Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen lähes viisikymppinen ja melkein kaikki ovat eroamassa!
27.08.2013 |
Niin siinä vaan tuntuu käyvän, että kun se 50 lähestyy, tajutaan elämän rajallisuus ja kun lapsetkin ovat jo isoja, päätetään antaa oikeasti sille onnelle ja hyvälle suhteelle viimeinen mahdollisuus.
Aika hurjaa. Veljeni erosi juuri 20 vuoden liitosta, joka oli mielestäni loistava liitto. Ystäväni, joka on miehensä kanssa loistava pari, tuli siihen tulokseen, että hän haluaa viimeisille vuosilleen, vihdoin sellaisen miehen, jonka kanssa kokea mieletöntä intohimoa vielä kerran. Toisen ystäväni mies tuli siihen tulokseen, että vaimo on lypsänyt häneltä niin paljon rahaa, että akka saa muuttaa minne ikinä haluaa vaikka lapsetkin ovat vielä aika pieniä.
Olen aika järkyttynyt tästä erobuumista. Itse olen ollut sinkkuäiti viimeiset 12 vuotta ja en voi kuvitellakaan, että eroaisin jos perheemme olisi ollut lähes 20 vuotta ydinperhe.
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 09:18"]
Ja älyttömyyden huippu on kyllä ne vanhemmat miehet, jotka nuoremman naisen kanss alähtee uutta lapsilaumaa pykäämään. En ymmärrä miten ne miehet jaksaa! Kun vaivalla ovat yhden pesueen ja vaimon pitäneet tyytyväisenä niin sitten lähtevät uudestaan siihen hommaan. Ei niilläpaljon järki päätä pakota.
[/quote]
Sano muuta. En tajua, en. Että erotaan, jos liitto on muuttunut seksittömäksi, rakkaudettomaksi tai että haluaa elämään jotain muuta ja on 5-kympin kriisiä sun muuta "tässäkö tämä elämä nyt olikin"-fiilistä, sen kaiken ymmärrän, mutta että uusi lapsikierros viiskymppisenä, sitä en ymmärrä. Vanhin tietämäni tällainen tapaus on, kun 59-vuotias mies hankki uuden naisensa kanssa lapsen. Miehellä oli ennnestään lapsia kolme ja pari lapsenlastakin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan itseäni: hyvä se on puskista huudella ja moralisoida. Älkää kuvitelko tietävänne toisten ihmisten elämästä.
Minulla nyt miesystävä joka on 57, haluaisi kanssani vielä lapsen (itse 41v), mutta minä en halua. Hänellä jo 3 aikuista lasta, minulla 2 yläkouluikäistä. En tiedä mikä noita miehiä vaivaa kun jatkuvasti pitäisi olla lisääntymässä, vaikka meistä molemmat on sitä mieltä että edellisissä liitoissamme suurin murheiden ja riitojen aihe oli juuri lapset. Miksi nyt haluaisin ottaa saman riskin. Eli aina se ei mene niin että nainen houkuttelee mihen hankkimaan uuden perheen!
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:19"]
Toistan itseäni: hyvä se on puskista huudella ja moralisoida. Älkää kuvitelko tietävänne toisten ihmisten elämästä.
[/quote]
Ihmiset peilaavat oman elämänsä pelkoja näillä huuteluilla ja moralisoinneilla. Mitä ilkeämpi ja ylimiielisempi kommentti, sitä suurempi pelko.
Meidän tuttavapiirissä tuo sattui noin 40v. Niin meillekin 20v avioliitto vuoden jälkeen, mies lähti toisen matkaan ihan kohtuu hyvästä liitosta, elämässämme tapahtui niin paljon vaikeita asioita juuri ennen tuota ja mies koki että sai enemmän lohtua toiselta naiselta.
Jos liitto on väkivaltainen, alistava, pihtaava tai yhtä riitaa, ymmärrän erot. En näitä olisko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen, onhan se on, ainakin hetken, voi olla koko loppuelämän. Entäs sitten, kuka on luvannut että elämä on yhtä hurmiota? Joskus on vaan tehtävä päätös että en lähde tuon ihanan ihmisen matkaan, vaikka kotona odottaa tiskivuori, räkänokkaiset kakarat ja hermoraunio puoliso. En ymmärrä miten ihminen perustelee itselleen, että minulla on oikeus onneen oman perheen kustannuksella, perheen jonka itse on halunnut.
Voisko joku kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:19"]
Toistan itseäni: hyvä se on puskista huudella ja moralisoida. Älkää kuvitelko tietävänne toisten ihmisten elämästä.
