Onko tää nyt joku in-juttu, että puhutaan sikiöstä nimellä??

Ainahan lapsella on ollut työnimi. Tosin sitä nimeä ei juurikaan ole sitten käytetty jatkossa.

Kuinka monta tällaista olet nyt viimeaikoina kuullut?

Jaa, enpä ole moiseen törmännyt. Ainoa esimerkki, jonka muistan on itseasiassa mieheni, joka meni joskus lipsauttamaan esikoiselle päätetyn nimen vähän ennen hänen syntymäänsä. Tämäkin siis tapahtuin runsaat 6 v sitten, joten ap ei viitanne tähän tapaukseen.

Mä en haluaisi päättää lapsen nimeä ennen lapsen syntymää. Ainakaan en kertoisi sitä kenellekään. Haluan nähdä millainen käärö sieltä maailmaan putkahtaa ja katsoa, onko nimensä näköinen.

Olin päättänyt, että pojastani tulisi Eino. No ei ollut Einön näköinen minun rääkyvä ja hyvin temperamenttinen poikani. Sai sitten hiukan räväkkäämmän nimen.

ei meillä ole ainakaan kuin työnimi, joka ei ole kelvollinen oikeaksi nimeksi. Sellaisia ne mun mielestä on kaikilla, tyyliin "Papunen" tai "Helmi-Henrikki". Toki voihan tuo Helmi tai Henrikki sitten tuntua syntymän jälkeen siltä oikealta nimeltä ja jäädä käyttöön.

meillä oli työnimenä nimi joka tuli sitten  pojan kolmanneksi  nimeksi 

Onhan se sikiö ihminen. Ja ihmisillä on yleensä nimi. Vai puhutko itse sikiöstä? Sikiö on potkinut tänään koko päivän. Sikiö herää joka yö viideltä. Sikiö liikkuu jo. Sikiö voi hyvin. Ostettiin sikilölle vaunut. Mummo toi sikiölle potkupuvun.

No minä puhuisin kanssa työnimellä; toukka, vaavi, pikkunen jne.. mutta siis nyt oli kyse oikeasta nimestä, joka tulee lapsen nimeksi.

-ap-

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 13:30"]

No minä puhuisin kanssa työnimellä; toukka, vaavi, pikkunen jne.. mutta siis nyt oli kyse oikeasta nimestä, joka tulee lapsen nimeksi.

-ap-

[/quote]

Et vastannut, kuinka monta tällaista tapausta olet kuullut? Vai onko sittenkin vain yksittäisestä perheestä kyse?

No jos ei keksi mitään muuta työnimeä kuin sen, mikä on lapselle ajateltu nimeksi? Mitä väliä?

Osa ainakin tekee niin tehdäkseen tulevaa sisarusta todelliseksi ja tutuksi vanhemmille lapsille. Minä en oikein osaa, pitää tsempata etten kutsu pienintä vauvaksi enää kun se jo kävelee...

Tapansa kullakin. Mulla ei ollut mitään älytöntä työnimeä sikiölle, se oli sikiö. Tunnen useitakin ihmisiä, joilla on ollut nimi valmiiksi lapselle, samapa tuo, käyttääkö sitä jo sikiöstä vai ei. Ja jos vauvan synnyttyä nimi pitää syystä tai toisesta vaihtaa, mitä sitten. Vaihtuuhan se työnimikin oikeaan nimeen - joskaan ei aina, tunnen pari tapausta, jossa työnimestä onkin tullut lapsen oikea nimi.

Meillä puhutaan nimellä siksi että meidän mielestä on ihan hirvittävän ärsyttävää se nimen salaaminen, jos siis vanhemmat ovat päättäneet. Sama jutttu sukupuolen kanssa "kyllä me tiedetään muttei haluta kertoa". 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 13:41"]

Meillä puhutaan nimellä siksi että meidän mielestä on ihan hirvittävän ärsyttävää se nimen salaaminen, jos siis vanhemmat ovat päättäneet. Sama jutttu sukupuolen kanssa "kyllä me tiedetään muttei haluta kertoa". 

[/quote]

Jotkut suhtautuvat tuohon nimen salaamiseen todella fanaattisesti. Mä kysyin kerran eräältä tulevalta isältä, onko heillä lapselle jo nimi mietittynä. Jätkä oikein suuttui, vaikka en ollut kysymässä, MIKÄ se nimi on, kysyin vain, onko heillä jo nimi valmiina vai ei. Huh!

Me puhuteltiin tyttöä omalla nimellä viikolta 20 lähtien. 

Moni kaveri on valinnut nimen ennen lapsen syntymää, mutta sitten kuitekin päättänyt jonkun toisen nimen ristiäisiin. 

