Lue keskustelun säännöt.
Rv 8. Järkeä kertoa vanhemmille?
18.08.2020 |
Minä ja mieheni odotamme esikoistamme ja olemme nyt kylässä miehen vanhemmilla muutaman päivän. Näemme heitä todella harvoin joten kerromme raskaudesta joko nyt tai sitten myöhemmin puhelimessa. Olisi kiva kertoa asiasta kasvotusten ja sanoa että eivät vielä kerro suvulle ja tuttaville kun on vielä aikaista. Onko tässä järkeä vai onko vain typerää jos raskaus sitten meneekin kesken?
Kommentit (25)
Me kerrottiin jo rv4 läheisimmille sukulaisille. Raskaus paljastui kohdunulkoiseksi rv 7, mutta jälkikäteen ajateltuna oli hyvä, että muut tiesivät missä mennään. Kohdunulkoinen oli sen verran rankka kokemus sekä henkisesti että fyysisesti. Pari viikkoa tuli ravattua edes takaisin sairaalassa niin siinä ja etenkin sen jälkeen on kyllä kaikki tuki ollut tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kerro ihmeessä. Jos lapsi menee kesken, niin anoppi voi laskettuna aikana lähettää kortin, jossa muistuttaa, että tähän aikaan vuodesta sen vauvan piti syntyä.
Kaikki anopit eivät ole yhtä paskamaisia kuin sinä.
Anopit ei halua kuulla kuolinuutisia yhtään sen enempää kuin muutkaan, joten on ihan turha aiheuttaa huolta ja surua vain siksi, että pääsee kertomaan asiasta liian aikasin.
Normaalit äidit haluavat olla aikuisten lastensa tukena tilanteessa, jossa he tarvitsevat tukea.
Niinpä HE elikkä äidit tunkee mielellään mukaan, jotta tuntisivat itsensä tärkeiksi. Monelle on shokki kun lapset aikuistuu eikä tahdota päästää irti. Näin tuetaan aikuisia lapsia ja itseä. Myös rahan antaminen kyseenalaista jossain tapauksissa: vanhempi yrittää ostaa lapsen kiintymystä. Pahimmissa tapauksessa nuori aikuinen ei edes yritä saada omia rahoja riittämään, jos on tottunut että vanhemmat maksaa. Se on kovin lyhytnäköistä eikä kenenkään etu.
1500 kilometriä etäisyyttä, eli olette matkustaneet ulkomaille koronapandemian aikaan, kun olet vielä raskaana?!! Tsiisus... ei voi kun ihmetellä ihmisten idiotismia.
En kertoisi juuri kenellekään ennen kuin vasta kunnolla näkyy pallomaha, silloinkin yrittäisin piilotella mahdollisimman pitkään suurimmalta osalta, ei tietty vanhemmilta koska muuten loukkaantuisivat. Kun ei sitä tiedä kun vasta syntymän jälkeen että onko siitä lopulta kovin elinkelpoiseksi. Ei tarvitsisi sitten selitellä ihan kaikille jos jotain sattuu.
Toisaalta oon sillä tavalla outo että inhoan ylimääräistä huomiota ja pelkään sitä että siitä raskauden julistuksesta lähtien muut näkevät mut vain mammana ja kyttäävät tekemisiä ja syömisiä ja odottavat varmaan pehmeää äidillistä käytöstä myös töissä. En ole sellainen ihminen.
Miksi sä kysele tätä samaa jatkuvasti? Eikö se ultra-aikakin ala jo olla?