Kysyttävää teiltä, jotka olette hyötyneet ilokaasusta synnytyksessä! :)

Itse en ollut huppelissa. No ehkä vähän, mutta en noin paljon kuin sinä. :) Kun aloitin ilokaasun oton niin muutamalla ekalla kerralla meinasi kyllä tulla oksennus ja pyörrytti hirveästi. Sitten opin ottamaan oikean määrän ja oikeassa kohtaa. Itse käytin ilokaasua ponnistusvaiheeseen asti. Lisäksi käytin lämpimiä "hernepusseja", hengitin oikein/keskityin ja kävelin paljon. Minulle ilokaasusta oli ainakin hyötyä kun auttoi pahimman yli.

Ilokaasusta tuli tokkurainen olo ja kipu tuntui, mutta ei enää tehnyt  kipeää :) Hassuja juttelin

Lähinnä sellanen hiprakkaolo siitä tuli kuin olisi vetänyt ison siiderin nopeasti tyhjään vatsaan... Kipu tuntui mutta siitä ei ikään kuin välittänyt.

Jälkikäteen ajatellen oli vähän pöhnäinen olo. Silloin kun tilanne oli päällä, ei kaasu tuntunut missään. En auennut kahta senttiä enempää, joten sattui aivan helvetisti eikä ilokaasu todellakaan auttanut siinä yhtään mitään.

Vielä edessä tuo kokemus, mutta synnytyssairaalakierroksella kätilö antoi tulevan isukin nuuhkaista sitä kaasua. Nuoremman kaverin, jonka voisi kuvitella muutaman fisushotin elämässään nyt ainakin nauttineen, reaktio siihen oli kyllä paljon puhuva. :-D

Olen aina (4 synnytystä) mennyt niin tokkuraiseksi, että aika on kulunut huomaamatta. Kolmessa ensimmäisessä oli loppuvaiheessa myös epiduraali- tai spinaalipuudutus, mutta viimeisimmässä omasta toivomuksesta ainoastaan ilokaasu. Käytin sitä loppuun asti, ja olin niin "unessa" etten saanut vastattua kätilöiden kysymyksiin, vaikka kuulin ne kyllä. Taisivat kerran hiukan säikähtää ;) Eihän se ilokaasu kipua pois vie, mutta jotenkin sen tuskaisimman olotilan kuitenkin. Ja mainittakoon, että viimeisimmällä kerralla synnytys oli nopein, vauva oletettua parempikuntoinen ja itsekin toivuin nopeimmin. Oli syy mikä tahansa, niin hyvä kokemus jäi!

Samat tuntemukset. Että kipeetä teki, mutta itse jotenkin poistui siitä kivusta. 

Ja sydänäänet, joita kuunneltiin (vauvan päässä antenni) jotenkin sekoittui siihen, että kuvittelin pesukoneen linkoavan. Taisi olla jotain muitakin hallusinaatioita, luulen hymyilleeni aika paljon.

Ponnistusvaiheessa purin maskia, ja yritin lyötä kätilöä joka oli sitä mieltä etten tarvitse enää ilokaasua otetaan maski pois... En mä sitä kaasua tarvinnut, mutta purulelua.

Mä olen käyttänyt kaikissa kolmessa synnytyksessä ainoastaan ilokaasua kivunlievitykseen. Tai no, kuumaa suihkua myös. Auttoi todella paljon.

En muista missä synnytyksessä, mutta jossain vedin sitä niin paljon, että kätilö oli kuulemma jo vaihtanut ilokaasun tilalle happea.. Aloin olla niin sekaisin siitä, etten kuunnellut mitään ohjeita enää, potkin kätilöä pois jne.

Mulla oli käynnistyksen takia todella rajut supistukset tälät kolmannelta. Sain siihen alkuun ilokaasua pelkästään ja sitten epiduraalin. Sitä epiduraalia pistäessä en vissiin sitten pysynyt kipuineni ihan paikallaan tmv. kätilö kuitenkin käski ottaa niin isot henkoset kuin pystyn. Niin otinkin ja kyllä oli outo kokemus kuin olisin "irtaantunut vartalosta". Tuntuu kuin olisin ollut sivusta seuraaja koko tapahtumassa. Ei kuitenkaan pelottanut yhtään ja toki nopeasti meni ohi.

