Pitäisikö naisen olla henkisesti mies?
Ja ulkoisesti tietenkin naisellinen nainen, huoliteltuine meikkeineen, hameineen ja korkokenkineen.
Miksi tunteellisuus tai empaattisuus on pahasta? Miksi on huono asia haluta puhua tunteista? Miksi kaikki "naisten jutut" on hömppää, esim. sisustus ja muoti? Miksei penkkiurheilu ole? Miksi yksiavioisuuden haluaminen ja arvostaminen on kamalaa?
Tuntuu, että myös naiset halveksuu naisellisia piirteitä. Ollaan ylpeitä siitä, jos "ei olla niin ku muut naiset ku mä annan kyl persettä jos mies pyytää eikä mua haittaa jos se kattelee muita naisia ja kaljaaki juon". Itseänikin jollain tasolla harmittaa kovastikin, kun en osaa korjata autoa tai tehdä raksahommia, en edes ratkaista tietokoneongelmia.
Mun kohdalla asiat on vieläpä sillä tavalla huonosti, että olen henkisesti nainen, mutta ulkoisesti sitten ruma (en naisellinen).
Kommentit (6)
Ympäristöstäni, palstalta. Eihän se ole mikään uutinen, että naisellisina pidettyjä ominaisuuksia halveksitaan?
ap
Siis en nyt ymmärrä, miksi sinusta tuntuu siltä, että et voi olla oma itsesi? Välitätkö kovasti muiden mielipiteistä?
Ihmettelen, jos sun mielestä tunteellisuus ja empaattisuus ei olisi myös miehisiä ominaisuuksia.
Olet varmaan tavannut vaan tosi omituisia miehiä.
Entä, etkö sä voisi olla vastaavasti luja, päättäväinen ja rohkea? Vai onko nekin sun mielestä vaan miehisiä ominaisuuksia, et sä voi.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 16:48"]
Ympäristöstäni, palstalta. Eihän se ole mikään uutinen, että naisellisina pidettyjä ominaisuuksia halveksitaan?
ap
[/quote]
Ei pidä paikkaansa. Sehän on niin, että miehet joilla on hyvä itsetunto, uskaltavat tuoda esiin herkimmätkin puolensa. Ne joilla on ongelmia, machoilevat.
Niinpä vaatimuksia satelee. Tuntuu ylipäätään, että itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on joistakin syntiä siis jos et jaksa olla täydellinen.
Kuka niin väittää? Mistä olet mielikuvasi hankkinut?