Miten päästä eroon esiintymisjännityksestä?

Ihan ensimmäiseksi kannattaa valmistautua esiintymiseen hyvin. Kun hallitset puheesi aiheen hyvin, saat itsevarmuutta. Opettele rentoutumaan. Pidä huoli, että nukut hyvin ennen esiintymistä. Jos mahdollista vietä hetki omassa rauhassa ennen esiintymistä oman mielenrauhasi vuoksi.

Muista hengittää.

Myöskään mokailu ei ole pahasta. Minullekin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, vaikka esiinnyt työkseni. Joskus jännittää ihan hirveästi ja silloin sanon yleisölle, että nyt minua jännittää. Sitten hymyilen yleisölle ystävällisesti, ja tavallisesti yleisöstä ainakin joku hymyilee kanssani. Tarkoitukseni on siis saada kontakti yleisöön, mikä aina auttaa esiintymisjännityksessä. 

Mitä useammin esiinnyt, sitä helpompaa esiintyminen on. Jotkut eivät koskaan pääse esiintymisjännityksestään eroon, mutta he oppivat hallitsemaan sitä, mikä on ihan hyvä. 

Googlaa myös esiintymisjännitys ja esiintymispelko. Löydät monia hyviä neuvoja, joita voit soveltaa mieleiselläsi tavalla. 

Ei jännityksestä pääse eroon vaan kyse on siitä, että sen vain hallitsee paremmin ja hyväksyy pienet mokatkin. Näyttelijäthän saattavat kertoa, että jännittävät esityksiä todella paljon riippumatta siitä kuinka kauan ovat näytelleet. Jännittäminen tuo sen kiinnostavan säteilyn esiintyjään.

Harjoittelu auttaa. Asiansa osaaminen auttaa myös.

esiintymällä

Ei mitenkään. Hyväksy se, että olet sellainen kuin olet.

Kohtuullinen jännitys on hyväksikin, se tuottaa adrenaliinia vereen. Silloin olet vireämpi ja valppaampi.

Muista, että kuulijat ovat tod. näk. kiinnostuneempia siitä mitä sanot kuin siitä jännitätkö vai et. Mene siis "asia edellä". 

Muista vesilasi! Jännitys saattaa kuivattaa suuta. 

Älä häpeä jännittämistä, se on loppujen lopuksi aika yleistä ja varsin normaalia.

Jos ihan hirveästi jännittää, pyydä lääkäriltä beetasalpaajaresepti. Beetasalpaaja poistaa jännittämisen ulkoiset merkit, vapinan ja tärinän ja tulee varmempi olo. Ei väsytä eikä koukuta. 

Onnea matkaan! :)

nopeaa parannusta minulla ei ole, mutta kokemus auttoi. Kävin iltakoulua ja siellä piti jatkuvasti esiintyä. Alussa oli tosi vaikeaa, mutta tokana vuonna kaikki ympärillä olivat jo tuttuja, eli ajattelin tämähän on sama kuin kaverille puhuis. Siitä se lähti. Tokan vuoden keväänä, kun koulu oli lopussa huomasin pystyn puhumaan jo helposti.

Töihin palatessani aloin olemaan vapaaehtoinen puhuja, esim koko osaston palavereissa, kun jokainen tiimi sai sanoa mielipiteensä. Kävin puheen läpi kotona kerran, päässäni luin tekstin 10 krt ja juuri viime viikolla pomo sanoi hän voisi laittaa minut edustamaan taloa vähän isompaan juttuun. 2 vuodessa superpunastelijasta on tullut tälläinen "valioyksilö". Kaikki on mahdollista !

Esiintymällä. Pakottamalla itsesi niihin tilanteisiin.

Mene johonkin toimintaan mukaan, jossa saat harjoitella. Mulla tarinateatteri-kurssi oli loistava esiintymisjännityksen lieventäjä. Se oli työväenopiston kurssi, kesti kaksi viikonloppua. Siellä tehtiin kaikkea vähän outoa ja noloakin - mutta kun kaikki teki, ei haitannut.

Sen jälkeen mulla on ollut vaan sellasta tervettä esiintymisjännitystä. Oikeastaan nykyään ihan nautin esiintymisestä. Olen muiden edessä itseni jo niin nolannut, että tavallisissa esiintymistilanteissa ei sellaisia pyllistelyjä tehdä koskaan. :)

Ja ennen kuin saat oudon kuvan, tarinateatteri on hyvin lempeä, kaikki hyväksyvä, humaani toimintamuoto. Ei siis nolata ketään. Mutta itsestä osa niistä harjoituksista tuntui ensin tosi noloilta, emmäääkehtaa... Ja sitten kun kaikki muutkin, niin kehtasihan sitä. :)

Minä myös olen kärsinyt aina esiintymisjännityksestä,sosiaalisista tilanteista esim.kahvinjuonti,ruokailu yms.ja vielä kun pitäisi yrittää puhua toisten kanssa,niin kaikki tämä jännittää tosi paljon..Punastelen,kädet,pää,ja koko kroppa vapisee ja ääni tärisee,eikä sille voi tehdä mitään..järki sanoo,että ei ole mitään jännitettävää,mutta kroppa tekee vaan toisin..Lopulta rohkaistuin puhumaan asiasta terveysasemalla ja sain siihen sellaisen lääkityksen(beetasalpaaja),että ainakin esiintyminen onnistuu nyt paremmin..kun kroppa ei enää tärise ainakaan niin paljon..Olisin päässyt myös terapiaan,mutta en mennyt,kun nuo lääkkeet kohdallani "jännitystilanteissa"auttavat asiaan,että selviän esiintymisestä..Rohkeasti käänny vaan joko terveyden hoitajan  tai terveysaseman puoleen.Saat heti apua ja sitten ei tarvitse enää käyttää aikaa jännityksen miettimiseen!Tuo jännittäminen on niin yleistä,mutta kukaan ei halua puhua siitä ääneen,sen takia kun heti luullaan,että on jotain vikaa päässä tms.Mutta kyse on vain elimistön reaktiosta :)Sitten olen myös kuullut jostakin "hermon katkaisusta",että se auttaa jännittämiseen ja punastumiseen,mutta siitä kannattaakin jo puhua lääkärin kanssa...Myös perheen ja ystävien kanssa puhuminen asiasta auttaa..Tsemppiä ja rohkeutta Sinulle!

Mä harrastan tanssia, tanssinut jo lapsesta asti. Ryhmä esiintyminen (vaikka tanssijoita olisi vaan neljä) ei ole mikään mörkö mulle. Sitä kun on yksi porukan mukana.

Mutta anti olla, jos pitäisi yksin esiintyä tai edes avata suu isossa vierasjoukossa ja kaikki katsoo sua, niin juu ei.

Sydän hakkaa, R-vika pahenee, sammallan ym. ym.

Ei auta syvään hengitykset, rentoutusharjoitukset, ajatuksien nollaaminen ym.

Syy tähän on se, että olin koulukiusattu, kiusaaminen alkoi päikkärissä ja jatkui koko peruskoulun. Kaikkein pahinta tuo oli yläasteella.

Mulla vaan on jumahtanut aivoihin se, kuinka koko luokka naureskeli ja pilkkasi mun R-vikaa.. Se oli jo teininä huomaamaton, melkein normaali R, mutta jännittäessä se saattaa muuttua ranskalaiseksi ärräksi, mikä se oli lapsena. Ja jos hermostun/suutun/panikoin, se onkin sitten saksalainen vahva ärrä :(