Pisin yhtäjaksoinen aika, jolloin olet ollut puhumatta suomea?

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 23:06"]

Osa ihmisistä näyttelee huonoa suomea kun ovat käyneet vähän ulkomailla (yleensä englanninkielisissä maissa). Ajattelevat että se tekee heistä hienoja suuren maailman ihmisiä.

[/quote]

Niinkö tosiaankin luulet? Ilmeisesti sinulla ei ole omakohtaista kokemusta, kun noin väität. Olin käytännöllisesti katsoen miltei kaksi kuukautta puhumatta suomea. Ruotsissa olin - juu, kyllä sekin on mahdollista, ettei Ruotsissa ole mahdollista puhua suomea, tästä on sen verran aikaa, ettei kännyköitä eikä Skypeä ollut. Vähitellen rupesin ajattelemaan näkemään unia ruotsiksi. Puhun myös unissani, ja tämäkin muuttui ruotsinkieliseksi vielä pitkäksi ajaksi sen jälkeen, kun palasin kotiin. Suomen puhuminen oli kankeaa pitkän aikaa ja jouduin tosissani tapailemaan suomen sanoja.

Hoono soomi voi tarttua myös Suomessa. Töissäni olen ollut tekemisissä maahanmuuttajien kanssa ja tosiaankin rupean puhumaan hoono soomi ihan huomaamattani, vaikka olen täysin tietoinen siitä, että näin ei saa tehdä, koska toivon heidän oppivan suomea hyvin.

Jotkut tosiaankin ovat vaikutuksille alttiimpia kuin toiset. 

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:43"]

Mä olen mennyt ihan sekasin. Olen muuttanut suomen sisällä eri murrealueille monta kertaa. Italiassa vietin välivuoden. Välissä olin vieraskielisessä koulussa. Sen jälkeen vaihdoin taas suomenkieleen. Sitten muutin ulkomaille viideksi vuodeksi (taas eri kieli).

Oma mies on ulkomaalainen ja hänen kanssaan puhun suomen ja englannin ym. sekasotkua.

Tuntuu että en mitään kieltä osaa oikein hyvin.

Kirjoittaminen suomeksi sujuu täydellisesti.

Kaikkein eniten suomenkieleeni on ehkä kuitenkin vaikuttanut avioliittoni. Sekasikiökielen puhumisesta on tullut niin jokapäiväistä ja luonnollista, että en aina oikein edes huomaa käytänkö samaa kieltä myös muiden kuullen. Toivottavasti en.

Jos käytän, niin brassailua se ei ainakaan ole :D

Vaikka jotkut huonoitsetuntoiset suomalaiset saattaisivatkin ajatella niin.

[/quote]

OT:na. 

Ihan itsesi ja puolisosi kannalta olisi parempi, jos lopettaisitte sekakielen käytön ja puhuisitte selkeästi joko suomea tai jotakin muuta kieltä ettekä vaihtaisi sitä kieltä keskellä tilannetta. Näin miehelläsikin olisi paremmat mahdollisuudet oppia suomea. Tiedän, että tavoista on vaikea luopua, mutta onneksi se ei ole ihan mahdotonta. 

Myös mahdollisten tulevien lasten kannalta on epäsuotuisaa puhua sekakieltä. Silloin sinun kannattaa puhua lapsille suomea ja miehesi olisi hyvä puhua lapsille hänen omaa äidinkieltään, jotta he oppisivat kummankin vanhempansa kielen. 

Hassua, juuri mietin tätä. En tiedä, mikä on ollut pisin aika. Teininä olin melkein vuoden kaukana Suomesta, puhuin kyllä aika usein vanhempieni kanssa puhelimessa, mutta aina saman tapaiset kuulumiset. Luin ja kirjoiti suomea. Kirjallinen ilmaisui varmaan jopa kehitty.

Ja juuri aamulla muistelin, miten silloin ajattelin. Se meni luultavasti niin, että ajattelin osan asioista paikallisella kielellä tai englanniksi, ja kun en osannut, ajattelin väliin jotain suomeksi. 

