Auttakaa väsynnyttä, antakaa vertaistukea (10-vuotiaan yölliset kauhukohtaukset)
Nämä alkoivat tämän vuoden tammikuussa. Välillä parempia aikoja (0-1 huutoa yössä, ja tämänkin 1 kun vielä me vanhemmat hereillä --> ei haittaa). Välillä huonompia eli huutoa suunnilleen 1-2 h välein läpi yön, lohdutonta eli vaikka lohduttaa niin silti huutaa "äitii...". Tuolloin lapsi on pakko herättää, mutta on jonkulaisessa horroksessa ja kun painuu takaisin uneen huuto alkaa uudelleen. Nyt tällaista vaikeampaa ollut noin 1 kk (muutamaa parempaa satunnaista yötä lukuunottamatta).
Melatoniinia olemme satunnaisesti lyhyenä kuurina käyttäneet (koska se vaikuttaa hormonitoimintaan). 4/5 kerrasta on auttanut, viimeksi ei. Tällä lähdemme nyt kokeilemaan.
Itse en meinaa enää jaksaa näitä yöheräämisiä. Lapsi on kuitenkin jo 10 v, ei vauva. 2-4 v iässä oli samanlainen jakso, muistaakseni yöhuutoa oli tosin 1-2 kertaa/yö. Mutta on se vaan niin, jos tiedän että tällaista on muuallakin olemassa, se auttaa.
Kommentit (55)
Onkohan lapsesi henkisesti terve? Vai miksi asenteesi on noin hössöttävä?
Lapset näkevät välillä painajaisia, se on kausittaista ja kestää aikansa. Lapsi voi haluta huomiota tuolla, jos järjestät aina hirveän kohtauksen huutajan ympärille. Katso asiaan puuttumatta kuukausi-kaksi, kuinka käy - veikkaan, että lapsi lopettaa tuon ihan itse.
Meillä on jokainen lapsi saanut yöllisiä kauhukohtauksia jossain kasvuvaiheessa. Ne on vain kestettävä. Se on ihan susta kiinni, loppuvatko ne vai eivät. Jos hepuloit etkä luo lapselle turvallista tuntumaan keskellä yötäkin, niin takuuvarmasti jatkuvat ja pahempina.
Ole Äiti!
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 12:21"]
Meillä on jokainen lapsi saanut yöllisiä kauhukohtauksia jossain kasvuvaiheessa. Ne on vain kestettävä. Se on ihan susta kiinni, loppuvatko ne vai eivät. Jos hepuloit etkä luo lapselle turvallista tuntumaan keskellä yötäkin, niin takuuvarmasti jatkuvat ja pahempina.
Ole Äiti!
[/quote]mähän jo sanoin että vaikka kuinka lohdutan niin silti huuto jatkuu. Ja juuri tässä yritän sanoa että en meinaa enää jaksaa... ap
Kiva tosiaan kuunnella tällaista syyllistämistä "sinusta riippuu, sinusta riippuu"
ap
Meilläkin ajoittain ollut 11v pojalla, nukkunut pari yötä äitin vieressä, se kyllä meillä auttaa ja juttelu. Alkaa jo illalla pelottamaan. Ja ollut koko kesän reipas ja sosiaalinen poika, paljon reissussa mummolassa, isomummolassa, isovanhempien ja kavereiden mökillä. Kuuluu ikään ja menee ohi. Juttele lapsen kanssa, omaani pelotti että on tulossa hulluksi ja oli huolissaan mikä häntä vaivaa. Isommalla nyt jo aikuisella pojalla ollut samaa pienenä. Lasta voi kannustaa itse voittamaan ahdistusta ja pelkoja. Kun tietää että se ei ole mitään vakavaa ja sen voi saada menemään ohi keskittymällä muihin asioihin niin helpottaa ja lapsi oppii itse järjellä sääntelemään tunteitaan.
Meillä isompi poika näki aina yöllä herätessään ötököitä ja avaruusolioita ym. Sekin meni kasvaessa ohi kun oppi ajattelemaan että ne ovat oman mielen tuotoksia kuten muutkin ahdistukset ja pelot. Lapsi oppii säätelemään itse ahdistusta, saamaan ajatukset muualle omilla keinoillaan jossain vaiheessa. Sitä ennen vanhemman läheisyys tuo turvaa ja auttaa. Meillä myös kolme pikkukoululaista haluavat nukkua toistensa kanssa samassa huoneessa tai sängyssä. Toisten läheisyys tuo turvaa ja pitää oman mielikuvituksen ja pelot kurissa.
Onko lapselta otettu EEG? Joskus myös epilepsia voi oireilla unessa.
