lapsilleenkin mallia että suurin nautinto tulee siitä kun toisia yrittää loukata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ole yrittänyt loukata.. Ajattelin vain että siinähä sitä syytä jo näkyykin kun ap sanoi että huutavat vaan toisilleen.
Ei se nyt niinkään ole että aina jos lapsi käyttäytyy huonosti niin vika on VAIN lapsessa?
anna kattoa telkkaria ja elää pellossa... se on pieni lapsi :) nukkuuko tarpeeksi?
Lasten kanssa olen oppinut sen että äiti ja isäkin saa joskus mennä siitä mistä aita on matalin eikä se silti ole haitaksi lapselle. Lapsi muuttuu koko ajan...
Nyt otat sellaisen asenteen että kaikkeen mitä lapsi tekee ja sanoo vastaat juuri päin vastaisesti kuin yleensä.
lapsi: mä en halua mennä päiväkotiin
äiti: höh no mikset
lapsi: mä en halua mennä päiväkotiin enkä syödä puuroa sielä
äiti: no otatko vähän leipää tosta niin ei tarvi siellä sitten syödä
lapsi: joo
äiti: tässä leipä
lapsi: emmä tätä halunnut tää on pahaa
äiti: ajaa no jos mä syön sen sitten?
lapsi:...
äiti: lähetääs sitten sielä varmaan sua jo odotellaan
lapsi: mä en halua mennä
äiti: onko sulla kaikki mä menen jo
sitten yksi neuvo. Juoksuta lasta. Juoksette kilpaa vaikka taloa ympäri. Löytyisikö jostain joku joka jaksaisi juoksuttaa lasta? Naapuri tai pappa?
Tsemppiä voin vain kuvitella kuinka raskasta se on ja haluan vilpittömästi auttaa.
Tuollaiseen käytökseen voi olla monia syitä. Ei vanhemmissa välttämättä ole mitään vikaa. Lapsi pitäisi saada tarkkoihin tutkimuksiin, joissa selvitellään, mikä käytöksen aiheuttaa.
Tsemppiä, ap. Meilläkin oli esikoisemme kanssa tuollaista suunnilleen tuossa iässä. Hän on nyt 6,5v. ja elämä on paljon helpompaa, vaikkakin hän on varmastikin lopun ikäänsä keskimääräistä "rasittavampi".
En rehellisesti sanottuna tiedä, onko ikä vain tehnyt tehtävänsä vai auttoiko se, kun lopulta täysin kypsänä tilanteeseen vaadin saada apua päiväkodissa, minkä jälkeen viimeinkin pääsimme käsittelemään asiaa erityislastentarhanopettajan, lapsipsykologin ja toimintaterapeutin kanssa. Lapsellani ei ole mitään "diagnoosia", mutta em. asiantuntijatkin totesivat hänen olevan mm. tavallista uhmakkaampi, ja että hänellä on vaikeuksia säädellä omaa toimintaansa ja tunteitaan.
Kuulostaa kamalalta (ja tutulta) tilanteelta. Meidän viime vuosi oli tuollainen, paitsi että olin kotona koko päivän vaikean 4v:n ja 2v:n kanssa. Joskus vaikka kaiken yrittää, lapsi on tuollainen. Se ei välttämättä johdu sinusta tai teidän perheestä ollenkaan. Ja järki ja voimat siinä menee. Oikeasti täysin sietämätön tilanne. Ja mitä enemmän itse väsyt, sitä vaikeampaa on nähdä kokonaisuus ja toimia rakentavasti.
Teidän on tavalla tai toisella katkaistava tuo teidän tilanne ja yrittää selvittää mikä lapsella on. Me hakeuduimme perheneuvolaan. Ja aloimme pikkuhiljaa nähdä eri tapoja toimia. Ja se on auttanut. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Kannattaisko perheneuvola? Mun lapsella on lieviä kognitiivisiä ongelmia ja oli aikoinaan samanlainen. Voi johtua myös liian lepsusta kurista. Hakekaa apua.