En osaa sanoa, onko in-juttu, mutta monessa tuntemassani kahden kulttuurin perheessä nimi päätetään jo raskausaikana. Monessa supisuomalaisessa taas on työnimi tai sitten nimeä pantataan viimeiseen asti. Eri tapoja.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 13:47"]

Me puhuteltiin tyttöä omalla nimellä viikolta 20 lähtien. 

Moni kaveri on valinnut nimen ennen lapsen syntymää, mutta sitten kuitekin päättänyt jonkun toisen nimen ristiäisiin. 

En osaa sanoa, onko in-juttu, mutta monessa tuntemassani kahden kulttuurin perheessä nimi päätetään jo raskausaikana. Monessa supisuomalaisessa taas on työnimi tai sitten nimeä pantataan viimeiseen asti. Eri tapoja.

[/quote]

Lisään vielä, että emme mekään 100% varmuudella tienneet, että kyseessä on tyttö, mutta "mitä suurimmalla todennäköisyydellä". Oli meillä pojallekin nimi valmiina. Emme pelänneet, että jos lapsi olisikin ollut poika, että hänestä olisi tullut vinoutunut siksi, että kutsuimme tytön nimellä. 

Monessa maassa isä menee ilmoittamaan lapsen syntyneeksi, kun äiti on vielä sairaalassa. Tai sitten vauvan kanssa mennään heti sairaalasta ilmoittamaan lapsi syntyneeksi (ts. väestötietojärjestelmään). Tällöin nimen on oltava jo valmiina. Meillä minun mieheni ei ole suomalainen ja hän halusi myös, että nimi päätetään varhain (ei se pakkomielle ollut). Minustakin oli kiva, että ei kutsuttu vauvaa vain vauvaksi tai toukaksi, vaan oli nimi. Molemmilla lapsillamme on olleet sellaiset nimet, että lapset itse ovat niihin solahtaneet. Ainoastaan toiset nimet olisin ehkä voinut päikseen vaihtaa...

Me saatiin sukupuoli selville rakenneultrassa ja päätettiin nimi noin viikko sen jälkeen. Loppuraskaus käytettiin oikeaa nimeä. Sekä me vanhemmat että vauvan sisarukset. Meille luontevaa, muodikkuudesta en tiedä. Isompien kohdalla ei sukupuolta tiedetty, joten nimi paljastettiin vasta kun vauva oli syntynyt. Anoppi oli hassu, ei voinut käyttää vauvoista nimeä ennen ristiäisiä :D Kolmannen kohdalla jo kuitenkin puhui, että "kai siitä vauvasta sitten x-tulee", mutta onnittelukorttiin nimen kirjoitti lainausmerkkeihin...

Mä synnytin maassa, jossa vauvan nimi piti laittaa papereihin heti syntymän yhteydessä sairaalassa. Siksi meillä oli nimi jo valmiina, vaikka ei sitä muille vielä silloin kerrottu.

Eikä me raskausaikana puhuttu sikiöstä sillä oikealla nimellä edes toisillemme, vaan puhuttiin vauvasta. Nimi kerrottiin muille samalla, kun synnärillä soiteltiin ja tekstailtiin ilmoittaakseemme vauvan syntyneen.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 13:41"]

Meillä puhutaan nimellä siksi että meidän mielestä on ihan hirvittävän ärsyttävää se nimen salaaminen, jos siis vanhemmat ovat päättäneet. Sama jutttu sukupuolen kanssa "kyllä me tiedetään muttei haluta kertoa". 

[/quote]

Osaatko sanoa että mikä siinä "salailussa" niin ärsyttää?

Me on kerrottu sukupuoli kysyjille kyllä, vaikka toisaalta tuntui etten olisi halunnut. Tokalla kerralla en olisi halunnut tietää itsekään mutta puoliso halusi. Raskaus on jotenkin minusta sen verran intiimi ja yksityinen, herkkä asia että sikäli tuntuu ettei kaikkea halua jakaa ihan jokaisen tutun kanssa. Olen nauttinut myös niistä alkuviikoista kun itse ollaan tiedetty mutta ei kukaan muu, kun on saanut nautiskella siitä ajatuksesta ihan rauhassa..

Pitäähän Suomessakin laittaa nimi paperiin jo ennen synnyttämään menoa hätäkasteen varalta. Meille oli ihan selvä, minkä niminen tyttö/poika meille tulisi, joten puhuimme hänestä koko raskausajankin oikealla nimellä. Kerroimme nimen myös heti kaikille sukulaisille. Mitä sitä panttaamaan? Lapsi sai silti ristiäiset, toinen ja kolmas nimi paljastettiin vasta silloin.

Kyllä meillä on nimi valmiina, mutta puhutellaan työnimellä joka on sekin pojan nimi. Joku voisi tietenkin luulla ettei se "Pentti" ole työnimi :D en ole kuullut kenenkään puhuvan vauvastaan tulevalla nimellä.