Meidän terve tyttö ei ole nukkunut koskaan kunnolla, vauvasta saakka heräilee ja laskee liukumäkeä unissaan, kokkaa tai tepastelee kotona. Tai huutaa unissaan. Yöaika on aina ollut meillä sellasta "ja taas mennään" ja sitten aina tilanteen mukaan toimitaan, ohjataan sänkyyn tai jos painajainen, niin rauhoitellaan. Miksi et jaksa yöheräilyä? Meillä on 10v ollut sitä ja siihen tottuu, ja kouluterkkari ja neuvolakin aikanaan sanoivat etteivät kaikki aikuisetkaan nuku tukkina, ja lapsi on kuitenkin unessa kun touhuilee ja siihen ei iltarutiinit tms ole auttaneet, ikinä. :) Kyllä mä sillo alussa mietin että jtn on vialla, mutta jos lapsesi on jo noin vanha niin tietäisit jos jtn olisi vialla. Aika hyvin voi päätellä 10 vuotiaan päivän tekemisistä että onko kaikki ok. Jos on terve, normaali ja eloisa lapsi jolla vaikka vilkas mielikuvitus (näkyy leikeissä yms) niin unielämä saattaa olla eloisaa. Meillä nukkuu siis ekat kaksi tuntia kuin tukki, sitten alkaa älämölö mikä kestää tunnin ajan ja sitten nukkuu taas aamuyöhön, ja saattaa mölistä sitten unessa vielä lisää. Itse ei ikinä muista touhunneensa mitään. :)
No niin 6 rauhoituin, kuinka kauan teidän lapsilla kestivät nuo. Kyllähän minä tajua että en minä ole perheessä ainut joka vaikuttaa kuvioon ja että tässä on joitain muutakin, josta en nyt ala tässä avautumaan...
ap
Ap älä välitä tuosta KLASSISESTA AV-mammasta, joka sormipystyssä tietää aina kaikesta kaiken, ja toimii aina oikein (parempi kuin Jeesus siis). AV-mammanhan tietää siitä, että syy on aina ja kaikessa AP:n ja jos vielä voisi vähän mitätöidä ja vähätellä toista, niin A-Mamman kikcsit on täydelliset.
Joten unohda tuo ääliökommentti, jonka vastauksesta ei hyödy kukaan. Joku vaan saa itselleen voimaa, kun painaa toista alas ja mitätöi.
Miten pelit/tietokoneet/netti? Kannattaa kiinnittää huomiota, että liika pelaaminen, liika stressi/kiire, pelottavat kohdat telkkarissa/peleissä saa aikaan painajaisia ja pelkotiloja.
Kannattaa myös varmistaa, että lapsi ei juuri ennen nukkumaanmenoa syö liian tukevasti, ja juo riittävästi.
Meillä myös pissahätä 4-5 vuotiaana aiheutti yöllisiä kohtauksia, kun lapsen herätti pissahätä puollihereille. Kun käytiin pissalla, ahdistus helpotti...
Mitä pahaa on nostaa kissa pöydälle, kun kuitenkin hyväntahtoisia neuvoja ollaan antamassa? Jos kuviossa on muutakin, kuten ap mainitsi, on hyvä kuulla kokemuksia muiltakin, kuinka kannattaa tilanteessa toimia. Ei väheksyvässä tai mitätöivässä mielessä!
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 12:36"]
Meidän terve tyttö ei ole nukkunut koskaan kunnolla, vauvasta saakka heräilee ja laskee liukumäkeä unissaan, kokkaa tai tepastelee kotona. Tai huutaa unissaan. Yöaika on aina ollut meillä sellasta "ja taas mennään" ja sitten aina tilanteen mukaan toimitaan, ohjataan sänkyyn tai jos painajainen, niin rauhoitellaan. Miksi et jaksa yöheräilyä? Meillä on 10v ollut sitä ja siihen tottuu, ja kouluterkkari ja neuvolakin aikanaan sanoivat etteivät kaikki aikuisetkaan nuku tukkina, ja lapsi on kuitenkin unessa kun touhuilee ja siihen ei iltarutiinit tms ole auttaneet, ikinä. :) Kyllä mä sillo alussa mietin että jtn on vialla, mutta jos lapsesi on jo noin vanha niin tietäisit jos jtn olisi vialla. Aika hyvin voi päätellä 10 vuotiaan päivän tekemisistä että onko kaikki ok. Jos on terve, normaali ja eloisa lapsi jolla vaikka vilkas mielikuvitus (näkyy leikeissä yms) niin unielämä saattaa olla eloisaa. Meillä nukkuu siis ekat kaksi tuntia kuin tukki, sitten alkaa älämölö mikä kestää tunnin ajan ja sitten nukkuu taas aamuyöhön, ja saattaa mölistä sitten unessa vielä lisää. Itse ei ikinä muista touhunneensa mitään. :)
[/quote] niin mutta kun meidän pitää huonoimpina öinä valvoa koko yö, niin ei meinaa jaksaa.. :)
Teillä sentäs säännöllisesti käyttäytyvä meillä miten sattuu...
ap
Olemme yrittäneet kiinnittää näihin klassisiin pelit, kone, netti juttuihin huomioita. Kyselin lapsen huutaessa/itkiessä, mikä häntä itkettää niin hän sanoi "en tiedä" ja aamulla kuvaili olleensa yöllä levoton (kun oli heränyt). Ei siis tavallaan mitään pelkoa/painajaista, vaikka kauhukohtauksia ovatkin. Ei ainakaan muista, jokuhan siinä unessa sen laukaisee.
