Lue keskustelun säännöt.
Voimat ei meinaa riittää AMK:hon...
17.08.2020 |
Olen jokunen vuosi sitten päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle kolmekymppisenä, mutta yrittänyt vielä opiskella jo hyvän aikaa ennen tuon myöntämistä. Useita vuosia sitten opiskelin erästä hyvämaineista ja lähes täystyöllistävää alaa AMK:ssa avoimen puolella tutkinto-opiskelijoiden joukossa, mutta yhden hylätyn tentin takia pidettiin palaveri ja opettaja ja opinto-ohjaaja vihjaisivat, että kannattaa lopettaa, koska lisäopetusta tai muuta sellaista tukea ei ole tarjolla. Sinnittelin vielä toisen lukukauden, jolloin mahdollisuutta tentin uusimiseen ei tarjottu ja tukiverkkojen vähyydessä lopetin.
Nyt monisen monta vuotta eteenpäin tilanne on tämä; olen saanut itseni fyysisesti parempaan kuntoon, vaikka kipuja on enemmän ja olen käynyt lähinnä kotikoneelta jopa 600 opintopistettä erilaisia korkeakoulujen (vain vähän yliopiston) kursseja, vaikka tästä ei saa hirveästi kehuja. Olen myös opiskellut paljon harrastuspohjaisesti vapaissa oppilaitoksissa.
Tuossa 600:ssa pisteessä on monta pistettä toisesta AMK:sta, johon pääsin avoimen kautta niillä pisteillä sisään ja ajattelin, että saan vielä paljon hyväksilukuja.
Kävi sitten kuitenkin niin, että en saanut mitään hyväksilukuja ja työharjoittelupaikkojen saaminen on ollut minulle toivotonta; paikkakunta ei ole hirveän iso ja aiemmin ollessani himpun masentuneempi jotkut järjestöt ynnä muut sulkivat minulle ovensa eivätkä halua enää muuttaa käsitystään. Lisäksi olen herännyt siihen, että työharjoitteluiden hakeminen on ollut hirveän rekrymäistä ja tuntuu, että minun pitäisi itse etukäteen tietää mitä siellä työpaikalla voi tehdä, tutkintoa ei tunneta tai kysellään kärkevästi CV:tä, työkokemusta tai "mitä osaat", vaikka tuollaisella ei saisi olla mitään merkitystä työharjoittelun kannalta, joka on välttämätön osa tutkinnon suorittamista.
Kommentit (4)
Koen vahvasti, että minulle olisi paikka työelämässä jos vain palaset loksahtaisivat kohdalleen ja pääsisin tähän ko.asemaan 'tuetusti' tai ilman hankaloittavaa metatyötä. Eläkkeen saamisesta huolimatta olen useita vuosia tehnyt vaativana pitämääni terapeuttista vapaaehtoistyötä netissä sekä monenlaista muuta, jonka lisäksi taas uutta on tulossa. Opistolla on suhtauduttu sinänsä myötätuntoisesti näihin saavutuksiin, mutta nämä suoritukset joko eivät ole hyväksilukukelpoisia tai sitten tuntimäärät eivät täytä harjoitteluiden erittäin korkeita tuntivaatimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtavaa ap! 600 opintopistettä on paljon. ONNEA :)
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa ap! 600 opintopistettä on paljon. ONNEA :)
Kiitos ja hyvää joulua.
Jos minun olisi annettu olla siinä koulussa, mistä silloin siirrettiin pois, voisin ehkä nyt olla rennossa ja kiinnostavassa virkatyössä ja siinä sivussa jatko-opiskelija, kun taas nyt käytin ensikertalaisuuteni kouluun, jonka harjoitteluiden rakennetta ei ole tarkasti määritelty eikä opisto auta paikkojen saamisessa. Harkitsin vielä aiemmin elokuussa josko aloittaisin yliopistomatkan alusta asti avoimen perusopinnoista, mutta käytyäni ilmaisen keskustelun urapsykologin kanssa ja mietityttäni muuta ajattelin vielä yrittää motivoitua tämän tutkinnon suorittamiseen loppuun. Kerroin siitä myös tilapäisenä ilon hetkenä perheelle ja olen yrittänyt piiskata itseäni positiivisuuteen, mutta pelottaa, että olen kyynistymässä ja myös perheeni huomaa sen ja jollain tavalla petän itseni ja lupaukseni.
Jos näin käy, että kyynistyn tuohon ja jatkan sellaisia suorituksia, joissa tiedän pärjääväni tällaisena, niin minun pitää jotenkin selittää se itselleni ja muillekin. Yhtenä mahdollisuutena olisi vielä ammattiopisto, jossa asiat ovat kuulemma selkeitä ja ei tarvitse kilpailla toisten kanssa tutkinnon saamisesta loppuun, mikä olisi hyvä, koska en ole kilpailuhenkinen ihminen tässä mielessä, vaan kilpailen ennemmin itseni kanssa.
Se tuntuisi kyllä vähän hassulta siinä mielessä, kun tämä nykyinenkin koulu tuntuu älyllisesti vähän vähemmän syvälliseltä sisältöineen kuin mitä kaipaisin, mutta olisi sentään korkeakoulututkinnon tuottava. Olen yrittänyt olla nöyrä ja avoin ongelmistani ja heikkouksistani, mutta en tiedä jaksanko enää tyrkyttää itseäni ihmisille, joilla on varmaan useimmiten vähemmän koulutusta kuin minulla työmäärässä laskettuna, mutta myös valta tiedustella tarkkaan voidaanko minua käyttää ilmaisena työvoimana kysymällä ensin CV:tä ja sitten kertomalla sen näkemisen jälkeen (vasta), että ei ole tilaa meillä.
Onko joku kykenevä tarjoamaan vertaistukea tässä tilanteessa ja miten olette navigoineet tällaisessa tilanteessa?