joku muu joka ei tee MITÄÄN kumppanin kanssa?
tuli mieleen kun näin sitä toista ketjua. Me eletään kaksi erillistä elämää joka yhdistää vain ja ainoastaan meidän ihana 9v tyttö ja hänen futisharrastus. Surullista mutta niin totta. Töistä kun mies kotiutuu menee pihahommiin, minä olen joko töissä illan tai salilla tai jonkun kaverin luona tai futiskentällä. Viikonloppuna menen joskus kaveriporukan kaa baariin. Myöhemmin istun tässä koneen äärellä ja mies katsoo teeveetä kuulokkeet päässä koska INHOAN yli kaiken ääntä urheilusta joka on lähes joka ilta päällä. Sitten menen nukkumaan mun makkariin ja hän omaansa (koska kuorsaa). Seksiä ehkä 2-3 kertaa vuodessa, en halua sitäkään enää. Mihin tää loppuu, no tiedän kyllä, en saa vaan puhuttua asiasta. Muita?
Kommentit (10)
Pyydä sitä miestäsi hieromaan hartioitasi kun katselee sitä urheilua. Siinä nauttiessa voit itse pitää silmät kiinni, jos et kestä urheilua. Ja vaihtakaa illan mittaan tai toisena iltana vuoroja, katso sinä telkasta jotain ja hiero samalla hänen hartioitaan, niskaa ym. Mekin olimme aika vieraantuneita ja saatiin tämä vinkki. Meillä tämä toimii hyvin, tuo kivasti lisää fyysistä läheisyyttä. Joskus tulee samalla juteltuakin kun meillä ei kuulokkeita. Hyvällä fiiliksellä voi nykyään hierontaa jatkaa makuuhuoneen puolella...
Mä en tajua miten ihmiset tuollain erkaantuu toisistaan. OKEI myönnetään, itselläni on takana vasta 4 vuotta yhdessäoloa,mutta kyllä me joka viikko vähintään kaksi tai kolme iltaa vietetään yhdessä iltaa,leffaa katsoen ja vierekkäin rötköttäen ja kosketellen. Siis ihan kaksisteen kun lapsi on käynyt nukkumaan. Yleensä tällainen ilta johtaa seksiin jommankumman aloitteesta.
Noin kerran kuukaudessa käymme syömässä joko koko perheenä tai kaksisteen ja ehkä kerran kuukaudessa menemme elokuviin.
Ehkä kaks krt vuodessa käymme kylpylässä ihan kaksin ja noin 2 krt perheenä.
Ja mun mielestä olis kiva tehdä muutakin yhdessä, kuten lomamatkoja ja viikonloppu reissuja.. mä olen aika ahkera keksimään yhteisiä juttuja.
Aika usein käydään myös puistoissa lapsen kanssa,molemmat vanhemmat. Eli ei niin että toinen jää yksin kotiin möllöttämään. Vaikka niinkin välillä.
Minä opiskelen ja mies tekee ihan järjettömän paljon töitä. Mutta kyllä sitä silti kerkeää..
Enemmän se on usein rahakysymys.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 00:28"]
Mä en tajua miten ihmiset tuollain erkaantuu toisistaan. OKEI myönnetään, itselläni on takana vasta 4 vuotta yhdessäoloa,mutta kyllä me joka viikko vähintään kaksi tai kolme iltaa vietetään yhdessä iltaa,leffaa katsoen ja vierekkäin rötköttäen ja kosketellen. Siis ihan kaksisteen kun lapsi on käynyt nukkumaan. Yleensä tällainen ilta johtaa seksiin jommankumman aloitteesta.
Noin kerran kuukaudessa käymme syömässä joko koko perheenä tai kaksisteen ja ehkä kerran kuukaudessa menemme elokuviin.
Ehkä kaks krt vuodessa käymme kylpylässä ihan kaksin ja noin 2 krt perheenä.
Ja mun mielestä olis kiva tehdä muutakin yhdessä, kuten lomamatkoja ja viikonloppu reissuja.. mä olen aika ahkera keksimään yhteisiä juttuja.