No paljastetaan, poika on as-piirteinen (lievä) ei sellainen as:n prototyyppi, mutta esim. mielikuvitus ei minusta hänellä ole villi (kuten esim. minulla). Päinvastoin, kaiken pitää olla totisinta totta.
ap
#11, sori luin epätarkasti...eli teilläkin saattaa mölistä. No kiva kuulla että muillakin näin.
ap
Lapsen omaan mielipiteeseen ei kannata tukeutua. Koska lapsi ei aina ymmärrä omien tunnetilojen taustaa tai tunnista edes kaikkia tunteitaan, puhumattakaan että osaisi itse analysoida tilannetta! Joten vanhempana teidän pitäisi itse tarkkailla, että pelataan pelejä, ja niitäkin kohtuudella, jotka eivät ole liian jänniä tai oman iän ikäsuositusten ulkopuolella! Tästä ei pidä antaa periksi.
Meillä poika sai heti seuraavana yönä kauhukohtauksen kun oli salaa mennyt pelaamaan jotakin K18 peliä (jokin ammuskelupeli) kaverinsa luona, ja poika oli 10 v.
Meillä 11-vuotias poika saa välillä kauhukohtauksia ja välillä kävelee unissaan.
Olen huomannut että nämä tulevat kausittain eli välillä on pitkään rauhallisia öitä ja välillä juoksee unissaan ympäri taloa. Aina kun on ollut vähän erillaista elämä niin elää ne sitten unissaan. Kauhukohtauksiin/ kävelyyn auttaa se että herättää pojan ihan kunnolla täytyy olla ihan varma että poika on hereillä. Välillä tuntuu että poika on hereillä ja menee omaan sänkyyn takaisin mutta sitten alkaa 10 minuutin päästä uudestaan niin tietää että ei ollut hereillä. Eli kokeilkaapa että herätätte lapsen ihan kokonaan niin että puhuu / vastailee järkevästi kysymyksiin ja sitten vasta uudestaan sänkyyn.
#19, kyllä tarkkaillaan pelihommaa.. kamalan ikävää, että pojan luokalla on monia, jotka saa pelata K18 pelejä ja heille ostetaan niitä. Opettajakin sanoo, että se on vanhempien oma asia. Kaverillansakin niitä pelataan. Pojalla on muutenkin vähän kavereita ja ongelmia sos. kanssakäynnissä, joten en niiden takia viitti kanssakäymistä vähäisiin kavereihin rajoittaa. Suosittelen kyllä että poika ei niitä kavereillaan katso/pelaa ja aika hyvin tuntuu tottelevan tuossa asiassa.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 12:55"]
Meillä 11-vuotias poika saa välillä kauhukohtauksia ja välillä kävelee unissaan.
Olen huomannut että nämä tulevat kausittain eli välillä on pitkään rauhallisia öitä ja välillä juoksee unissaan ympäri taloa. Aina kun on ollut vähän erillaista elämä niin elää ne sitten unissaan. Kauhukohtauksiin/ kävelyyn auttaa se että herättää pojan ihan kunnolla täytyy olla ihan varma että poika on hereillä. Välillä tuntuu että poika on hereillä ja menee omaan sänkyyn takaisin mutta sitten alkaa 10 minuutin päästä uudestaan niin tietää että ei ollut hereillä. Eli kokeilkaapa että herätätte lapsen ihan kokonaan niin että puhuu / vastailee järkevästi kysymyksiin ja sitten vasta uudestaan sänkyyn.
[/quote]onko näin aina ollut vai alkoiko jossain vaiheessa? kuinka kauan nämä tauot kestää`? ap
ps. meilläkin kävellään unissaan (myös)
Lisään vielä, ei mahdollisuuksia yökyläilyyn ja jos jotain sosiaalitoimiston tukiperhe systeemiä hakisimme niin en tiedä osaisinko nukkua kun lapsi on muualla. Sitä paitsi kai sitä on tuollaiselle suurempiakin tarpeita. Uni on vaan niin tärkeää! Pelkään että lapsi kokisi tuon rangaistuksena (no ehkä tuota vaihtoehtoa voisi selvitellä...)
Ei ole varaa vuokrata erillistä asuntoa,. jossa siis lapsi ja jompi kumpi aikuinen nukuttaisiin. Hotelliöihin ei ole varaa.
ap