Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa mustasukkaisuudella elämänsä pilaavaa ystävää?
Väsynyt
18.08.2020 |
Kertokaahan nyt, miten voisin auttaa ystävääni, joka on kauhean mustasukkainen ja väliin siis jopa vainoharhainen, kehenkään luottamaton elämänsä pilaaja.
Hänellä vaihtuu naisystävä vähintään kolme-neljä kertaa vuodessa, koska suhteet kariutuvat aina siihen, että ystäväni alkaa ylianalysoida esim. tekstiviestien viipymistä tms. Viikon tapailun jälkeen hän voi jo olla sitä mieltä, että häntä "ei rakasteta enää", siis ENÄÄ, vaikka mielestäni viikko on turhan lyhyt aika edes oikeasti rakastua kehenkään, koska ei ole mitenkään ehtinyt nähdä ja oppia tästä toisesta tarpeeksi. Se, miten ystäväni parisuhteidensa ongelmia minulle kuvailee ja miten hän niistä puhuu, kielii minulle, että kyseessä on 100-prosenttisesti hänen mustasukkaisuutensa ja luottamuksen puute kaikkiin naisiin. Häntä on tiettävästi kerran petetty ja tällä hän perustelee mustasukkaisuuttaan ja vainoharhojaan vaikka jo ennen tuota pettämissuhdetta hän käyttäytyi juuri samalla tavalla. Ei ole kuitenkaan fyysisesti väkivaltainen.
En pysty täysin suoraan hänelle näistä asioista töksäyttämään. Olen yrittänyt pehmeästi selittää itseni kautta, että "esim. minusta tuntuisi todella vaikealta olla parisuhteessa sellaisen henkilön kanssa, joka tuntuisi koko ajan epäilevän jotain ja joka koko ajan kyseenalaistaa kiintymykseni/rakkauteni häntä kohtaan", mutta vaikka näistä puhutaan noin kolmen kuukauden välein, kun uusi suhteen alku on taas kariutunut, ei ystäväni vain ymmärrä, missä vika. Terapiassa on käynyt ja kohta kuulemma aloittaa uudestaan, mutta kun kertoo siitäkin, mitä terapeutti on sanonut, kuulostaa vain siltä, ettei terapeutti ole pätevin mahdollinen (paitsi jos ystäväni valehtelee sen, mitä terapeutti on muka sanonut).
Ei mua muuten haittaisi ystäväni sekoilut, mutta kun hän kärsii tästä itse hirveästi ja näistä samoista asioista jauhetaan ihan koko ajan. Näistä puhutaan niin paljon, että minua alkaa ystävänä väsyttää kehän kiertäminen. En kuitenkaan voi käskeä häntä lopettamaan puhumisen, koska hän on mulle tosi rakas. Haluaisin vain, että hän saisi itsensä kuntoon ja ymmärtäisi vihdoin, että hänen käytöksensä johtuu aiemmista parisuhteista ehkä 5 prosentin verran ja loput 95 prosenttia tulee ihan omasta takaa.
Hän on puhunut paljon suhteestaan vanhempiinsa, mutta ei sielläkään mitään ihan kauheaa ole tapahtunut. Toinen vanhemmista oli alkanut saada mt-ongelmia (ei mitään koko perhettä rampauttavaa kuitenkaan), kun ystäväni oli jo 15-vuotias ja sitä ennen kaikki perheessä hyvin. Eli ei mitään varhaislapsuuden traumojakaan siellä. En ole mikään terapeutti itse, joten ei mitään hajua, miten voisin auttaa ystävääni. Yleensä sanotaan, että kuunteleminen on paras apu jota ystävälle voi antaa, mutta kun ei siitä nyt vaan ole ollut apua näinä 10 vuotena, kun on tunnettu. Onko ystäväni käytös verrattavissa addiktioon: suosta pääsee vain, kun on itse valmis tulemaan sieltä pois?
Kommentit (6)
Helvetillisen yleistä yrittää hoidattaa itseään suhteiden kautta, vaikka parisuhde ei ole hoitosuhde.
Kaverin pitäisi saada itsensä kuntoon, ennenkuin yrittää yhtään mitään suhteita. Jo se jos itsetutkiskelu ilman kumppania herättää kauhua, kertoo kuinka ulalla kaveri on. Hänen pitäisi sisäistää vastuu omasta käytöksestään: hänellä ei ole oikeutta vainota ketään.
Eli erakkokuoppaan. Neuvo vaikka kirjoittamaan, anna sille kynä ja vihko. Samoin itsellesi. Vedä rajat etkä aina ole käytettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ystävälläsi itsellään taipumusta pettää parisuhteissa tai onko hänen lapsuudenperheessään ollut pettämistä tai esimerkiksi muuta seksuaalisuuteen liittyvää outoutta lapsuudessa? (esimerkiksi olisi joutunut kuuntelemaan pornovitsejä ikänsä) Kuulostaa siltä että ystäväsi projisoi omaa tai perheenjäsenstensä epäluotettavuutta noissa asioissa. Jos hän vielä valehtelee terapeutille niin parasta mitä hän voi tehdä on olla perustamatta perhettä.
