Lue keskustelun säännöt.
Kerrankin näinpäin: MIES haluaa kolmannen lapsen
01.09.2013 |
Olimme alusta asti sopineet että meille tulee kolme lasta. Kuitenkin nyt kun ollaan kaksi pienellä ikäerolla saatu, tuntuu omasta puolesta siltä että sinnittelen omasta puolestani jo jaksamisen äärirajoilla. Lapsemme ovat huonounisia ja valvottanut jo neljä vuotta putkeen, myös villejä ja tempperamenttisia. Ovat rakkaita ja ihania ja niin olisi kolmas vauvakin, mutta tällä hetkellä ajatus vielä suuremmasta metelistä ja työmäärästä täällä kotona ahdistaa.
Mies on nyt ruvennut innostuneesti puhumaan kuinka saadaan ensi vuonna se kolmas ja sitten on perhe koossa ja tuleekohan tyttö vai poika jne. Minusta tuntuu että ehkä olisi fiksua jättää tämä tähän. Jos ikää olisi vähemmän voisimme vielä pari vuotta odottaa, mutta olen jo 37v. Tai ehkä vielä voimme?
Miehen kanssa kun puhuin oli hieman surullinen ja sanoi että voi olla että iän puolesta ei ole fiksua enää paljon odottaa ja että voi jäädä saamatta jos ei ensi vuonna viimeistään. Ja että olisi valmis jopa jäämään uuden vauvan kanssa kotiin sitten kun en enää imetä.
Tuntuu siltä että olen tavallaan pettänyt lupaukseni jos en nyt sitten tee sitä kolmatta mutta haluan myös jaksavan äidin jo olemassa oleville lapsille.
Mielipiteitä puolin ja toisin?
Kommentit (29)
Meillä mies halusi toisen lapsen, minä en. Ja yksi lapsi meillä on. Kyllä lapsiasiassa päätös tehdään sen mukaan joka EI halua lasta. Jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna molempien vanhempien taholta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:27"]
Hienoa! Tosin päätöksen pitää olla yhteinen.
[/quote]
Jos minä en haluaisi kolmatta lasta, niin voit olla varma, että minä itse päättäisin sen eikä aviomies.
[/quote]
Aha, eli siis ei yhteinen päätös.
[/quote]
Todellakin. Viime kädessä nainen päättää käykö raskauden loppuun asti vai ei. Mies päättää käyttääkö ehkäisyä vaiko ei.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:36"]
Mies on ollut tähän asti opiskelija ja osa-aika töissä, ensi vuonna valmistuu, ja siten on vapaa jäämään kotiin. Eli aikalailla yksin olen lapsia tähän asti hoitanut, paitsi kerran viikossa kun on ollut miehellä vapaapäivä. Onhan meillä isovanhemmat ja lähelläkin asuvat mutta lastenhoito ei pahemmin kiinnosta. Kerran vuodessa ovat hoitaneet, kuitenkin sen kerran yön yli.
Vanhempi (4v.) aloitti nyt osa-aika hoidossa ja se on helpottanut arkea paljon, sitten jos kaksi vanhempaa olisivat jo esim. eskarissa ja osa-aika hoidossa niin sittenhän olisi helpompaa olla vauvan kanssa. Joo palstamammojen lempiaihe. :)
Mutta minulla siinä vaiheessa ikää jo 39v. ja mahtaako sitten edes tosiaan enää onnistua. Oikeassa olette että odotetaan ainakin vielä vuosi.
[/quote]
MIKSI pitää vääntää niitä kakaroita yli omien voimavarojen? Ei vaan pysty käsittämään. Sitten eletään ihan paskaa elämää ja kaikki kärsii ja volistaan kun yhteiskunta ei annakaan kaikkea suorana käteen.
No, jos teette, niin sitten teet selväksi että mies todella jää sen vauvan kanssa kotiin ja sinä palaat työelämään kun täysimetys loppuu (4-6kk)? Onhan kolmen pienen kanssa rankkaa, varsinkin kun pitää huonosti nukutun yön jälkeen lähteä töihin, een sitä kiellä, mutta se on rankkaa vaan vähän aikaa. No, sitten taas murkkuiässä on mutta siihen on aikaa. :)
Ei niitä lapsia kuitenkaan kukaan kadu, tuovat rikkautta elämään.
t. Neljän äiti
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:44"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:33"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:27"]
Hienoa! Tosin päätöksen pitää olla yhteinen.
[/quote]
Jos minä en haluaisi kolmatta lasta, niin voit olla varma, että minä itse päättäisin sen eikä aviomies.
[/quote]
Aha, eli siis ei yhteinen päätös.
[/quote]
Todellakin. Viime kädessä nainen päättää käykö raskauden loppuun asti vai ei. Mies päättää käyttääkö ehkäisyä vaiko ei.
[/quote]
Höpö höpö. Sinun miehesi ei varmaan halunnut lapsia, viisas mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 10:36"]
Mies on ollut tähän asti opiskelija ja osa-aika töissä, ensi vuonna valmistuu, ja siten on vapaa jäämään kotiin. Eli aikalailla yksin olen lapsia tähän asti hoitanut, paitsi kerran viikossa kun on ollut miehellä vapaapäivä. Onhan meillä isovanhemmat ja lähelläkin asuvat mutta lastenhoito ei pahemmin kiinnosta. Kerran vuodessa ovat hoitaneet, kuitenkin sen kerran yön yli.
Vanhempi (4v.) aloitti nyt osa-aika hoidossa ja se on helpottanut arkea paljon, sitten jos kaksi vanhempaa olisivat jo esim. eskarissa ja osa-aika hoidossa niin sittenhän olisi helpompaa olla vauvan kanssa. Joo palstamammojen lempiaihe. :)
Mutta minulla siinä vaiheessa ikää jo 39v. ja mahtaako sitten edes tosiaan enää onnistua. Oikeassa olette että odotetaan ainakin vielä vuosi.
