Lue keskustelun säännöt.
Onnellinen avioero - onko mahdollinen?
26.08.2013 |
Minä tiedän nimittäin yhden tällaisen eron tuttavapiiristäni. Pari oli ollut todella hyviä ystäviä jo miltei hiekkalaatikolta asti. Lopulta he avioituivat noin parikymppisinä, roikkuivat yhdessä liki 15 vuotta, kunnes tajusivat että avioliitto oli paras keino tuhota hyvä ystävyys. He vaan eivät sopineet avioparina yhteen. Niinpä pari päättikin erota, ja lapsetkin huokaisivat helpotuksesta. Ero oli sopuisa, nainen jäi lasten kanssa isoon perheasuntoon ja isä muutti parin korttelin päähän. Lapset kävivät miltei päivittäin isällään, tai ainakin aina joku heistä kävi (3 lasta). Nyt tilanne on se, että kummallakin osapuolella on uusi kumppani ja mies ja entinen vaimo ovat taas samassa tilanteessa kuin aikoinaan hiekkalaatikolla, eli ovat hyviä ystäviä keskenään. Mielestäni tämä ero oli onnellinen. Mitä mieltä te muut olette? Onko muita saman tyyppisiä tarinoita. Ehkä eroa harkitsevat saavat tästä jotain vinkkiä itselleen. Ei kannata erota riidoissa, vaan asiat pitää puhua halki poikki ja pinoon. Vasta sitten on tällainen ero mahdollinen.
Kommentit (3)
Meillä on hyvä tilanne. Mies jätti, en tiedä oliko uusi katsottu, on nyt mennyt kesällä naimisiin. Erosta on jo vuosia, eli sen puolesta ok.
Minulle ero tuli puun takaa ja olinkin puoli vuotta tosi huonossa kunnossa. Minulle oli hyvä että lapset ovat viikko-viikko, koska viikko, jolloin olin yksin, lähes kokonaan vaan itkin ja surin kohtaloani.
Ex on kivasti tukenut taloudellista tilannettani, esim maksaa 200 euroa elatusmaksuja kuussa, vaikka ei pitäisi ja saan yh-korotuksen. Uusi vaimo ostaa lähes kaikki vaatteet tyttärelleni, he kun käyvät tyttöjen päivillä, itselläni ei niihin ole varaa. Tyttö tietää kuitenkin kuka on hänen äitinsä ja meidän välit ovat hyvät.
Kun lapset ovat minulla emme ikinä käy kaupoissa, vaan vietämme yhteistä laatuaikaa.
Meillä ei ikinä riidellä mistään keskenään, lapsien kanssa tietty, mutta ex ja minä. Lapset noudetaan ja palautetaan kouluun ja tarhaan, eli emme juurikaan näe. Nykyinen vaimo hakee ja palauttaa matkalaukut, missä on vaatteet ja mitä viikon aikana tarvitaan, hänellä on meille avain ja laukku on eteisessä. Yleensä moikkaa ja harvoin tulee istumaan, mutta meidän kahden välit ovat ok.
Joskus, äärimmäisen harvoin ex.n työmatkat eivät mene miten pitäisi, hänen työpaikallaan on esimies eronnut 2 kertaa, eli tietää miten työmatkat voivat sekoittaa pakan. Silloin lapset tulevat luokseni tai jos kyseessä on 1 yö, voivat jäädä ex.n kotiin, jolloin sitten nykyinen hoitaa kuljetukset. Mutta aina kun ex on kysynyt voiko lapset tulla kotiin aikaisemmin, aina on käynyt. Myös parina kesänä on ex mennyt työmatkalle Eurooppaan ja saanut lainata firman mökkiä ja on ottanut lapset matkalle mukaan. On ollut kovaa olla erossa kuukausi ilman lapsia, mutta heillä on ollut hauskaa ja ex onkin pitänyt jatkuvasti matkan aikana yhteyttä, lähettänyt kuvia ja lapset ovat voineet soittaa aina halutessaan.
Kun pääsin sieltä suosta takaisin ihmisten ilmoille tajusin että tässä on 2 vaihtoehtoa, joko jatkan itsesäälissä tai sitten nostan itseni ylös normaaliin elämään. Me emme enää päädy yhteen, joten parempi on yrittää tulla toimeen ja hyvin ollaankin tultu toimeen.
Uskon että tullaan näinkin hyvin toimeen, koska emme ole missään tekemisissä keskenään. Rahat tulevat suoraveloituksena tilille, lapsien vaihdot tapahtuu paikassa jonne toinen vanhempi ei tule, eli tiedämme että toinen on olemassa mutta emme ikinä törmää toisiimme. Jonkin verran laitamme keskenään sähköpostia, esim uuden pyörän ostosta tai jotain vst, mutta ehkä max 1 kerran kuussa. Ex suostuu kaikkeen mitä pyydän ja minä en pyydä kun jotain pieniä juttuja lapsille. Esim viime jouluna, kun lapset olivat ex.llä poikani halusi joululahjaksi vain ja ainoastaan yhden koulurepun. Värivaihtoehtoja oli 2. Kysyin ex.ltä käykö että hän ostaa toisen värin ja minä toisen, kävi. Koska ex teki paljon siihen aikaa töitä, minä otin selvää hinnoista ja löysinkin halvimmat, kävin ne ostamassa ja laitoin hänelle viestin mitä hänen osuus oli. Ex maksoi kummatkin ja sanoi kun oln tehnyt niin paljon töitä asian puolesta. Lisäksi uusi vaimo osti pelipaidan jonka poika oli sanonut isälleen, ei minulle, minulle puhui vain ja ainoastaan repuista. Summa oli reilu 50 euroa, eli hänelle ei suuri raha. Minulle on ja ennen kaikkea kiva ele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jatkaa vielä. Tuossa aloitustarinassani oli kaikkein olennaisinta se, että pari avioitui, koska olivat sydänystäviä keskenään. Se ei ollut suurta rakkautta. Ystävyys auttoi liittoa kestänään noinkin kauan, kunnes pari tajusi, etteivät kuitenkaan sopineet avioparina yhteen. Se varmaan auttoi tuossa erossa, he säilyttivät sen heille tärkeimmän eli ystävyyden. He olivat kuitenkin jo niin kypsiä ihmisiä, että tajusivat, etteivät he mitään voittaisi riidoilla. He vuokrasivat viikonlopuksi mökin ja lähtivät sinne kahden. Tuon viikonlopun ainaka he päätyivät siihen, että on tärkeämpää säilyttää ystävyys kuin avioliitto. Näistä tapahtumista on jo sen verran aikaa, että parin yhteisistä lapsista nuorinkin kirjoittaa ensi keväänä ylioppilaaksi ja vanhin avioituu ensi kesänä. Keskimmäinen opiskelee Keski-Euroopassa ja asuu yhdessä todella ihanan nuoren naisen kanssa. Olen tuon pariskunnan koulutoveri lukioajoilta ja tapaan tuon ex-pariskunnan rouvaa aina silloin tällöin. Näissä tapaamisissa tulee juteltua kaikenmoista.
no onhan tuo mahdollista.
Minä erosin sen takia kun mies oli koko ajan kiukkuinen ja vihainen. Elämä oli jotenkin pois raiteiltaan. Nyt kohta vuosi erossa ja molemmat alkaa olla hyvän tuulisia ja pystytään puhumaan ja olemaan rauhallisesti yhdessä. Toivon että ollaan hyviä ystäviä vielä tulevaisuudessakin. Ihanaa kun ei enää tarvitse koko ajan riidellä.