Lue keskustelun säännöt.
Vaikuttaa ihan siltä kuin äitini olisi sairastunut dementiaan.
27.08.2013 |
Pyysi laittamaan mua jouluvalot ikkunaan vaikka on elokuu.Sen lisäksi äiti ei muista minkä ikäisiä hänen lapsenlapsensa ovat vaan pelkää lasten kuolevan kuumuuteen kun eivät pysty vielä kävelemään ja juomaan itse vettä.Apua!Ei millään jaksaisi tätä sairautta.
Kommentit (12)
Lääkäriin äkkiä. Olisko altzheimerin tauti? Joka tapauksessa kannattaa ajoissa hakea apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo.mitäs eikö se ole puolison tai peräti siskon(hoitsu) vastuulla ottaa huomioon ettei kaikki ole ok.Itse olen aivan toisella alalla enkä ymmärrä sen enempää kuin mitä olen huomannut.Asumme eri paikkakunnilla ja äidillä on outoja tapoja joita ei ennen ollut.Vessasta puuttuu peili,viiniä juodaan vaikka millä mitalla jne.sekoittaa kaikkien nimet keskenään jne.
Täällä kohtalotoveri, äidillä pian lääkäritutkimukset edessä. Äiti harvoin tietää, mikä viikonpäivä kyseessä, jos katsoo kelloa, ei älyä onko aamu vai ilta, unohtaa ja hakee ihan tavallisia sanoja, unohtaa syödä...Tilanne huonontunut todella nopeasti. :(
Kyllä se lääkäriin meno kannattaa, joskus voidaan aloittaa lääkitys joka hidastaa taudin kulkua ja ehkä parantaa hieman jo laskenutta toimintakykyä.Mitä nopeammin sen parempi. Jos kyseessä on reilusti vanhempi ihminen saattaa esim oireeton hoitamaton virtsatieinfektio tehdä tuollaisia oireita kun nuo mitä on kerrottu.
Isäni muistisairauden ensioireista on pari vuotta aikaa. Tällä hetkellä hän on täysin muistamaton ja haemme hänelle palveluasumispaikkaa. Varaa äidillesi lääkäriaika terveyskeskukseen ja pyydä että hänelle tehdään muistitesti. Isäni sairauteen tepsi lääkitys noin vuoden ajan jonka jälkeen lääkkeen teho lakkasi. Hänen luonaan käy kodinhoitaja 3 krt päivässä ja lisäksi joku omaisista kerran päivässä. Nyt yritetään keplotella siihen asti että saa ympärivuorokautisen hoivapaikan. Voimia ja jaksamista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pitkällähän tuo tauti vaikuttaa olevan. Olisi pitänyt jo puuttua paljon aiemmin.
Kun tilaat ajan lääkärille, varaa edellinen aika itsellesi, jotta voit selittää tarkasti lääkärille, millaisia oireita olet äidissäsi havainnut. Lääkäri totta kai kyselee myös äidiltäsi, mutta osaa ehkä näin suhtautua vastauksiin oikealla tavalla. Monet muistisairaat yrittävät "teristäytyä" vastaanoton ajaksi ja voivat näin antaa aivan terveen vaikutelman. Näin tätini pystyi huijaamaan hoitoalan ammattilaisia monta kertaa, vaikka kaikille läheisille oli selvää, että muistisairas oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole kyllä enää alkuvaiheen dementoitumisesta kyse, jos tuolla tavoin oireilee. Mutta MARS lääkärin pakeille.
Miten on äitisi kävelynopeuden laita? Pysähtyykö ihailemaan näyteikkunoita? Kävelunopeuden hidastuminen ennustaa dementoivia sairauksia yhtä hyvin kuin muistin heikkeneminen.
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/kavelynopeus-kertoo-muistin-heikkenemisen-vaarasta/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistisairaan kanssa asuva on usein liian lähellä huomatakseen, milloin on syytä puuttua asiaan. Ja kun muistisairas itse väittää olevansa täysin terve ja suuttuu kun häntä epäillään, puoliso usein uskoo eikä tee mitään. Läheisimmät sukulaiset sanovat usein vain, että aina se on ollut vähän kummallinen. Oireet kun alkavat vähitellen jopa 10-15 vuotta ennen kuin muisti alkaa pahemmin pätkiä. SE on tosi usein joku vähän kaukaisempi sukulainen, joka ensin ottaa asian puheeksi.
Alzheimerilta kuulostaa....Mun puolisoni mummu on juuri tuollainen, joka terästäytyy selvästi vastaanotolla. Anoppiparka yrittää saada mummoa hoitokodin jonoon, mutta mummo ilmoittaa pärjäävänsä ja typerä lääkäri uskoo. Fakta on, että mummo on unohtanut miten kännykkää käytetään (sydänsairas ihminen ei osaa soittaa apua), ei muista ottaa lääkkeitään tai ottaa niitä liikaa, ei osaa käyttää enää hellaa, ei osaa käydä kaupassa, ei peseydy.. on täysin omaisten ja yksityisen hoivapalvelun käyntien (lapset maksaa) varassa. Kunnalta ei saa apua, kun mummo tapaamisissa skarppaa ja vakuuttaa pärjäävänsä.
Anoppini asuu 100 km päässä ja muut lapset asuvat mummon kotikaupungissa, kukin käy vuorollaan. Anoppi (eläkkeellä) on viikonloppuisin yötä ja paikalla, lähellä asuvat lapset arkena.
Oma mummoni taas on Alzheimer-potilas ja jo täysin seniilinä vuodeosastolla, 3 vuotta sitten asui vielä kotonaan kunnan käynneillä, mutta alkoi sitten olla riesaksi naapureille harhoineen. Nyt ei enää tunne lapsiaan, puhuu vielä mutta vähän. Minua pelkää, kun käyn, ei tiedä kuka minä olen. Tuntuu kipeältä, kun olin mummun lellipentu aikoinaan...
Äitisi pitää saada muistitestiin, koska häntä ei voi jättää ilman apua!
Lääkärille mars, mars. Alkuvaiheessa asioilla vielä ehtii tehdä jotain (ehkä), ja lienet kai samaa mieltä siitä, että äitisi on ansainnut kaiken mahdollisen hoidon.