Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tekee ihmisestä miellyttäjän?
31.08.2013 |
Olen pohtinut, mikä tekee joistakin ihmisistä olemassaoloaan anteeksipyytäviä, nöyristeleviä miellyttäjiä. Esimerkiksi työpaikalla nämä ovat kauhean tarkkoja etteivät vaan lähde kahvihuoneesta kun joku tulee sinne (ettei tulija luule, että hänessä on jotakin vikaa ja siksi miellyttäjä lähtee), jos miellyttäjän lapsi ei huomaa tervehtiä esim. naapuria, miellyttäjä ottaa lapsensa puhutteluun (niinkuin sillä olisi kenellekään aikuiselle väliä, terveehtikö joku lapsi vai ei), jos miellyttäjä asuu kerrostalossa, miellyttäjän suurin huolenaihe on ettei hän vain aiheuta häiriötä ja pahimmillaan ottaa kengät jalasta rapuissa ettei kolise, liikenteessä miellyttäjällä ei ole oikeuksia vaan hän väistää varmuuden vuoksi aina ja kaikkia, parisuhteessa miellyttäjä tekee mitä kumppani haluaa vaikka se ei ole sitä mitä itse haluaa, miellyttäjä antaa kaikessa periksi eikä puolusta omia oikeuksiaan joten kynnysmattona olo on hänelle normaali olotila.
Mikä ihme tekee ihmisestä tuollaisen vässykän? Ei voi käsittää.
Kommentit (13)
Tervehtiminen ymv. käytöstavat on kyllä syytäkin opettaa lapsille, jos on toiveissa, että niistä tulee muutakin kuin keravalaisia amiksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoa itsetuntoa veikkaisin. Mussa on vähän miellyttäjän vikaa, mutta ainakaan kasvatusta/vanhempia ei voi syyttää. Mua tuettiin lapsena paljon, mutta silti itsetunto romahti jostain mystisestä syystä joskus teini-iässä. Parisuhteessa sentään pidän puoleni ja jossain määrin kavereiden ja sukulaisten kansa, mutta erityisesti vieraita/puolituttuja ihmisiä pyrin miellyttämään.
Minä olen tälläinen miellyttäjä. Syitä on varmasti monia, mutta alistava kotikasvatus ja huono itsetunto varmaan ne suurimmat. Yritän opetella tästä pois, ja pikkuhiljaa onnistunkin, silti olen mieluumin vässykkä ja kiltti, kuin kyynärpäät edellä soheltava "minä, minä.tyyppi"
Se nyt vähän riippuu mitä miellyttämisellä tarkoitetaan. Jos henkilö hyvin tietää olevansa hullujen, väkivaltaisten ihmisten seurassa, niin ehkäpä miellyttäminen on ihan järkevä strategia. Jossain toisessa seurassa, jossa väkivallan uhka ei riipu pään päällä, uskaltaa pitää oikeuksistaan kiinni ja sanoa suoraan mitä ajattelee.
Minua pidetään miellyttäjänä ja se johtuu pääasiallisesti siitä, että kokemusteni pohjalta voin sanoa, että 90% ihmisistä on ihan pimeitä. Enkä nyt tarkoita vain jotain tatuoituja huumekauppiaita (joita niitäkin olen tavannut ihan riittävästi) vaan myös koulutetut, "normaalit" ihmiset harrastavat arkipäivän pienimuotoista väkivaltaa kuten valehtelua, lupausten pettämistä, avun epäämistä, yms. kivaa. Olin jokseenkin järkyttynyt kun eräs kaverini, jonka kanssa olin riitautunut, kielsi minulta kyydin takaisin päin vaikka olimme tulleet hänen autossaan. Jos huonosti olisi käynyt, olisin voinut joutua raiskauksen uhriksi. Siitä opin, että olen aina kaverini kanssa samaa mieltä.
Moni ns miellyttäjä on itse herkkä, huomaavainen, hyväntahtoinen, kiltti. Tällainen voi olla myös aidosti. Tiedän muutamia tosi kilttejä, ja aidosti hyväntahtoisia, rehellisiä, luotettavia ja ystävällisiä ihmisiä. Haluavat kaikille hyvää, ja ottavat toisia huomioon aina kaikessa. Onko tämä nyt sitten kovin väärin?
Vässykkä on minusta sellainen, joka antaa toisten kävellä ylitseen, ei puolusta itseään tai kunnioita omaa tilaa ja rajojaan, vaan antaa ihmisten kohdella väärin.
Mutta Suomessahan on heti vässykkä, jos on kiltti, mukava ja toisia huomioiva. Mielestäni on myös ihan positiivista kiltteyttä, mutta sitä ei osata suomessa arvostaa. Ruotsissa kyllä ihan eri kokemukset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se, jos miellyttäminen on ollut selviytymisstrategia lapsena. Jos ei ole saanut näyttää tunteitaan, myös negatiivisia, vaan oikeutus olemiselle on täytynyt hakea olemalla muille mieliksi. Näin ollen ei osaa puolustaa itseään, kun ei ole sellaista ikinä oppinut. Sen sijaan elää toivoen, että kun vaan saan kaikki tykkäämään musta niin mun ei tarvitse pelätä.
Tietysti myös kasvatus ylipäätään. Jos on opetettu nuolemaan perseitä ja paheksuttu oman mielen osoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä ainakin äiti käytti henkistä väkivaltaa ja isä fyysistä. Eivät täysin terveitä siis.
Olin aivan järkyttynyt kun isä otti minusta valokuvan kun pääsin ripille...en voinut käsittää, että minusta otetaan kuva...
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, jos miellyttäminen on ollut selviytymisstrategia lapsena. Jos ei ole saanut näyttää tunteitaan, myös negatiivisia, vaan oikeutus olemiselle on täytynyt hakea olemalla muille mieliksi. Näin ollen ei osaa puolustaa itseään, kun ei ole sellaista ikinä oppinut. Sen sijaan elää toivoen, että kun vaan saan kaikki tykkäämään musta niin mun ei tarvitse pelätä.
Tietysti myös kasvatus ylipäätään. Jos on opetettu nuolemaan perseitä ja paheksuttu oman mielen osoittamista.
Just näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan se, jos miellyttäminen on ollut selviytymisstrategia lapsena. Jos ei ole saanut näyttää tunteitaan, myös negatiivisia, vaan oikeutus olemiselle on täytynyt hakea olemalla muille mieliksi. Näin ollen ei osaa puolustaa itseään, kun ei ole sellaista ikinä oppinut. Sen sijaan elää toivoen, että kun vaan saan kaikki tykkäämään musta niin mun ei tarvitse pelätä.
Tietysti myös kasvatus ylipäätään. Jos on opetettu nuolemaan perseitä ja paheksuttu oman mielen osoittamista.
Komppaan tätä!
Opittu varmaan vanhemmilta. Minä aion lapseni opettaa pitämään puolensa. Ensin sanotaan nätisti, mutta jos se ei tehoa niin oma oli valintansa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Huono itsetunto. Tarve kokea olevansa muiden mielestä mukava. Lannistava kasvatus lapsena.
En ymmärrä minäkään, aivan sama tervehtiikö joku naapuri ja lässyttääkö tyhjänpäiväisyyksiä tyyliin onko lomat pidetty.