Tapasin suomalaisen ja en meinannut millään osata aluksi muodostaa järkeviä lauseita. Selitykseni tuolle on, että olin niin virittynyt oppimaan uutta kieltä, mutta myös se, että vieraan aikuisen tapaaminen ikään kuin aikuisten ehdoilla oli silloiselle minälleni uusi kokemus. Minulla ei ollut aktiivista sosiaalista sanastoa tilanteeseen, jossa kaksi toisille tuntematonta aikuista vaihtaa niitä näitä -kuulumisia. Kun lähdin, olin selkeästi koululainen, joka lähtee vaihto-oppilaaksi, mutta vaihto-oppilaana olinkin nuori aikuinen. Lisäksi tilanne, missä tapasimme oli niin outio, että aluksi oli hyvin vaikea muodostaa järkeviä lauseita.

Tämän tilanteen jälkeen näin ei ole käynyt enää koskaan.

Tosin minulle saattaa käydä niin, että kun astun lentokentälle, alan ajattelemaan sekakielisesti. Eli osa ajatuksista alkaa tulla vieraalla kielellä, osa suomeksi.

Kaksi viikkoa. Ei tarvinnut hakea sanoja mistään.

11 kk, olin Uudessa Seelannissa, eikä tullut soiteltua/skypetettyä Suomeen, kun ei kiinnostanut olla kenenkään kanssa tekemisissä :-D Viikon kaksi tuntui vähän oudolta puhua suomea.

4 vuotta opiskellessani ulkomailla. Perhe ja lähimmät kaverit Suomessa puhuvat kaikki ruotsia. Kun muutin taksisin Suomeen tuntui kuin kieli ja kitslaki olisi puudutettu. Silloin huomasi todella miten paljon teräviä konsonantteja ja puhtaita vokaaleja suomenkielessä on. Sanoja sai etsiä ja joskus väsyneenä vaihdoin englantiin tai ruotsiin jos keskustelukumppani sitä osasi.

[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 06:32"]

4 vuotta opiskellessani ulkomailla. Perhe ja lähimmät kaverit Suomessa puhuvat kaikki ruotsia. Kun muutin taksisin Suomeen tuntui kuin kieli ja kitslaki olisi puudutettu. Silloin huomasi todella miten paljon teräviä konsonantteja ja puhtaita vokaaleja suomenkielessä on. Sanoja sai etsiä ja joskus väsyneenä vaihdoin englantiin tai ruotsiin jos keskustelukumppani sitä osasi.

[/quote]

anteeksi typot. Kirjoitan kännykällä

Menetin muistini onnettomuudessa ja puhuin sen jälkeen vain mandariinikiinaa. Toinen vanhempani on todella kiinalainen.

Olen asunut jo viisi vuotta ulkomailla ja kaukana Suomesta (Kanada & Uusi-Seelanti) silti elämässäni ei ole yhtää pidempää jaksoa etten olisi puhunut Suomea. Maailma on kuitenkin nykyisen teknologian takia aika pieni paikka. :) Sen huomaan kuitenkin Suomessa käydessäni, että saatan yrittää vahingossa käyttää vähän hassuja sanoja. Eli joitain englanninkielensanoja, jotka kuuluvat arkielääni täällä, mutta sitten yritän suomentaa niitä suomenkieleen jotenkin todella kirjaimellisesti ja tönkösti.

Hauska kysymys:) Minä en ole koskaan ollut puhumatta suomea, koska en ole esim. koskaan matkustanut yksin ulkomaille- enkä varmasti matkustakaan (arka, kun olen)

Kiinnostaa myös se, miksi sitten hän, joka on pitkään ollut puhumatta suomea, ei ole soittanut/skypettänyt, tms. sukulaisilleen (vai onko matkasta jo niin kauan, että se oli mahdotonta silloin ennen muinoin)

Yksi pätkä oli, kun en kahteen kuukauteen puhunut suomea. Sen jälkeen joutui pari päivää hakemaan sanoja, ja erityisesti sanajärjestystä. En luule, että se johtui niinkään suomen puhumattomuudesta kuin siitä, että toinen kieli vaati sen verran keskittymistä. Myöhemmin tuli lisää taukoja suomen puhumiseen, eikä vastaavaa hakemista enää ollut.

Yksi viikko. Ei tuntunut oudolta sen jälkeen puhua suomea. Ihan hyvin sujui :) Olin yksin matkalla vieraassa maassa sen viikon.

Vain noin kolmisen kuukautta kerrallaan. Huvittavaa oli, että kotiseudun murre tunki melkein väkisin esiin. Sanoja ei tarvinnut haeskella, mutta esim. monet huudahdukset tulivat aika pitkään aina vieraalla kielellä. Tai sitten kun muutin lopullisesti takaisin Suomeen, niin huomasin, että työhön liittyvät asiat ajattelin pitkään vieraalla s.o. työkielelläni, ennen kuin sielukin palasi lopullisesti oman kielen pariin.