Aika usein käydään myös puistoissa lapsen kanssa,molemmat vanhemmat. Eli ei niin että toinen jää yksin kotiin möllöttämään. Vaikka niinkin välillä.
Minä opiskelen ja mies tekee ihan järjettömän paljon töitä. Mutta kyllä sitä silti kerkeää..
Enemmän se on usein rahakysymys.
[/quote]
Teillä on ilmeisesti lapsenvahti, kun noin paljon pystytte viettämään aikaa myös ihan kaksin? Meillä ainakin molemmat aivan kypsiä tähän arkeen, ei vaan jaksa. Odotamme sitä, että lapsista tulee aikuisia, jos sitten meidänkin keskenäinen elämä heräis henkiin. Jos ollaan vielä silloin yhdessä. En osaisi kuvitella, etteikö oltais.
Kai tässä elämä menee päivästä toiseen eteenpäin potkien. En osaisi kuvitellakaan, että änkisin miehen syliin katselemaan jotain leffaa. Miksi ihmeessä? Jos menen leffaan, menen mun ystävien kanssa, koska me tykätään samoista leffoista. (Ja en mä miehen kanssa pääsiskään). Iltaisin mies katselee telkasta leffoja, vaikuttavat tästä sivusilmällä katsottuna hirveeltä sonnalta.
Nukumme kylläkin samassa makuuhuoneessa, ja on meillä joskus ollut seksiäkin, edellisen kerran tais olla heinäkuussa.
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="26.08.2013 klo 00:28"]
Mä en tajua miten ihmiset tuollain erkaantuu toisistaan. OKEI myönnetään, itselläni on takana vasta 4 vuotta yhdessäoloa,mutta kyllä me joka viikko vähintään kaksi tai kolme iltaa vietetään yhdessä iltaa,leffaa katsoen ja vierekkäin rötköttäen ja kosketellen. Siis ihan kaksisteen kun lapsi on käynyt nukkumaan. Yleensä tällainen ilta johtaa seksiin jommankumman aloitteesta.
Noin kerran kuukaudessa käymme syömässä joko koko perheenä tai kaksisteen ja ehkä kerran kuukaudessa menemme elokuviin.
Ehkä kaks krt vuodessa käymme kylpylässä ihan kaksin ja noin 2 krt perheenä.
Ja mun mielestä olis kiva tehdä muutakin yhdessä, kuten lomamatkoja ja viikonloppu reissuja.. mä olen aika ahkera keksimään yhteisiä juttuja.
Aika usein käydään myös puistoissa lapsen kanssa,molemmat vanhemmat. Eli ei niin että toinen jää yksin kotiin möllöttämään. Vaikka niinkin välillä.
Minä opiskelen ja mies tekee ihan järjettömän paljon töitä. Mutta kyllä sitä silti kerkeää..
Enemmän se on usein rahakysymys.
[/quote]
Teillä on ilmeisesti lapsenvahti, kun noin paljon pystytte viettämään aikaa myös ihan kaksin? Meillä ainakin molemmat aivan kypsiä tähän arkeen, ei vaan jaksa. Odotamme sitä, että lapsista tulee aikuisia, jos sitten meidänkin keskenäinen elämä heräis henkiin. Jos ollaan vielä silloin yhdessä. En osaisi kuvitella, etteikö oltais.
Kai tässä elämä menee päivästä toiseen eteenpäin potkien. En osaisi kuvitellakaan, että änkisin miehen syliin katselemaan jotain leffaa. Miksi ihmeessä? Jos menen leffaan, menen mun ystävien kanssa, koska me tykätään samoista leffoista. (Ja en mä miehen kanssa pääsiskään). Iltaisin mies katselee telkasta leffoja, vaikuttavat tästä sivusilmällä katsottuna hirveeltä sonnalta.
Nukumme kylläkin samassa makuuhuoneessa, ja on meillä joskus ollut seksiäkin, edellisen kerran tais olla heinäkuussa.