Mitä hienoa on olla niin sekaisin että potkii hoitohenkilökuntaa? Eikö yhtään hävetä?

Äänet vääristyy ja enemmän napatessa hallusinaatioita. Hassuja värejä yms.

Itse menin ihan pöllyihin ilokaasusta. Siinä vaiheessa kun kätilö viimein hoksasi kysyä, että onko kukaan tarjonnut ilokaasua, olin kärvistellyt 2 min välein tulevissa suppareissa jo 8-9h pelkän (hyödyttömän) panadolin voimin.

Ilokaasu ei vienyt supistusten kipua pois, mutta siinä vaiheessa supistusten välitkin olivat yhtä tuskaa, ja sen kivun ilokaasu poisti. Ikävältä tuntui se, kun huulet ja kieli menivät tunnottomaksi, mutta siinä vaiheessa se oli pikkuvikoja. Ilokaasun ansiosta sain jopa torkahdeltua supistusten välissä, ja saattoipa joku väli pidentyä jopa neljään minuuttiin. Siinähän sai ottaa jo kunnon torkut! :P

Äänet tulivat tosiaan jostain hyvin kaukaa, ja päähän leijui vain irtonaisia ajatuksia. Ponnistusvaiheen rajuus ja äkkinäisyys yllätti kaikki, niin kätilö ei huomannut ottaa kaasunaamaria pois minulta, joten hyödynsin sitä karjumalla siihen keuhkojeni pohjasta, koska päähän oli leijaillut irtoajatus, että se vaimentaa ääntä, huuda sinne :P Siinä vaiheessa kun kuulin kätilön huutavan isälle, että menee äkkiä sängyn toiselle puolen, ettei äiti reuhdo itseään alas sängystä, tuli viimeinen irtoajatus päähän ja tajusin kysyä, että "Kannattaakohan minun enää hengittää tätä?" Sitten nappasivat naamarin pois :D

Ilokaasu jäikin sitten ainoaksi kivunlievitykseksi, koska viimeiset pöllyt eivät olleet ehtineet vielä edes kokonaan haihtua, kun vauva jo syntyi. Muita lievityksiä ei aluksi annettu, koska synnytys yritettiin estää, ja siinä vaiheessa kun yritykset todettiin turhiksi, ei enää ehditty. Mutta ilman ilokaasua en välttämättä olisi jaksanut enää, se oli todellinen pelastus.

[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 22:18"]

Itse sain viimeksi synnyttäessäni yllättävän suuren avun ilokaasusta, sillä sitkuttelin 7 senttiin asti ja sitten onneksi sain spinaalin. Ilokaasusta tuli myöskin aika hassu olo, mutta se ei siinä tilanteessa haitannut yhtään, päinvastoin. Ihan kuin olisi ollut hieman huppelissa. Mutta kummallisinta oli se, kuinka esim kätilön puhe tuli tajuntaani viiveellä, sitä vieläkin ihmettelen, kun kätilö puhui niin ihan kuin suu liikkui ensin ja sitten vasta vähän ajan päästä kuulin puheen :D Vaikea selittää! Mutta ilokaasu auttoi minua kyllä, aion ottaa sitä nyt tulevassakin synnytyksessä.

Millaisia positiivisia tai hassuja kokemuksia teillä muilla on ilokaasusta? :)

[/quote]

Mä olen synnyttänyt kolme kertaa vain ilokaasu apunani, ja se on toiminut loistavasti, kun sitä on hengittänyt sellaisella joogahengityksellä, joka on todella syvää.

Ilokaasussa parasta on just se, että sen vaikutus menee ohi niin hetkessä, että minä hetkenä vaan voi lopettaa sen ottamisen, eikä sen jälkeen ole puutunut tms.

