Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lasten reagoiminen eroon, ja vaikutus käytökseen
27.08.2013 |
Miten teillä eronneilla ero on vaikuttanut lapsiin? Ihan sillä eron hetkellä ja myöhemmin, kun arki on alkanut taas palautua uomiinsa suurimpien muutosten jälkeen? Rakastan lapsiani yli kaiken ja jouduin heidän saamisekseen luokseni vääntämäänkin, se kerrottakoon heti alkuun. Nyt kun arki on tasautumassa, esikoinen on ruvennut reagoimaan. Kiukkuamista, räjähtelyä, ihan käsittämättömiä kilareita. Niiden perään itkua ja murhetta, epäilee itseään ja pitää itseään huonona. Vaikka olen mielestäni kertonut, ettei ero missään nimessä millään lailla ole lasten vika, ja että hän on ihana, rakastettava poika. Toki älyttömimpien kohtausten aikana on minullakin käämi palanut, mutta jossain rajoissa sentään. Tänään olin maailman paskin äiti kun en ostanut hänen haluamaansa pelisäädintä. Toisena päivänä siksi, että laitoin pelit kiinni ilta kahdeksalta, ettei ihan älyttömyyksiin mene. Isä on kuulemma parempi kun ostaa kaiken mitä hän haluaa. Tämmöistä. Noiden raivareiden jäljiltä on niin arvoton,neuvoton ja paska mutsi olo, vaikka olen yrittänyt parhaani. Aiemmin ei ollut ikinä tällaista. Ei kiroilua ja haistattelua, tosiaankaan. Enkä aio sitä jatkossakaan suvaita, kiroilu ei vain kuulu tuon ikäisen sanavarastoon. Siitä pääsenkin kysymykseen, millä olette kiroilun saaneet loppumaan? kyseessä 8v poika....
Kommentit (10)
Monesti käy niin että lapset voivat paremmin kun vanhemmat tahoillaan ovat onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinkuin aloittajan tapauksessa vai??
Lohdutukseksi ap:lle,
Juuri ne vanhemmat, jotka pitävät rajoja, joutuvat lapsen raivoamisen kohteeksi. Niin ydinperheissä kuin eroperheissäkin. Pidä vaan rajoista kiinni, ne ovat lapsen hyväksi pidemmälläm tähtäimellä. Vanhemmat, jotka antavat periksi lapsen raivolle, taantuvat lapsen tasolle: kyse on vain siitä hetkestä, ei tulevaisuudesta. Vanhempi on vanhempi siistä syystä, että tietää, mitä elämä tuo tullessaan huomennakin. Lapsi elää vain siinä hetkessä eikä tietenkään ymmärrä, mitä elämä on 10 vuoden päästä ("en voi ostaa aina mitä haluan", "työ ennen huvia" jne.).
Kestä lapsesi kipuilu ja raivo. Se kannattaa ja saat lapsestasi aikuisen, joka arvostaa ja kunnioittaa, niin itseään kuin lähimmäisiäänkin ja myös sinua :)
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 10:42"]
Hei, eihän tuo ole mahdollista - kaikki naiset kertoilee täällä että eroavat LASTEN vuoksi ja kuinka eron jälkeen LAPSET voivat paremmin..
[/quote]
Täällähän nimenomaan LASTEN vuoksi ei kukaan eroa, ei vaikka mikä narsistijuoppopaska olisi miehenä. Ei LAPSILTA saa viedä isää vaikka turpiin tulisi joka viikko. Huonokin perhe on LAPSILLE parempi kuin eroperhe. Niinhän täällä saarnataan.
Ap: toki eron jälkeen lapsi oireilee, sun pitää vain kärsivällisesti puhua ja kertoa ja pysyä rauhallisena. Pitemmällä tähtäimellä on kuitenkin parempi lapselle, että vanhemmat ovat onnellisia.
Meillä sama, siis isä parempi kun ostaa kaikkea ja antaa periksi kaikelle. Usko pois, että rajojen pitäminen silti lapselle suurinta rakkautta ja mielestäni minulla onkin aika tasapainoiset lapset. Usko tosin itsellä joskus koetuksella, kun kiukkuaa ja sanoo muuttavansa isälleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisen avioerolapsen koskettava tarina: "Äidin teko oli iso sokki" - "Tuntui, että kuolen"
Ei nyt niistä rajojen pitämisistä ole aina kysymys..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei
Sille kiukutellaan, jolle uskalletaan, joka ei jätä vaikka haistatteleekin. Ota siis ilolla vastaan kaikki raivo, vaikkei varmasti ole helppoa. On niitä semmoisiakin eroja, joissa lapset aistii vanhempien riidat niin voimakkaasti, että eivät uskalla kiukutella vanhemmilleen, ja eron jälkeenkin "suojelevat" vanhempiaan pahalta mieleltä.
Kyllä se haistattelu menee ohi. Silti olen ymmärtänyt, että myös erovaiheessa rajojen ja kurin pitäminen on tärkeätä. Lapsella pitää olla vastassa äiti/isämuuri, joka ei siitä kaadu, että lapsi haistattelee. Voisitko vaan sanoa, että vihainen ja surullinen saat olla, mutta kiroilla et saa. Se on rumaa. Ja silti voit vähän katsoa sormien läpi, mutta perussäännöt selviksi.
Ehkä voit nähdä asian myös lapsen kannalta niin, että sinä olet se "paska mutsi", joka aiheutti lapsille tuskaa avioerolla. Sinä koet tuskaa ja niin kokevat lapsetkin. Sinä olet kuitenkin aikuinen, ja sinuun saavat lapset tuskansa kaataa. Mutta silti pitää säilyttää perustavat.
Sinulla on varmasti vaikeaa, mutta lasten käyttäytyminen kuulosta siltä, kuin sen tuossa vaiheessa kuuluukin olla.
Se, että pidät kiinni vanhoista säännöistä/kurista (esim kiroilu on kiellettyä) luo lapsille turvaa.
Up, vanha keskustelu mutta itselle ajankohtainen. Erosta 3 kk:tta ja nyt lapset vasta alkaneet oireilla (luin kyllä tästä etukäteen). 7-vuotiaalle tullut sitä että haukkuu minua, vihaa minua ja haluaa muuttaa pois. Saa myös kiukkupuuskia ja raivareita. Välillä myös läpsinyt minua.
En ihan itsekkään tiedä miten suhtautua, mutta olen ollut vaan todella tiukkana noissa tilanteissa JOS ja KUN lapsi ei puheesta rauhoitu. Ja onhan se raskasta. Tilanteiden jälkeen lapsella tulee usein sitten se itku, ja sitten vasta pystyy puhumaan minulle että mikä siellä kiukun takana harmitti/pelotti/ suretti tai huolestutti. Ja itse pyytää anteeksi.
Harmittaa vain kun itselläkin välillä palaa pinna, kun ei itsekkään kaikkein jaksavaisin ole eron jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
Hei, eihän tuo ole mahdollista - kaikki naiset kertoilee täällä että eroavat LASTEN vuoksi ja kuinka eron jälkeen LAPSET voivat paremmin..