Joo ja tuohon skypettämiseen, tuo oma juttuni oli yli 20 vuotta sitten, ei ollut kännyköitä eikä skypejä, kävin kirjeenvaihtoa vanhempieni ja ystävieni kanssa. Suomea käytin siis kyllä kirjoittamalla.

Varmaan pari kolme kuukautta on pisin aika. Olin vaihdossa enkä soitellut kotiin. Jotkin sanat olivat kateissa pitkään, koska niitä ei päässyt tarkistamaan mistään. Esimerkiksi "suojatie" on sana, jota en saanut päähäni kuukausiin.

Opiskelin muutaman kuukauden ulkomailla. 99% ajasta käytin tuon maan kieltä. Suomea tuli puhuttua viikoittain lyhyissä keskusteluissa muiden ulkosuomalaisten kanssa. Kommunikaatio koti-Suomeen hoitui sähköpostin ja kirjeiden välityksellä, puheluihin ei ollut varaa ja skypettäminen ei onnistunut, kun asunnossani ei ollut nettiliittymää.

Kun palasin Suomeen, jotkut kommentoivat ensimmäisinä päivinä puheeni kuulostavan hieman hassulta. Joitain sanoja sai hakea, lähinnä sellaisissa tilanteissa, joissa selitin jotain reissun päällä sattunutta asiaa. Hassuna yksityiskohtana pitää mainita, että edelleen, yli vuosikymmen myöhemmin, puhun englantia samalla aksentilla kuin tuossa maassa puhutaan, vaikka en siellä ollessani puhunut englantia sanaakaan.

Pisimmät ajat ovat olleet kun olin vaihto-oppilaana. Alkuun 4kk mittainen tauko, jouluaattona lyhyt puhelu kotiin ja sitten taas 5kk tauko. Tuona aikana kyllä kirjoitin kirjeitä suomeksi ja luin joitakin lehtiä/kirjoja suomeksi.

Suomen puhuminen palautui paluun jälkeen ihan nopeasti, mutta noin kuukauden ajattelin tällä toisella kielellä.

Ja tässä siis kyseessä aika 20+ vuotta sitten, jolloin ulkomaanpuhelut maksoivat mansikoita ja kirjekin kulki Euroopan sisällä toista viikkoa;)

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:37"]

Varmaan pari kolme kuukautta on pisin aika. Olin vaihdossa enkä soitellut kotiin. Jotkin sanat olivat kateissa pitkään, koska niitä ei päässyt tarkistamaan mistään. Esimerkiksi "suojatie" on sana, jota en saanut päähäni kuukausiin.

[/quote]

eehheheee vai että oli ihan kuukausia sanat kadoksissa, parin kuukauden suomettomuuden jälkeen :)

Minä olin noin 20 vuotta sitten ulkomailla opiskelemassa ja silloin ei tosiaan ollut mitään skypejä (en tosin vieläkään oikein tiedä mikä skype on). En tarkkaan muista kuinka monta kertaa soitin Suomeen tuolloin. Ehkä parin kuukauden välein.

Aika hassulta oma ääni ja suomalaiset sanat kuulostivat, mutta en sotkenut englantia siihen väliin.

Vaikeampaa oli vaihto-oppilaana, kun vanhemmat saattoivat soittaa yllättäen. Jos olin juuri silloin juttelemassa isäntäperheen kanssa enkä esim. kirjoittamassa kirjettä suomeksi, niin kielen vaihtaminen takkusi. En silloinkaan puhunut vanhemmilleni englanniksi, vaan menin hetkeksi sanattomaksi.

Varmaan joitakin päiviä... Puhelimet kun on keksitty. Mutta jos olen itsekseni, puhelen kyllä itselleni suomeksi. Ei ne äidinkielen sanat mitään unohdu, sellainen on feikkaamista, ellei ole sitten vuosikymmeniä asunut ainoana suomenkielisenä vieraskielisessä ympäristössä.

Ystäväni tosin on asunut 30 vuotta Lontoossa eikä häneltä edelleenkään ole sanat hukassa.

Suomessa muuten juttelen sitten itsekseni englanniksi, saksaksi, ruotsiksi tai kiinaksi. Taidan olla vähän höpsö. :) Siten tulee kerrattua kieltä.