Tutustumistason haasteet
Olen jo vanhempi nainen parisuhdekumppania etsimässä. Olen viestinyt netissä sinänsä mukavan ja "tasokkaan" (heh) miehen kanssa ja ulkonäkö hon molemmista ok.
Mies kumminkin tuo esiin ahkeruuttaan ja aktiivisuuttaan, tyyliin: viikonloppu meni töitä tehdessä, auttelen nuorempaa väkeä, aamuisin pyörälenkki ja sitten uimaan (talvella avantoon) jne.
Olen itsekin liikunnallinen ja hoikka, ikäisekseni hyväkuntoinen. Mutta tykkään enemmän treenata aivojani ja elää leppoisammin.
Mitä mieltä olette, kannattaako edes aloittaa? Aion ottaa tämän asian esille miehen kanssa, joka tapauksessa
Kommentit (16)
Parisuhteessa saa olla jotain omaakin esim harrastukset, eikä kummankaan tarvitse pitää tismalleen samoista asioista. Et kuitenkaan koskaan tule löytämään miestä joka on = sinä
* ja 1 lisää, lenkkiä 3-4 * viikko 1 h ja sali 2 * viikko n. 1 h. Lisäksi soitan soittimia ja lueskelen jaksamisen mukaan. Mutta en tosiaan koko aikaa suorita.
Viesteihin pitää myös usein keksiä sisältöä. Luontevaa kertoa omista tekemisistään. Mutta tosiaan, kuten joku sanoi, itsesi kaltaista ihmistä et tule parisuhteeseen löytämään.
Kiitos kommenteista.
Molemmissa on perää.
En toki itse aio enkä pystyisikään muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi.
Ajattelin asian niin, että mies pyrkii ehkä olettamaan ja odottamaan minusta jotain muuta. Ja sitten pettyy, kun omat toiveet eivät minussa toteudu.
Tätä on nimittäin tapahtunut aiemmin.
Ilmeisesti minussa on sellaista, että miehet ihastuvat, mutta eivät sitten tykkää kumminkaan minusta itsestäni, persoonastani: olenkin erilainen kuin he kuvittelevat/toivovat. Enkä tosiaan halua/voi muuttua. Huom. en ole hankala ihminen, ellei tuota lasketa sellaiseksi! :D
Vierailija kirjoitti:
* ja 1 lisää, lenkkiä 3-4 * viikko 1 h ja sali 2 * viikko n. 1 h. Lisäksi soitan soittimia ja lueskelen jaksamisen mukaan. Mutta en tosiaan koko aikaa suorita.
Juu, tuosta juuri on kyse: koko ajan pitää suorittaa ja 'tehdä tulosta'. Minä haluan nauttia olemisesta ja tunnelmista. Näin teen itseksenikin. Parhaat hetket ovat niitä, kun hoksaan pysähtyä ja todeta, miten kaikki on hyvin ja elämä on mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* ja 1 lisää, lenkkiä 3-4 * viikko 1 h ja sali 2 * viikko n. 1 h. Lisäksi soitan soittimia ja lueskelen jaksamisen mukaan. Mutta en tosiaan koko aikaa suorita.
Juu, tuosta juuri on kyse: koko ajan pitää suorittaa ja 'tehdä tulosta'. Minä haluan nauttia olemisesta ja tunnelmista. Näin teen itseksenikin. Parhaat hetket ovat niitä, kun hoksaan pysähtyä ja todeta, miten kaikki on hyvin ja elämä on mukavaa.
Tämä siis ap.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Molemmissa on perää.
En toki itse aio enkä pystyisikään muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi.
Ajattelin asian niin, että mies pyrkii ehkä olettamaan ja odottamaan minusta jotain muuta. Ja sitten pettyy, kun omat toiveet eivät minussa toteudu.
Tätä on nimittäin tapahtunut aiemmin.
Ilmeisesti minussa on sellaista, että miehet ihastuvat, mutta eivät sitten tykkää kumminkaan minusta itsestäni, persoonastani: olenkin erilainen kuin he kuvittelevat/toivovat. Enkä tosiaan halua/voi muuttua. Huom. en ole hankala ihminen, ellei tuota lasketa sellaiseksi! :D
Haluat, että toinen on tismalleen sinunlaisesi ja tietämättäsi vaadit sitä? Tunnet olevasi suhteessa se parempi ihminen, kun treenaat ennemmin aivojasi esim. pyöräilet? Nytkin olet ottamassa asiaa esille, kun SINÄ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* ja 1 lisää, lenkkiä 3-4 * viikko 1 h ja sali 2 * viikko n. 1 h. Lisäksi soitan soittimia ja lueskelen jaksamisen mukaan. Mutta en tosiaan koko aikaa suorita.
Juu, tuosta juuri on kyse: koko ajan pitää suorittaa ja 'tehdä tulosta'. Minä haluan nauttia olemisesta ja tunnelmista. Näin teen itseksenikin. Parhaat hetket ovat niitä, kun hoksaan pysähtyä ja todeta, miten kaikki on hyvin ja elämä on mukavaa.