[/quote]
MIKSI pitää vääntää niitä kakaroita yli omien voimavarojen? Ei vaan pysty käsittämään. Sitten eletään ihan paskaa elämää ja kaikki kärsii ja volistaan kun yhteiskunta ei annakaan kaikkea suorana käteen.
[/quote]
No juuri tästä tässä on kysymys. En halua vääntää yli voimavarojeni. Mutta tuntuu pahalta kun olen näin luvannut jo ennen naimisiinmenoa. Se oli yksi "ehto" naimisiinmenollemme, että molemmat halusimme suurehkon perheen. Mutta ei sitä voi tietää etukäteen minkälaiset lapset saa. Jos nämä olisivat helposta päästä niin jaksaisin vaikka neljä mutta ovat vaativampia kun yleensä. Esim.4v:t yleensä eivät enää herää 5-6 kertaa yössä.
Ja minulla on muuten vakiotyö johon aion kohta palata, että en minä mitään yhteiskunnalta ole mankunut. 4v:kin on yksityisessä pk:ssa josta maksamme täyden maksun.
Anna miehen olla nyt vuosi kotona lasten kanssa. Lisäksi laita hänet joka yö heräämään kahden tunnin välein ja valvomaan puoli tuntia ennen uudelleen nukahtamista.
Meillä mies kinui viisi vuotta lasta, kunnes myönnyin. Esikoinen on vasta 3 kk vanha, ja mies on ruvennut puhumaan, että kyllä sille pitää sisarus saada. Olen ilmoittanut jyrkästi, että jos mies haluaa toisen lapsen, hänen täytyy tehdä se jonkun muun lapsen kanssa tai hommata sijaissynnyttäjä. Minä en enää toista kertaa ole raskaana ja synnytä. Olin kylläkin sanonut jo aikoja sitten, etten välttämättä halua yhtään lasta.
Juuri ja juuri tähän yhteen minulla riittää voimat ja kunnolla varaa. En halua enää koskaan kituuttaa köyhyydessä, kuten jouduin tekemään omassa lapsuudessani, enkä hommaa katrasta samanlaiseen kurjuuteen. Tiedän myös varsin hyvin, että äkkipikaisena ja paljon unta vaativana en ole mikään lapsi-ihminen. Minun rajani kulkee yhdessä lapsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa auta kuin keskustelun käyminen. Siinä mielessä puollan miestäsi, että koska olitte asiasta keskustelleet jo ennen lapsia ja ilmeisesti vasta nyt olet mielesi muuttanut (et ilmeisesti ekan etkä tokankaan jälkeen ilmaissut epäröintiäsi), niin miehesi on oikeutettu siihen, että todella tarkkaan mietit jaksamisesi ja voimavarasi etkä vain äkkiseltään torppaa koko ideaa.
Toisaalta ihmisellä on oikeus muuttaa mieltään asiasta, josta ei voi tietää etukäteen, kuinka jaksaa. Yhdenkään lapsen ei kuulu syntyä maailmaan epätoivottuna eikä ole mitään järkeä siinä, että riskeeraat mielenterveytesi, kun teillä jo on kaksi lasta.
Minusta puhutte asian siinä mielessä puhki, että mies ymmärtää kantasi eikä kanna kaunaa, ja jos voimavaroja on enemmän ensi vuonna kuin juuri nyt, otetaan asia uudelleen harkintaan.
Lisäksi kannattaa pohtia ne kipukohdat jo etukäteen, koska hoitovapaalle jääminen jo varsin toimeliaan 1-vuotiaan kanssa on aivan eri asia kuin hoitaa koliikkivauvaa tai vaikka vaan vaativaa vauvaa yksinään ja ilman seuraa. Itse pidin upeimpana aikana sitä, kun lapsi oli 6 kk - 1v, koska pääsin hänen kanssaan muskariin, vauvauintiin, leikkipuistoon ja vauvan viestit olivat tuttuja, selkeitä ja ymmärrettäviä. Sitten mies jo tulikin vetovastuuseen, ja tuntui oikeasti aika pahalta kuulla, miten helppoa ja ihanaa miehellä oli hoitovapaalla, kun itse olin ekat 6 kk valvomisesta ja huolesta ihan repaleina. Ehkä olisi syytä muistutella miestä, että ei jäädä ylitöihin ja että sinäkin ansaitset kokonaan nukuttuja öitä tavalla tai toisella. Ennemmin kannattaa varautua pahimpaan kuin kuvitella, että nyt teille tulee se helppo vauva, joka vain nukkuu ja syö ja välillä hymyilee...
Mies on ollut tähän asti opiskelija ja osa-aika töissä, ensi vuonna valmistuu, ja siten on vapaa jäämään kotiin. Eli aikalailla yksin olen lapsia tähän asti hoitanut, paitsi kerran viikossa kun on ollut miehellä vapaapäivä. Onhan meillä isovanhemmat ja lähelläkin asuvat mutta lastenhoito ei pahemmin kiinnosta. Kerran vuodessa ovat hoitaneet, kuitenkin sen kerran yön yli.
Vanhempi (4v.) aloitti nyt osa-aika hoidossa ja se on helpottanut arkea paljon, sitten jos kaksi vanhempaa olisivat jo esim. eskarissa ja osa-aika hoidossa niin sittenhän olisi helpompaa olla vauvan kanssa. Joo palstamammojen lempiaihe. :)
Mutta minulla siinä vaiheessa ikää jo 39v. ja mahtaako sitten edes tosiaan enää onnistua. Oikeassa olette että odotetaan ainakin vielä vuosi.