Alle kouluikäisen lapsen kasvatus - mielipiteitä!

mä en usko noihin rangaistuksiin. sen sijaan uskon rajoihin ja rakkauteen. Kun on läsnä ja ohjaa lapsia tekemään oikein, niin pärjää aika hyvin. Empaattisuutta ja toisten huomioon ottamista voi opettaa. Toki itse kannattaa olla esimerkkinä. 

Kasvatus ylipäänsä on hankala sekoitus jossa on toisaalta tarkoitus edistää lapsen omaa uteliaisuutta ja tarvetta tutkia ja opetella uutta. Ja toisaalta taas tarkoitus saada lapsi pysymään hengissä ja vammautumatta aikuisikään. toisia lapsia saa enempi jarrutella, toisia taas rohkaista itsenäistymään. 

Alle kouluikäisten kasvussa paljon on myös sitä opettelua miten toisten ihmisten ja toisten lasten kanssa ollaan. Lasten tulisi pikkuhiljaa opetella itse selvittelemään keskinäiset riitansa, vahempaa toki tarvitaan siihen auttamaan ja estämään väkivaltainen käytös. tässäkin asiassa toista lasta pitää rohkaista pitämään puolensa kun taas toista täytyy opettaa joustamaan ja tekemään välillä muidenkin tahdon mukaan. 

Aikuisten ja auktoriteettien kunnioittaminen on toki yksi tärkeä opeteltava asia. Jos lapsi kunnioittaa ja uskoo vanhempiaan niin helpommin sopeutuu myös ulkomaailmaan sääntöihin jatkossa esim opettajan käskyihin tai kunnioittamaan lakia ja sääntöjä. 

Aika laaja aihe.. 

Meillä on ohjenuorana ollut kultainen sääntö: kohtele toista, kuten haluat itseäsi kohdeltavan. Alle kouluikäisen kanssa on toistettava ja junnattava samat asiat moneen kertaan: miltä itsestäsi tuntuisi, jos joku löisi sinulta, veisi tavaran kädestä, lällättelisi jne. Omat lapseni ovat toiset ihmiset huomioon ottavia ja pyrkivät edistämään konsensusta kaveripiirissään. Tiedän, että nykymaailma on aika julma paikka lapsellekin ja olisi erittäin tärkeää osata pitää puoliaan. Olemmekin ohjeistaneet, että puolustaa saa niin sanallisesti kuin fyysisestikin. Pitää vain huolen, että itse ei aloita, yrittää saada ensin puhumalla tai poistumalla tilanteen rauhoittumaan mutta jos päälle käydään, niin takaisin vain. Vielä eivät onneksi ole sellaiseen tilanteeseen joutuneet.

Kiitos kaikille!:) Jep, sinällään aika laajakäsitteinen ihan vain aineena, saa aika paljon tiivistää että saa selkeäpituisen aineen. Huoh. -ap

Kiitos kaikille!:) Jep, sinällään aika laajakäsitteinen ihan vain aineena, saa aika paljon tiivistää että saa selkeäpituisen aineen. Huoh. -ap

Eikö olisi viisaampaa kysyä jo lapsensa aikuisikään kasvattaneiden vanhemmilta? Siellä se tulos näkyy. ;)

Maailma on niin epävarma paikka, ettei mistään voi olla varma. Niinpä on vähän paha kasvattaa lapsi selviytymään tässä maailmassa. Minulla ei ole koskaan ollut juuri mitään raudanlujia sääntöjä tai toimintatapoja - tai no on, mutta hyvin vähän. Sanotaanko että ne meidän raudanlujat säännöt on olleet että alle täysi-ikäisen ihmisen pitää tulla kymmeneltä kotiin ja olla yhdeltätoista nukkumassa ellei ole kyse jostain tosi harvinaisesta poikkeuksesta.  Alkoholin nauttiminen on kiellettyä kaikissa olosuhteissa. (Ja nämä säännöthän ei itse asiassa välttämättä esim. edistä sosiaalistumista, mutta kunnollistumista kyllä, mitä minä arvostan eniten :) ). Muuten ollaan kuin Ellun kanat. Onhan meillä aina vähän aikaa joitakin sääntöjä, mutta sitten ne taas unohtuu tai vaihtuu toisiksi. Aika paljon vanhemman mielialan mukaan. Tiedän että joittenkin mielestä se ei ole paha juttu, mutta minusta ei. Päinvastoin, se opettaa sopeutumaan monenlaisiin olosuhteisiin.  Tyyliin vaikka yleensä saatkin valita vaatteitasi kaksi tuntia ihan vapaasti niin nyt kun on kiire ja äiti on hermoromahduksen partaalla niin sinähän laitat mitä sanotaan. Tai että vaikka meillä ei muuten siivota niin silloin siivotaan kun anoppi on tulossa ja jokainen siis siivoaa tai itkee ja siivoaa. Tai että vaikka meidän sängyllä voi vapaasti pomppia niin naapurin tädin sängyllä ei luultavasti voi. Ja siis selitän tämän selvästi lapselle, ettei jää epäselväksi... aika hyvin toimii, jopa teinien kanssa. Muuten ideana on että jokainen saa toimia taipumustensa mukaan (vaikka taipumus olisi häiriköintiin ja riehumiseen) ja vanhemman tehtävä on pohjimmiltaan rakastaa lasta ja antaa liekaa niin paljon kuin voi antaa ilman katastrofia.

Lapsia minulla on viisi kappaletta, ikähaitarilla 4-18v.

No enpä tiedä onko niinkään "viisaampaa", koska itse ainakin näkisin sen niin että ihan fiksuja kommentteja tällä hetkellä alle kouluikäisten vanhemmilta tulee, koska he elävät tässä hetkessä lastensa kanssa. Jo aikuisikään kasvattaneet voivat toki jostain näkökulmasta olla kokeneempia, mutta ainakin omat vanhemmat esimerkkinä ottaen, "aika kultaa muistot" :) Toki arvostan kaikkia kommentteja ja lastensa kanssa eri kasvuvaiheissa olevia! Ja kiitos kolmoselle kommentista! :) -ap