Lue keskustelun säännöt.
Mä olen luovuttanut! (vali-vali-asiaa miehen suvusta)
16.07.2006 |
Kerron referaatissa.
Mielestäni omaa lastamme kohdellaan eri-arvoisesti mummolassaan verrattuna mieheni siskon lapsiin.
Omaa lastamme mm. torutaan huomattavasti enemmän ja isommalla volyymillä ja muutenkin odotetaan parempaa käytöstä kuin serkuiltaan, jotka ovat muuten muutamia kuukausia vanhempia iältään.
Olen ollut jo sitä mieltä, että mummolassa käynti täytyy ilmeisesti lopettaa, koska lapset eivät selvästikään ole siellä tasa-arvoisia.
Mieheni puolustaa vanhempiaan, siskoaan ja veljeään (joka hänkin kantaa sylissään, leikittää ja kyläilee ainoastaan näitä siskonsa lapsia).
Meillä on aivan ero käsillä näistä jännitteistä, jotka tulevat suurimmaksi osaksi täältä anoppilasta (naurettavaa, tiedän!), mutta jottei näin kävisi, teimme pelisäännöt että lapsi käy iso-vanhemmillaan vain isänsä kanssa, koska minä en jaksa/halua nähdä tätä kasti-jakoa.
Ärsyttää ainoastaan se, että minusta tuntuu että lapsella ei ole ketään puolustajaa siellä nyt, isänsä kun ei suostu näkemään tätä kohtelua eri-arvoisesti. Mutta parempi kai näin, sillä voihan olla että lapsen äitinä katson kaikki negatiiviset lapseeni kohdistuvat asiat suurennuslasilla.
Onko kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Kommentit (15)
mutta jos tosiaan isovanhemmat kohtelevat lapsiasi epätasa-arvoisesti voisin ehkä itsekin päätyä samaan johtopäätökseen.
tosin asiat selviävät usiemmiten puhumalla ja siihen kehotan sinuakin! ei kaikille ole suotu oikeudenmukaisuutta samalla mitalla kuin ehkä sinulle, ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tilanne, vituttaa koko miehen suku. lapset ovat niin eriarvoisessa asemassa miehen siskon penskojen kanssa. Ei kivaa esim serkut sai synttärilahjaksi kannettavan meillä poika sai kortin... jne jne ne lapset on paljon viksumpia no on kai normaalia että 4 v osaa enemmän kuin 2 v koko vierailu on serkkujen hehkutusta elleivät satu siellä olemaan kun erehdytään kylään ja mies on aivopesty niin siihen että hänen siskonsa on " kingi" perkele olis tehny mukulat siskonsa kanssa
Appivanhemmat eivät ole kiinnostuneita poikansa lapsista lainkaan.
Kun menemme siellä käymään, saan ensimmäisenä kiertää nostelemassa vaaralliset esineet pois lasteni ulottuvilta. Tuntuu, että niitä oikein tarkoituksella viritellään sinne. Tästä syystä en uskalla päästää lapsiani sinne ilman omaa valvontaani.
Mieheni siskon lapset saavat kalliita lahjoja ilman mitään merkkipäivääkään, meidän lapset juuri ja juuri saavat lahjat jouluna ja synttäreinä ja silloinkin jotain tyhjänpäiväistä ja käyttökelvotonta.
Appivanhemmat käyvät tyttärensä luona 2-3 krt viikossa vähintään kylässä, meillä käyvät 2-3krt vuodessa ja silloinkin jos ollaan erikseeen kutsuttu.
Minua tämä ärsyttää hirveästi, en viitsi asiasta miehelleni puhua, kun on kuitenkin kyse hänen vanhemmistaan. Pelkään sitä hetkeä, kun lapseni huomaavat eriarvoisuuden, mutta olen ajatellut, että anoppi saa sitten ihan itse kertoa miksi näin toimii.
Meillä on juuri samanlaista, eli eivät vieraile tai mitään, mutta tyttären luona täytyy tietysti käydä ;)
tai sitten joku liioittelee..
onko isovanhemmilla jokin velvollisuus sitten ostella kaikille sukulaislapsille kalliita lahjoja. olen kyllä sitä mieltä että jos joku kokee saavansa hyödyttömiä tai tarpeettomia lahjoja, voi siitä aivan hyvin sanoa ÄÄNEEN! tueha se on tulla av:lle valittamaan kuinka turhia lahjoja meidän nuppuset saavat.
TEHKÄÄ asioille jotain, älkää vain valittako!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai miten se meni?
Meillä jonkun superriidan jälkeen puitiin asiat halki ja huomattiin, ettei meillä oikeastaan tapella muuten kuin kummankin sukuun littyvistä asioita. Tämä on ihan pimeätä! Minä en tule ollenkaan toimeen appiukkoni kanssa, kun hän on mielestäni " turnuperse" ja mieheni ei tule toimeen anoppinsa kanssa, kun hän on " babuun" . Tosi siistiä kun tavataan kuitenkin aika usein näitä ja sitten tulee jälkeen päin kotona tappelu.
Toisella puolella meidän muksu on ainoa, mutta toisella puolella on Lapissa serkku. Tästä Lapin serkusta aina riittää juttua ja kehutaan ja kaivataan jne. Joskus olen todennutkin, että kiinnostaa kiviäkin..
Jostain tutkimuksesta luinkin, että suurimmat syyt avio-ongelmiin löytyy ihmisten taustoista, eli niistä kaikista meille jo pienenä syötetyistä toimintamalleista jne. Ne siellä kotonakin tappelevat, eivät avioparin ihmiset. Tämän sisäistäminen on toisinaan auttanut meillä ymmärtämään toisen omituisuutta.