[/quote]
Ihmiset peilaavat oman elämänsä pelkoja näillä huuteluilla ja moralisoinneilla. Mitä ilkeämpi ja ylimiielisempi kommentti, sitä suurempi pelko.
[/quote]
Absolutely ja Amen.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:19"]
Toistan itseäni: hyvä se on puskista huudella ja moralisoida. Älkää kuvitelko tietävänne toisten ihmisten elämästä.
[/quote]
Ihmiset peilaavat oman elämänsä pelkoja näillä huuteluilla ja moralisoinneilla. Mitä ilkeämpi ja ylimiielisempi kommentti, sitä suurempi pelko.
[/quote]
Absolutely ja Amen.
[/quote]
Muttei minulla. En pelkää mitään muuta kuin vakavaa sairastumista, omaa ja läheisten. Avioeroa en pelkää yhtään. Minusta on mielenkiintoista keskustella ilmiöistä, vaikka tällaisestakin. On aika rasittavaa, jos ei oikein mistään saisi keskustella. Aina keskustelija edustaa jotain väärää jne. jos ei kaikkea ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:19"]
Toistan itseäni: hyvä se on puskista huudella ja moralisoida. Älkää kuvitelko tietävänne toisten ihmisten elämästä.
[/quote]
Ihmiset peilaavat oman elämänsä pelkoja näillä huuteluilla ja moralisoinneilla. Mitä ilkeämpi ja ylimiielisempi kommentti, sitä suurempi pelko.
[/quote]
Absolutely ja Amen.
[/quote]
Muttei minulla. En pelkää mitään muuta kuin vakavaa sairastumista, omaa ja läheisten. Avioeroa en pelkää yhtään. Minusta on mielenkiintoista keskustella ilmiöistä, vaikka tällaisestakin. On aika rasittavaa, jos ei oikein mistään saisi keskustella. Aina keskustelija edustaa jotain väärää jne. jos ei kaikkea ymmärrä.
[/quote]
Ai että jos ei saa olla ylimielinen ja moralisoida ja ottaa ilkeästi kantaa tilanteisiin, joista ei mitään tiedä, ei voi keskustella?
Täällä tuntuu muuten olevan aika yleistä, että kuvitellaan, että toisten halveksiminen ja ivaaminen on keskustelua, ja jos niitä ei ole, ei ole keskusteluakaan...
minäkin lähesty viittäkymppiä ja olen alkanut pelätä, että tuleekohan se ero meillekin. Itse en kaipaa uuttaa miestä (omassa ei mitään vikaa), eikä mieskään ehkä sinänsä uutta naista, mutta seksiä kuitenkin enemmän kuin minä olen valmis antamaan.
Muuten elämä on meillä ihan mukavaa, harrastamme omia juttujamme, hoidamme yhdessä perheen yhteiset jutut, mutta eipä paljon muuta, yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon aiheita ei ole. Keskustelemme kyllä kaikenlaisesta keskenämme, mutta ei se riitä siihen, että viihtyisimme kauhean hyvin yhdessä tai että esim. minä innostuisin seksistä enemmän. Elämä on ihan mukavaa, mutta jotain enemmän kaipaisi, jotain yhteistä, joka pitiäisi meidät yhdessä. Tällä hetkellä jotenkin houkuttelee ajatus, että saisi olla ihan yksin ja rauhassa, ei ketään miestä sotkemassa, anelemassa seksiä tms.
Tunne-puolella jokin siis mättää, enkä tiedä onko meillä tarpeeksi motivaatiota korjata sitä. Mutta pitäisi varmaan yrittää, tehdä aktiivisesti jotain sen eteen, että suhteseen saisi taas kipinää (tai mitä siitä nyt sitten puuttuukaan), koska periaattessa kaikki on hyvin, ihan turhalta tuntuu erota. Mutta pelottaa, että niin käy, että emme jaksa tarpeeksi yrittää saada suhdetta paremmaksi. Ainakin toisen kai pitäisi olla aktiivinen siinä, minä yritin hetken, mutta kyllästyin parissa viikossa, nyt olen taas paennut omiin ajatuksiini ja harrastuksiini, olkoon mies omissa jutuissaan, on ihan onnellinen niin. Mutta kuinkahan kauan....?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 11:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:36"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:19"]
Toistan itseäni: hyvä se on puskista huudella ja moralisoida. Älkää kuvitelko tietävänne toisten ihmisten elämästä.
[/quote]
Ihmiset peilaavat oman elämänsä pelkoja näillä huuteluilla ja moralisoinneilla. Mitä ilkeämpi ja ylimiielisempi kommentti, sitä suurempi pelko.