Mistään tällaisesta en ole koskaan saanut viitteitä eikä hän ole tällaisista puhunut. Mielestäni kaikki jutut perheestään ovat ihan normaaleja. Hänen reagointitapansa vain ei ole. Esim. jos hänen veli on ilmoittanur, että "olen tulossa asuinkaupunkiisi pariksi viikoksi, joten tarvitsen sulta majapaikan - nähdään ensi kuussa", ystäväni suhtautuminen on tähän jotenkin sitä luokkaa, että "veljeni taitaa olla sairas narsisti, koska olettaa, että voi tulla luokseni koska vain". Ei koskaan, että "v*ttu mikä urpo mun veli on, kun kuvittelee voivansa kutsua itsensä kylään näin." Eikä ystäväni mielestäni ole yhtään pettäjälaatua. Kaksi veljeä on, joiden kanssa hyvät välit, vaikka ovat todella paljon asioista eri mieltä.
Ainoa, mikä on selvää, on se, että ystäväni on tosi herkkä ja huonoitsetuntoinen (vai onko se nyt sitten vain sitä vainoharhaisuutta), koska hän lukee kaikenlaisen käytöksen kritiikkinä itseään kohtaan, tai kokee jotkin minun mielestä normaalit asiat epäilyttäväksi. Esim. jos joku tuttu kävelee kaupungilla vastaan eikä moikkaa, niin missään tapauksessa tämä ei voi johtua siitä, että tuttu on ollut vain ajatuksissaan, vaan hänellä on nyt jokin suuttumus tätä ystävääni kohtaa. Mutta ystäväni reagointitapa ei ole mitenkään aggressiivinen, hän vain tulee tosi surulliseksi näistä, ja tosi usein pohtii, mikä diagnoosi muilla ihmisillä voisi olla, kun käyttäytyvät häntä kohtaan tietyllä tavalla. Esim. ihminen ei muuten vain voi olla törppö tai tahditon, vaan hänen on aina oltava autisti, narsisti, psykopaatti tms. Ja nämä ystäväni pohdinnat eivät koskaan ole raivoamista, jolloin itse kukin voi päästää suustaan sammakoita ja liioitella reaktioitaan, vaan hän vain tosi rauhallisesti ja syvällisesti pohtii, että "näin varmaan on, koska tuo ihminen käyttäytyy tuolla tavalla".
AP
Vierailija kirjoitti:
Helvetillisen yleistä yrittää hoidattaa itseään suhteiden kautta, vaikka parisuhde ei ole hoitosuhde.
Kaverin pitäisi saada itsensä kuntoon, ennenkuin yrittää yhtään mitään suhteita. Jo se jos itsetutkiskelu ilman kumppania herättää kauhua, kertoo kuinka ulalla kaveri on. Hänen pitäisi sisäistää vastuu omasta käytöksestään: hänellä ei ole oikeutta vainota ketään.
Eli erakkokuoppaan. Neuvo vaikka kirjoittamaan, anna sille kynä ja vihko. Samoin itsellesi. Vedä rajat etkä aina ole käytettävissä.
Kiitos konkreettisesta vinkistä! Hän itsekin sanoo joka kerta suhteen kariuduttua, että haluaa olla yksin jonkin aikaa, mutta Tinder on melkein heti laulamassa. En kyllä tiedä, miten voisin "käskeä" häntä pitämään taukoa seurusteluista. Olen yrittänyt painokkaasti rohkaista siihen suuntaan, kun hän on itse ottanut asian puheeksi.
AP
Ei toista voi tällaisessa muuttaa eikä auttaa. Voit kerran sanoa, että mustasukkaisuus rajoittaa ja pilaa mielestäsi kaverin elämää.
Sama kuin alkoholismissa. Voit sanoa, että olet huolissasi liiallisesta alkoholinkäytöstä. Mutta muutos lähtee aina omasta itsestä.
Pitää antaa toisen rauhassa kärsiä ja suojata itsensä.
"Eikä ystäväni mielestäni ole yhtään pettäjälaatua. Kaksi veljeä on, joiden kanssa hyvät välit, vaikka ovat todella paljon asioista eri mieltä."
Tämä kuulosti nyt siltä, että veljet ovat pettäjälaatua! :D Tarkoitin, että ystäväni ei ole pettäjälaatua, ja mitä perhesuhteisiin tulee, hänellä on kaksi veljeä. Niin, ja vanhemmat vaikuttavat puheiden perusteella ihan normaaleilta vanhemmilta. Eivät ehkä ole ne kaikista lämpimimmät halihalipusipusityyppiset, mutta välittävät ja huolta pitävät kuitenkin.
AP
Onko ystävälläsi itsellään taipumusta pettää parisuhteissa tai onko hänen lapsuudenperheessään ollut pettämistä tai esimerkiksi muuta seksuaalisuuteen liittyvää outoutta lapsuudessa? (esimerkiksi olisi joutunut kuuntelemaan pornovitsejä ikänsä) Kuulostaa siltä että ystäväsi projisoi omaa tai perheenjäsenstensä epäluotettavuutta noissa asioissa. Jos hän vielä valehtelee terapeutille niin parasta mitä hän voi tehdä on olla perustamatta perhettä.