Eli tämä mies ei ole sinulle hyvä kun hän ei ole = sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* ja 1 lisää, lenkkiä 3-4 * viikko 1 h ja sali 2 * viikko n. 1 h. Lisäksi soitan soittimia ja lueskelen jaksamisen mukaan. Mutta en tosiaan koko aikaa suorita.
Juu, tuosta juuri on kyse: koko ajan pitää suorittaa ja 'tehdä tulosta'. Minä haluan nauttia olemisesta ja tunnelmista. Näin teen itseksenikin. Parhaat hetket ovat niitä, kun hoksaan pysähtyä ja todeta, miten kaikki on hyvin ja elämä on mukavaa.
Luulenpa, että olisit tyytymätön jos mies vain olisi, eikä harrastaisi samoja ”aivotreenejä”, kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Molemmissa on perää.
En toki itse aio enkä pystyisikään muuttumaan toisenlaiseksi ihmiseksi.
Ajattelin asian niin, että mies pyrkii ehkä olettamaan ja odottamaan minusta jotain muuta. Ja sitten pettyy, kun omat toiveet eivät minussa toteudu.
Tätä on nimittäin tapahtunut aiemmin.
Ilmeisesti minussa on sellaista, että miehet ihastuvat, mutta eivät sitten tykkää kumminkaan minusta itsestäni, persoonastani: olenkin erilainen kuin he kuvittelevat/toivovat. Enkä tosiaan halua/voi muuttua. Huom. en ole hankala ihminen, ellei tuota lasketa sellaiseksi! :DHaluat, että toinen on tismalleen sinunlaisesi ja tietämättäsi vaadit sitä? Tunnet olevasi suhteessa se parempi ihminen, kun treenaat ennemmin aivojasi esim. pyöräilet? Nytkin olet ottamassa asiaa esille, kun SINÄ?
Aika erikoinen johtopäätös kirjoituksestani.
Minähän päinvastoin ennakoin sitä, että MIES odottaa minun olevan kuten hän itse.
Minä haluan vain tulla hyväksytyksi omana itsenäni. En odota toiselta muuta.
Minulle sopii hyvin, että toinen treenaa ja itse ratkon muunlaisia tehtäviä.
Mutta sopiiko se toiselle. Jos ei, en edes halua suhdetta henkilön kanssa.
Miehet on fyysisempiä. Miesten maailmaan kuuluu urheileminen, rakentaminen, kuljettaminen, töiden tekeminen, kaljalla käyminen, matkustaminen, hankkiminen, järjestäminen, tuunaaminen ja kaikenlainen suorittaminen. Harva mies ketoo ajatelleensa, pohtinmeensa tai aprikoineensa aamupäivän. Se ei ole mainitsemisen arvoista tekemistä miesten maailmassa.
Ratkaisevaa minusta on miten löytyy yhteistä aikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Toivottavaa, että kummallakin olisi omiakin juttuja, mutta yhteistäkin pitää löytää. Muuten suhde menee kämppäkaveruudeksi, jossa moikataa joskus kohdatessa ja ehkä nukutaan samassa paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
* ja 1 lisää, lenkkiä 3-4 * viikko 1 h ja sali 2 * viikko n. 1 h. Lisäksi soitan soittimia ja lueskelen jaksamisen mukaan. Mutta en tosiaan koko aikaa suorita.
Juu, tuosta juuri on kyse: koko ajan pitää suorittaa ja 'tehdä tulosta'. Minä haluan nauttia olemisesta ja tunnelmista. Näin teen itseksenikin. Parhaat hetket ovat niitä, kun hoksaan pysähtyä ja todeta, miten kaikki on hyvin ja elämä on mukavaa.
Luulenpa, että olisit tyytymätön jos mies vain olisi, eikä harrastaisi samoja ”aivotreenejä”, kuin sinä.
Olet kovin ennakkoluuloinen.
Olen luonteeltani inssimäinen (vaikken inssi olekaan), ja minusta on vain plussaa, että mies on ihan erilainen. Tykkään elämän monimuotoisuudesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisevaa minusta on miten löytyy yhteistä aikaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Toivottavaa, että kummallakin olisi omiakin juttuja, mutta yhteistäkin pitää löytää. Muuten suhde menee kämppäkaveruudeksi, jossa moikataa joskus kohdatessa ja ehkä nukutaan samassa paikassa.
Tämäpä juuri. Malttaako mies lakata suorittamasta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miehet on fyysisempiä. Miesten maailmaan kuuluu urheileminen, rakentaminen, kuljettaminen, töiden tekeminen, kaljalla käyminen, matkustaminen, hankkiminen, järjestäminen, tuunaaminen ja kaikenlainen suorittaminen. Harva mies ketoo ajatelleensa, pohtinmeensa tai aprikoineensa aamupäivän. Se ei ole mainitsemisen arvoista tekemistä miesten maailmassa.
Hahaha.
Aijaijai.
minä olen tuollaisille työnluetteijalla kyllä sanonut ihan että otan rennosti ja jos on joskus niin korkealentoista juttua kuin itsensä kehittäminen niin kyllä kysyn, että mihin asti sitä itseään pitää kehittää jne.
Joo ja jos sanon, että otan rennosti, niin olen ihan hyvän vastaanoton saanut. Miksi yrittää olla jotain muuta kuin on=?