[/quote]
Absolutely ja Amen.
[/quote]
Muttei minulla. En pelkää mitään muuta kuin vakavaa sairastumista, omaa ja läheisten. Avioeroa en pelkää yhtään. Minusta on mielenkiintoista keskustella ilmiöistä, vaikka tällaisestakin. On aika rasittavaa, jos ei oikein mistään saisi keskustella. Aina keskustelija edustaa jotain väärää jne. jos ei kaikkea ymmärrä.
[/quote]
Ai että jos ei saa olla ylimielinen ja moralisoida ja ottaa ilkeästi kantaa tilanteisiin, joista ei mitään tiedä, ei voi keskustella?
[/quote]
Listaa ilkeiden ja ylimielisten vastaajien numeroita, niin ymmärrän minäkin.
Ihmiset kokevat ilkeilyn hyvin eri tavalla. Jollekin se on vain asiallinen kannanotto.
Minä olen jo päälle 50v ja nähnyt kummatkin erobuumit eli 40v erot ja 50v erot.
Todella kamalia, sotkuisia, ikäviä eroja. Yleensä niin, että mies kärähtää toisesta naisesta. Muutama niin, että nainen löytänyt uuden.
Ne uudet suhteet eivät ole kestäneet. Juuri viime viikolla taas kuulin, että nainen, joka oli löytänyt sen ihanan uuden miehen ja jätti aviomiehensä 5 vuotta sitten, on jäänyt yksin kun tämä uusi ihana mies oli muuttanut pois. Nyt sitten kamala hätä etsiä vielä uutta miestä, ettei jää yksin. Nyt kuulemma kelpaa jo räkälöiden Joret ja Penat, kunhan jonkun saa.
Eräs toinen nainen on eronnut, kun haaveili siitä itsenäisestä elämästä ja tempaisi 50v kunniaksi avioeron. Nyt on ihan paniikissa ja koko kesän ryypännyt, kun ahdistaa se yksinolo ja pelottaa. Se mies, kuka oli toisena miehenä taustalla ja kenen vuoksi oikeastaan erottiin, lipesikin siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt seurustella julkisesti. Alkoholia kuluu, kun pitää olla joka ilta liikenteessä, kun kotiin ei uskalla mennä yksin, kun ahdistaa se, mitä tuli tehtyä. Takaisin ei ole paluuta.
Mies, joka löysi nuoremman ja lähti kotoaan uuden onnen luo, on nyt eronnut, alkoholisoitunut ja sai potkut työpaikasta. Asuu yksin ja kovasti on lihonut ja vanhentunut.
Näitä esimerkkejä on tosi paljon. Viina astuu melko monella kuvioihin eron jälkeen, kun ne uudet liitot ei niin ihania olekaan ja takaisin ei ole paluuta. Yksi pari palasi yhteen ja heillä näyttää liitto onnistustuvan eron jälkeen.
Elämä on valintoja. Jokaisella on risteyksiä, joissa voi valita, mihin suuntaan menee. Toivottavasti jokainen osaisi valita oikein.
ps. sellainen ilmiö myös on, että ne jätetyt, jotka jätettiin toisen miehen tai naisen takia, yleensä alkavat eron jälkeen kukoistaa ja heillä menee huomattavasti paremmin 10 vuoden kuluttua, kuin sillä, joka lähti ovet paiskoen uuden rakkauden matkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
moni mun työkaveri on eronnut. Mikähän vika mun kavereissa on, kun kukaan ei ole juuri eronnut. No yksi ystäväni erosi jo nuorena, ja on kerennyt olemaan uudestaan naimissa jo 20 v.
Viidenkympin villitys on ihan normaali elämänvaihe siinä missä uhmaikäkin. Sääli jos se maksaa perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä on liikkeellä myös nuorempien piirissä. Itse olen vajaa 40v ja olen ylläyttynyt kuinka moni samaa ikäluokkaa oleva ystäväpariskunta on viime aikoina eronnut. Miehen kanssa veto siitä, kuka on seuraava. Otetaan huomioon sekä avio- että avoparit.
Mitä pahaa eroamisessa on? Jos ovat onnellisempia yksin tai jonkun toisen kanssa, kyllähän niin täytyy tehdä. Elämä on aivan liian lyhyt suhteille, jotka eivät enää mene mihinkään.
Et tiedä, miten kokisit tilanteen parisuhteessa. Älä edes yritä kuvitella tietäväsi muiden elämästä ja kokemuksista mitään.
Tuosta tilanteesta on hyvä huudella. Juurihan kerroit että olet ollut sinkku 12 vuotta.