Otin ilokaasua ja sen avulla mentiinkin, koska synnytys eteni niin sujuvasti. Mulle oli apua kaasusta, ei tehnyt pahaa oloa enkä mennyt pahasti siitä sekaisin. Avautumisvaiheessa se helpotti oloa ja rauhoitti. Annoin maskin pois siinä vaiheessa, kun aloitin ponnistamaan. 

mä vetelin kanssa ilokaasua. Painoin maskia otsaani, mitä kovempaa painoin sitä otsaani niin sitä vähemmän sattui :D ja joo sitten se yhtäkkiä otettiin pois. Lopulta päädyttiin sektioon mutta siihen asti sinnittelin kaasulla.

Ensimmäistä kun menin synnyttämään ja olin saanut ilokaasumaskin (normiseos 50/50 happea), kysyin kätilöltä että "voiko tätä ottaa niin paljon kuin haluaa".

Vastaus: "Tutkimusten mukaan seos ei vaikuta sikiön sydänääniin edes jatkuvasti hengitettynä". => Se oli ihan kiva synnytys, vaikka jossain vaiheessa yrjösin kun niin aktiivisesti hengittelin kaasua. Mutta ei haitannut. Epiduraali tuli 5 cm aukeamisen jälkeen nopeuttamaan synnytystä, missä kohdassa otettiin pienet nokkaunet.

Toisessa synnytyksessä (nopea 2-tuntinen), otin myös kaasua, eikä muuta olisi edes ehditty antaa, enkä kyllä olisi tarvinnutkaan. Jossain vaiheessa oli pientä häikkää sydänäänten kanssa, jolloin pyydettiin pitämään pieniä kaasutaukoja, mikä oli ihan ok.

Kivat lapset syntyi ja synnytyksistä jäi mukavat muistot.

Kun kaasua ottaa tietyssä vaiheessa ennen tulevaa supistusta, niin se tehoaa hyvin, jos liian aikaisin tai liian myöhään, niin tulee tuli vain paha oksettava olo.

Mulla toimi aika hyvin, kivut eivät tuntuneet niin kovilta kuin ilman kaasua. Kannattaa tosiaan ottaa silloin, kun arvelee supistuksen olevan tulossa.

Mulle kävi aika erikoisesti kaasun kanssa toisessa synnytyksessä. Olin yksin synnytyssalissa, kätilö toisessa huoneessa ja mies veskissä.

Hengitin sitä kaasua ihan normaalisti ja yhtäkkiä päässäni alkoi soimaan, kuului ihan selvästi, että: "doing, doing, doing ... " ja se ääni kaikui. Säikähdin ja yritin ottaa maskin pois suuni edestä, mutta käteni ei totellutkaan. Eli hengitin koko ajan vaan lisää ja lisää sitä kaasua ja tuo ääni senkun vahvistui. Koska olin yksin, menin paniikkiin, että miten mulle käy, kun en saa maskia irrotettua.

Sitten mieheni tuli veskistä, kysyi multa jotain ja näki, etten saanut vastatuksi. Tajusi siinä sitten nostaa maskin naamaltani. Läähätin siinä jonkun aikaa, ennenkuin sain sanotuksi mitään. Tämän kokemuksen jälkeen hengittelin sitä kaasua vain pikkuisen kerrallaan.

Aloin selittämään miehelleni että olemme kaikki vain palloja. Hengitin vain kokoajkan kasua, sillä olin ja avautunut 10 senttiä eikä lääkäriä kuulunut. Pärjäsin yksin vain kaasulla ja hyvin meni.

ainakin kerran muistan että jäin hengittelemään sitä ilokaasua vaikka supistus oli jo ohi. Silmissä pimenei mutta jotenkin vaan päässä jäi kiertämään ajatus että vedä vielä kerran sitä kaasua, vielä kerran. Kätilö oli vieressä ja otti lopulta maskin pois ja sanoi että supistus meni jo. Mutta varmaan oisin vetäny liikaa ja pyörtyny jossei kätilö ois puuttunu..