[/quote]
Joo mun vanhemmat on meidän lapsenvahti,ainut sellainen mutta oikein riittävä. Ne ovat olleet meidän elämässä tosi tiivisti alusta asti. Mun äiti asui meillä kaksi viikkoa synnytyksestä. Tällä hetkellä saadaan yleensä vähintään se yksi yö kuukaudessa parisuhdeaikaa tai omaa aikaa..joskus enemmänkin. Mutta pyritään tekemään juttuja myös perheenä ettei lapsi jäisi paitsi mistään ja lapsen ilohan on paras asia maailmassa.
Miksi et voisi kuvitella meneväsi syliin?
En mäkään ihan kaikista samoista jutuista miehen kanssa tykkää, mut yhdessä me tehdään niitä mistä molemmat tykkää.. esim mä,tykkään käydä kylpylöissä ja nyt mieskin on niistä innostunut.. varsinkin se flamingon aikuisille suunnattu spa on ihana paikka mennä rentoutumaan. Terv,se syliin menijä
No milloin te sitten sen lapsen kanssa vietätte aikaa?
Minusta olisi omituista jos ei haluaisi olla yhdessä sen oman itse valitun puolison kanssa. Miksi yleensä mennä yhteen jos ei mitään yhteistä ole? Viettää koko paras elämänsä ja nuoruutensa jonkun kanssa, joka inhottaa? Jonka kanssa ei halua tehdä mitään? Miksi? Ei pelkkä lapsi saa olla syynä oman elämänsä tuhlaamiseen. Luuletko että se lapsi sitä haluaisi? Luuletko että se on onnellinen aikuisena kun tajuaa että äiti oli onneton isän kanssa mutta ei halunnut erota hänen vuokseen? Haluaisitko sinä että tyttäresi tekisi aikuisena samalla tavalla?
Me emme mitään eriistä tee, mutta olemme onnellisia. Arjen jakaminen riittää meille. Seksielämä meillä on erittäin hyvää. Mutta tosiaan paljon sellaista kun kuvaat, nytkin mies katsoo La Ligan jalkapallomatsia olkkarissa ja koska minua ei futis nappaa, olen nettailemassa. Ihan ok näin, saapa omaa aikaa :)
No eihän se tietenkään aina tällaista ole ollut, olemme kasvaneet eri suuntiin. Joo, ei ole hyvä näin, ei minulle eikä hänelle. En vaan saa sanottua niitä sanoja. Tiedän että parasta meille olisi erota. Yhdessä ollaan oltu jo 15vuotta. Hän on mahtava isä ja hyvä kaveri. Futiskentällä ollaan yhdessä.
Oletko ajatellut, että voisit alkaa tehdä jotain yhdessä kumppanin kanssa? Tytönkin takia voisitte edes yrittää löytää toisenne uudelleen. Kyllä lapsiin ero sattuu pahasti, ja aivan vältettävissä oleva lopputulos, jos ei muuta syytä kuin "erilleen kasvaminen". Voi sitä kasvaa yhteenkin, jos yrittää. Muistele, mitä teitte yhdessä kun olitte läheisiä? Voisitko vaikka mennä myös pihahommiin mukaan - syksyllä niitä varmasti riittää kummallekin? Tai kävelylenkeille luontoon, siellä keskustelu monilla alkaa luistaa? Onko teillä viikonloppuisin vapaata? Etsikää joku yhteinen aika ja yhteinen harrastus, laittakaa jotain kalenteriin niin ettei sille hetkelle ole muuta. Erilliset makuuhuoneet eivät ole este seksille, "vierailu" voi olla hyvinkin kiihottavaa. Ja parisuhdeneuvontaa on olemassa.
Nykytilanteesta ei välttämättä edes tarvitse numeroa tehdä, jos et saa sanottua. Sen kun vain itse tartut vähäisiinkin tilaisuuksiin, ja alat kasvattaa yhteistä aikaa. Mies ei teillä näytä haluavan erota, vielä on mahdollisuuksia kääntää laivan suuntaa.
Meillä jotain samaa, mutta hyviä hetkiä on onnistuttu lisäämään, ja hyvää seksiä. Eikä tulisi mieleenkään erota, ihanasta miehestä ja lapsen isästä, vaikka työ ym aikataulut eivät osu yksiin ja yhteinen aika on ollut vähissä.