Munkin mielestä ero voi olla joillekkin hyvä juttu,ei aina vaan huono.Ei kaikissa liitoissa "hitsaannuta" yhteen,vaan välillä viosien yhteiselämän jälkeen yoinen muuttuu ehkä sietämättömällä tavalla.Naisesta tulee nalkuttaja,pihtari,jotain ja miehestä vaikkapa sohvaan liimautunut ennenaikainen vanhus,vätys jolla ei emää seiso. No, kunhan nyt heittelin esimerkkejä,enkä käyttänyt niitä oikeesti pahoja juttuja kuten alkoholi jne.
Kukaan ei voi oikesti tietää mitä toisten parisuhteessa tapahtuu, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi kuinka ihanalta ha ruusuiselta.Ei eronneita aina pidä tuomita hätäisistä tai vääristä ratkaisuista, elämä on totta tosiaan liian lyhyt huonoon parisuhteeseen. Kunhan muistetaan pitää lapsista hyvää huolta, se siinä se tärkein juttu on.
Munkin mielestä ero voi olla joillekkin hyvä juttu,ei aina vaan huono.Ei kaikissa liitoissa "hitsaannuta" yhteen,vaan välillä viosien yhteiselämän jälkeen yoinen muuttuu ehkä sietämättömällä tavalla.Naisesta tulee nalkuttaja,pihtari,jotain ja miehestä vaikkapa sohvaan liimautunut ennenaikainen vanhus,vätys jolla ei emää seiso. No, kunhan nyt heittelin esimerkkejä,enkä käyttänyt niitä oikeesti pahoja juttuja kuten alkoholi jne.
Kukaan ei voi oikesti tietää mitä toisten parisuhteessa tapahtuu, vaikka ulospäin kaikki näyttäisi kuinka ihanalta ha ruusuiselta.Ei eronneita aina pidä tuomita hätäisistä tai vääristä ratkaisuista, elämä on totta tosiaan liian lyhyt huonoon parisuhteeseen. Kunhan muistetaan pitää lapsista hyvää huolta, se siinä se tärkein juttu on.
Veljesi liitto oli loistava SINUN mielestäsi... Sehän nyt ei kerro heidän tilanteestaan mitään, kyllä he itse tietävät mikä on paras ratkaisu, ei siihen ketään ulkopuolista tarvita...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 09:12"]
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 05:45"]
Mitä pahaa eroamisessa on? Jos ovat onnellisempia yksin tai jonkun toisen kanssa, kyllähän niin täytyy tehdä. Elämä on aivan liian lyhyt suhteille, jotka eivät enää mene mihinkään.
[/quote]
Ihmettelen! Siis mihin suhteen pitäisi mennä? Ja sitten nämä, että annetaan vihdoin onnelle mahdollisuus... Mä veikkaan, että ihmiset jotka näin ajattelevat päätyvät kyllä siinä onnensuhteessaankin eroon, he ovat usein niitä jotka kuvittelevat toisen ihmisen kantavan suorastaan sen onnen heille.
Onhan näissä pitkienkin suhteiden aikana varmasti ollut rakastumisen tunne, kiintymisen tunne jne..Sehän on itsestä kiinni ja tietty puolisostakin, kuinka paljon on valmis rakastamaan ja hyväksymään puolisoansa- ei onni ilman omaa vaikutusta tule!
Jos haluaa jatkuvia perhosia ja intohimoja, suositan ettei mene suhteeseen vaan bongaa irtareita.
[/quote]
Minä en perustelisi sitä niin, että suhde ei mene minnekään, vaan että suhteessa oleva ihminen tuntee olevansa jumissa siinä suhteessa.
En oikein ymmärrä, miten aina vedetään tämä intohimonhaku tähän, ja sitten mollataan ihmisiä, että ei sellaista pidä odottaa. Olen samaa mieltä siinä, ettei pidä erota sen takia, että ajattelee löytävänsä paremman suhteen, vaan siksi, että ei tunne voivansa hyvin suhteessaan.
Toinen asia, mitä en ymmärrä, on, miksi ulkopuoliset suhtautuvat muiden eroihin niin vihamielisesti, kuin täällä näissä ketjuissa tehdään. Mikä jonkun tuntemattoman erossa kolahtaa niin pahasti? Ovatko nämä ihmiset menneet/menossa naimisiin sillä asenteella, että nyt loppuelämä on kiveen kirjoitettu, toinen on kahlehdittu itseen ikuisiksi ajoiksi? Sitten oman elämän perustukset horjuvat, jos pitäisikin todeta, että ero voi jollekin olla hyvä ratkaisu.