" Wanhoja Konkareita" huhuilen :)

En tiiä muistatko minut, mutta useaan otteeseen kirjoittelimme msn:n lapsettomuus puolella silloin kun teilläkin hoitorumba oli vauhdissa? Siellä nikkini on hansu30. Jaksoit aina tsempata...muistan sinut urheana naisena!! On kyllä ihanaa että luonto soi teille luomuplussan ja nyt raskaus on jo noin pitkällä!! Onnittelin sinua jo raskauden alussa, mutta onnea vielä kerran!! Te jos ketkä olette sen vaavin ansainneet! Kirjoituksestasi oikein kuvastuu, että hehkut odottavan onnea :) Onhan se niin ihanaa aikaa. Siitä kannattaakin nauttia täysin siemauksin! Minäkin olin tosi energinen (alun väsymystä lukuunottamatta) koko raskausajan. Sinä päivänä kun lähdettiin synnyttäämään, niin paistoin vielä joulun piirakat. Edellisenä päivänä siivosin ja pesin saunan. Kaikki keinot piti kokeilla kun energiaa riitti, että vaavi olisi syntynyt. Sitten vihdoin ja viimein rv41+1 pikkuinen tuli luoksemme :)



Meillähän 3.ICSI:n tuore siirto toi plussan keväällä 2005, joten rakas pikku ukkelimme näki päivänvalon joulukuussa. Saimme elämämme parhaan joululahjan! Aatonaattona pääsimme saikulta kotiin. Koko tulomatkan vain tuijotin pientä nyyttiämme ja itkin onnesta...näin jälkeen päin ihan hymyilyttää. Se vaan oli niin uskomaton tunne, että siinä hän nyt on. Meillä yritystä oli kaikkiaan 3,5vuotta. Oltiin päätetty, että 3.ICSI on viimeinen. Minä en ois enää jaksanu...mulla ajatukset jo adoptiossa täysin viimeistä hoitoa tarpoessa. Tarkoitus oli aloittaa adoptio prosessi syksyllä 2005, mutta sittenhän elämä yllätti positiivisella tavalla. Meillä siis lapsettomuuden syynä minun vaikea endometrioosi.



Nyt en muista yhtään...oliks niin et teillä ei varsinaista syytä löydetty vai? Pitkän ja kivisen tien sitä tekin olette kulkeneet...montako hoitoa/siirtoa kaikkiaan tehtiin?



En tiiä uskallanko hirveesti ääneen mainita...(kuiskaan ainakin) meillekin suotiin luomuplussa eli oon taas raskaana :) Tätä en kyl todeksi usko ennen kun ultrassa nään. Vielä ois puoltoista viikkoa (26.7.) jännättävää. Etomisesta ja väsymyksestä päätellen siel masus kyl saattaisi olla asukki ;) Meillehän ei juurikaan annettu toivoa onnistumiseen ilman hoitoja, mut ihmeitä näköjään tapahtuu. Kaks testiä ite tein ja arvauskeskukseenkin kiikutin pissanäytteen, ni pakkohan se on uskoa että kyllä tässä raskaana ollaan. :)Synnytyksen jälkeen sanottiin, että ehkäisyä ei tarvita. Syksyllä oli tarkoitus kokeilla pakkasukkoja, mut eipä taideta onneks tarvita. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menisi hyvin koko 9kk:n matkan ajan.



Mutta...pitäisköhän tässä itsekin lähteä koisimaan, kun pikku-ukkelikin tuntuu tuolla sängyssään jo hiljentyneen.



Oikein ihania ja onnellisia raskauspäiviä sinulle!!



Hansuliini rv6+6 ja pikku-ukko 7kk

Niin ne vuodet vierii... Ja ihania yllätyksiä matkan varrelle tulee. Onnea Je_Ni sinulle kovasti plussasta ja mitenkäs ihmeessä noita viikkoja on jo noin paljon kertynyt?



Tosiaan, kun aikaa näin taakse päin muistelee, tulee mieleen, että kivinen on meillä monella taival ollut. Silloin kolmisen vuotta sitten välillä tuntui että matka on vaan kivikkoa ja suota, eikä valoa tunnelin päässä näy. Mutta niin se vaan luonto järjestää noita asioita.



Itsellä siis tilanne meni sitten niin, että syksyllä -03 aloitimme hoitoja kolmen ja puolen vuoden yrityksen jälkeen. Kolmas Iui sitten tuotti sen odotetun plussan. Tosin meille oli jo aika varattu rankempia hoitoja varten, kolmas iui tehtiin siis vain " odotellessa tehokkaampia toimia" , niin kuin lääkäri asian ilmaisi... Odotusaika oli piinaavaa, vuotoja, kipuja ym. Mutta palkinnoksi syntyi hyvin terhakka ja energinen pojan nassikka, jolla piakkoin ikää jo 2 vuotta.