Toisaalta meillä on karssittu tavattavat sukulaiset ihan minimiin. Pidämme yhteyttä vain niihin, joista oikeasti pidämme. Miksi pitäisi väkisin yrittää tulla toimeen ihmisten kanssa joista ei pidä? Eikö elämä ole liian lyhyt siihen?
..-Onpas tyhjänpäiväinen lahja, ostaisitte jotakin tarpeellisempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos omia lapsia kohdellaan jossakin huonommin kuin toisten lapsia, miksi pitää yllä kontaktia sinne päin. mitä siinä menettää jos lakkaa pitämästä yhteyttä ikäviin isovanhempiin? turhat lahjat?
- 8
mutta se voisi jo johtaa johonkin että pyytää olemaan antamatta lahjoja jos niille ei löydy kuitenkaan käyttöä.
tämä varmaan ei ole syynä ap:n isovanhempien käytökseen, mutta itse koen aina jonkun asteista ahdistusta kun joudun miettimään huonosti tuntemalleni lapselle lahjaa. mitä hittoa ostan kun en tiedä hänen intresseistään oikeastaan mitään!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapseni joutuu näkemää tätä kasti-jakoa, koska mieheni on sitä mieltä, että lapsen täytyy nähdä näitä ärrrsyttäviä (minun mielestäni ;)) iso-vanhempiaan!
Mutta kun asuimme ennen vain 4 km appivanhemmilta, niin eipä heitä silloinkaan näkynyt meillä kuin kerran vuodessa korkeintaan.
Miehen siskolla käyvät talviaikaan monta kertaa kuukaudessa (matkaa 10 km) ja mökille ajetaan melkein joka viikonloppu (170 km suuntaansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kerro mielipidettäni lahjoista lapsilleni, vaan olen aina muka iloisen yllättynyt kuinka kivan lahjan mummo onkin ostanut.
Yleensäkään en asiasta ole kenellekkään puhunut, kun minun mielestä omaa pesää ei saa liata. miehen siskoa näyttää huomattavasti ärsyttävän kun en reagoi asiaan mitenkään. Laittaa sähköpostitse kuvia, kuinka hienon motocrosspyörän on mummo ja pappa hänen pojalleen ostaneet.
Minusta anoppi saa ostaa ihan mitä haluaa omilla rahoillaan, kunhan ei pahoita lasteni mieltä. Ei lasteni tarvitse tietää, että mummo on ostanut suosikkilapsenlapsilleen motocrosspyörät, mutta kun he eivät pidä sitä salassa vaan hehkuttavat asiaa. Meillä ei itsellä ole varaa ostella niitä samoja juttuja.
Niin ja anoppi aina kysyy, että mitä lapseni tarvitsisivat kun on ostamassa lahjaa, mutta koskaan ei mitään esittämääni ole ostanut.
Jos sanon, että 92cm käyttövaatetta, paketissa on 86cm juhlavaatteita.
Ristiäislahjaksi ostivat tyttärensä lapselle hopeiset kakkuottimet, meidän lapsi sai sellaisen tinatuopin (mihin sellaista käytetään?)
Vierailija:
En kerro mielipidettäni lahjoista lapsilleni, vaan olen aina muka iloisen yllättynyt kuinka kivan lahjan mummo onkin ostanut.
Yleensäkään en asiasta ole kenellekkään puhunut, kun minun mielestä omaa pesää ei saa liata. miehen siskoa näyttää huomattavasti ärsyttävän kun en reagoi asiaan mitenkään. Laittaa sähköpostitse kuvia, kuinka hienon motocrosspyörän on mummo ja pappa hänen pojalleen ostaneet.Minusta anoppi saa ostaa ihan mitä haluaa omilla rahoillaan, kunhan ei pahoita lasteni mieltä. Ei lasteni tarvitse tietää, että mummo on ostanut suosikkilapsenlapsilleen motocrosspyörät, mutta kun he eivät pidä sitä salassa vaan hehkuttavat asiaa. Meillä ei itsellä ole varaa ostella niitä samoja juttuja.
Niin ja anoppi aina kysyy, että mitä lapseni tarvitsisivat kun on ostamassa lahjaa, mutta koskaan ei mitään esittämääni ole ostanut.
Jos sanon, että 92cm käyttövaatetta, paketissa on 86cm juhlavaatteita.
Ristiäislahjaksi ostivat tyttärensä lapselle hopeiset kakkuottimet, meidän lapsi sai sellaisen tinatuopin (mihin sellaista käytetään?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain vaiheessa asia vain tuntuu menettävän merkityksensä ja nämä anonyymit nettipalstat ovat oiva paikka purkaa tuntojaan.
Ja luotan siihen, että jossain vaiheessa saan näpäyttää takaisin. Ehkäpä sitten kun anoppi kuolee voin laittaa kyselyä, että mihinkäs rahat ovat menneet, ehkä siitä sitten rapsahtaa miehen siskolle kivat lahjaverot, toivossa on hyvä elää...
Toisekseen olen ottanut elämäntehtäväksi onnistua paremmin perheen pyörittämisessä kuin miehen sisko. Teen monipuolisempaa ruokaa, järjestän unohtumattomat lasten synttärit, keksin virikkeitä lapsille jne.
Sitten sopivan paikan tullen on hyvä kuittailla tyyliin " ai teilläkö syödään noita eineslihapullia? Minä teen aina itse..."
-ap