Ketä varten elät?

Itseäni

Haluaisin ajatella että elän lasteni takia, tai edes itseni, mutta käytännössä teen hidasta itsemurhaa kun en pidä terveydestäni huolta, niin henkisestä kuin ruumiillisesta. Ehkä kuitenkin lasten takia en ole koskaan luovuttanut totaalisesti, jos minulla ei olisi nyt kahta nelivuotiasta tuossa, voisin mennä vaikka johonkin lataamoon vähän hoitoon tai jotain. En jaksaisi nousta sängystä jos ei lasten takia olisi pakko.

Elän ensisijaisesti lasteni takia, koska olen heille tärkein henkilö maailmassa.

Elän itseäni varten. Toki huomioin elämässäni kaikki minulle rakkaat ihmiset, mutta lopulta elän vain itseäni varten. Tosin minulla ei ole vielä lapsia, joten ajatukseni saattavat muuttua, jos olen joskus äiti.

Elän koska en voi jättää lastani selviämään orpona. Toki minussa elää toivo, että vielä saisin tehdä jotakin josta oikeasti pidän enkä mistä minun "pitäisi" pitää. Toivo tästä on kuitenkin hiipunut joten elän lapseni takia.

Itseäni varten. Tosin lasten takia elämäni on kahta arvokkaampaa.

Kaksi parasta ystävääni on kuollut, toinen onnettomuudessa ja toinen sairauteen. Elän niin, että nautin jokaisesta päivästä ja oikeasti näin. Ajattelen maanantaina klo 6.45 miten ihana päivä tänään on. Ja vapaa-aikana haluan nähdä ja kokea ja tehdä asioita rakkaiden ihmisten kanssa. En aio kuolinvuoteellani harmitella, miksi en ollut heidän kanssaan. Minä olen.

Kaksi parasta ystävääni on kuollut, toinen onnettomuudessa ja toinen sairauteen. Elän niin, että nautin jokaisesta päivästä ja oikeasti näin. Ajattelen maanantaina klo 6.45 miten ihana päivä tänään on. Ja vapaa-aikana haluan nähdä ja kokea ja tehdä asioita rakkaiden ihmisten kanssa. En aio kuolinvuoteellani harmitella, miksi en ollut heidän kanssaan. Minä olen.

Kaksi parasta ystävääni on kuollut, toinen onnettomuudessa ja toinen sairauteen. Elän niin, että nautin jokaisesta päivästä ja oikeasti näin. Ajattelen maanantaina klo 6.45 miten ihana päivä tänään on. Ja vapaa-aikana haluan nähdä ja kokea ja tehdä asioita rakkaiden ihmisten kanssa. En aio kuolinvuoteellani harmitella, miksi en ollut heidän kanssaan. Minä olen.

Kiinnostavia vastauksia, kiitos! -ap

Ihminen on itsekäs eläin. Itselleni siis. Lapseni on kyllä elämäni tärkein asia ja elän myös hänen takiaan. Mutta kuitenkin loppujen lopuksi ihminen elää varmasti aina itselleen. 

En elä ketään varten. Tämän lyhyen elämän jokainen elää tavallaan. Joku saattaa elää Jumalaa varten, joku puolisoaan tai lapsiaan varten. Ja on ihan ok elää vain itseään varten ja pitää hyvää huolta itsestään

Lapsia varten elämäni oli tarkoitettu ja lapset ovat suurin saavutus elämässäni.

Itseäni varten elän, niin me kaikki. Lapseni ovat toki tärkeitä, mutta jo aikuisia eli minun kuolemani ei heidän koko elämäänsä saisi raiteiltaan, hyvä niin. Kun he olivat lapsia elin kyllä yhtä paljon heitä varten.

Lasten takia nykyään. Vastoinkäymisissä kadotin uskon itseeni, pyristelen päivästä toiseen eteenpäin lasteni vuoksi.

Jumalaa

Lapsia varten. Ei mulla ole mitään muuta kuin lapset.

Elän suloista enkeliä varten, kisua varten.

Ketä varten- pitääkö elää jotakuta varten? Teen asioita lapsiani varten, itseäni varten, läheisiäni varten, muita ihmisiä varten, mutta kyllä mä elän ihan vain siksi että olen elossa. ja koska tiedän etteivät nämä elon päivät ole ikuisia, eikä varsinkaan se aika jolloin voi itse valita millaisia asioita haluaa tehdä, niin pyrin kanssa nauttimaan jokaisesta päivästä ja rakastamaan mahdollisimman paljon. Eli en siis taida varsinaisesti elää ketään varten. Ehkä voidakseni rakastaa mahdollisimman paljon. Valintani teen ensisiajisesti lasten ja toisisjaisesti omista tarpeistani lähtien. Ja sitten otan huomioon muut.