Ja niin kuin monelle muullekin synnytyksen jälkeen käy, kun lääkäri sanoo, että luomumenetelmällä ei juuri mahdollisuuksia ole, pamahtaa jälleen plussa ruutuun. Eli nyt meillä on sitten luomuihme, ikää 6 kk. Neiti lähti juuri viikonlopun aikana konttaamaan, joten vilinää riittää!



Taustalla meillä oli siin paha endometriooma, jota operoitiinkin pariin otteeseen ja jonka takia toinen munasarjakin jouduttiin poistamaan.



Joku jo meille viisastelikin, että teillähän on nyt suurperhe. Esikoinen on siis jo 10 vuotta (miten se on mahdollista, kun tuntuu, että itse vasta täytti sen kaksikymmentä... ;D ) ja sitten nämä kaksi pientä sekä kaksi koiraa. Rankkaa on välillä, mutta silti... Osaani en vaihtaisi pois! Sekundäärinen lapsettomuus voi siis koskettaa ihan yhtä pahasti kuin primäärikin lapsettomuus. Monet itkut kerkesi itkeä kolmen ja puolen vuoden aikana. Mutta lopussa Kiitos seisoo, ja meidän kohdalla viekä tuplasti!



Ihanaa lukea näitä onnistumistarinoita. Tulkaahan kaikki " Wanhat" kertomaan, miten teillä menee!



Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille toivottelee Mimmu kera lapsien

[b][size=2]IHANAA JA ONNEA SYDÄMEN TÄYDELTÄ!!!!!![/b][/size]



Niin se elämä vaan osaa yllättää silloin, kun sitä vähiten odottaa:)

Meillä kävi niin, että tehtiin 6 ICSIä omilla soluilla ja sitten vielä yritettiin (epätoivoisia kun oltiin...)luovutettuja munasoluja yhden hoidon verran eikä YHTÄÄN plussaa :(( Sitte tultiin tiemme päähän tässä hoitojen maailmassa ja piti sopeutua ajatukseen ja elämään ilman lasta;( Tuntui pahalta ja helppoa ei ollut;mietin mitä pahaa olinkaan tehnyt, kun nyt näin rangaistaan??!! Jollain ihmeen kaupalla kuitenkin löysin elämästä kaikkea kivaa ja uutta ja jollain kummalla tavalla oli jotenkin " helpottavaa" , kun ei tarvinnut enää hyppiä hoidoista toiseen ja saada taas p***** niskaan! Meni reilu 1.5 vuotta, kun menkat eivät vaan tulleet....Olin kiukkunen, kun kierto oli taas menny sekasin. Se oli ollut tosi säännöllinen hoitojen jälkeen. Olin alottanut saliharjottelun vuoden alussa ja rehkin todella kovaa. Oviksenkin tunsin joka kk noin puolessa välissä kiertoa, mutta tällä kertaa en ollut sitä tuntenut ELI syynä kierron venymiseen oli todennäköisemmin ovuloimattomuus;) Tissit olivat aivan törkeen kipeet, olin väsynyt, koko aika oli tunne, että menkat alkaa hetkenä minä hyvänsä...tuli kaikenmaailman oireita ja mies yllytti testaamaan. Meinasin hertsata sillekin, koska mun mielestä oli MAAILMAN TURHINTA rahan haaskausta mennä ostamaan raskaustesti!! Eihän ne koskaan ennenkään olleet kahta viivaa näyttäneet parhaalla mielikuvituksellakaan :( Odotin ja odotin ja venytin testaamista.....Menkat olivat jo 3 viikkoa myöhässä, kun sitten päätin, että " No tehdään nyt sit se testi alta pois" ja meinasin totta vie lentää persiilleni, kun apteekin testiin ilmestyi VAHVA viiva jo ennen sitä kontrolliviivaa :D Mä vääntelin sitä testiä kädessäni ja luin ohjetta; oliko testi nyt väärinpäin kädessäni eli tuo viiva olisikin se kontrolliviiva...??! Noooo, siinä kohtaa, kun ilmestyi myös se kontrolliviiva-mikä oli haaleampi kuin tuo itse testiviiva niin ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen :D En VOINUT uskoa todeksi!!! Itkuhan siinä tuli ja muistan miten tuijotain naamaani vessan peilistä kuin kysyen itseltäni " What a F***??!!" Mies oli olkkarissa eikä tiennyt, että tein sen testin juuri silloin. Mietin miten sen hänelle kertoisin, olinhan odottanut tätä hetkeä jo 6 vuotta ja miettinyt kaikenmaailman vaihtoehtoja miten kertoa hänelle. Nyt olin kuitenkin niin shokissa, että kävelin vaan olkkariin ja lykkäsin itku kurkussa testin hänen nokan eteensä sanomatta mitään?! :D:D Mies totesi iiiihan rauhallisesti: " Siinä on kaksi viivaa" Mä siihen: " NIIN ON JA TIEDÄTKÖ MITÄ SE TARKOTTAA???!!!!!" Johon hän vastasi" Eikö se olisi pitänyt tehdä aamupissasta? Heh, voi noita miehiä :D

Juu, no siinä sitte aloin laskea, että miten pitkällä tämä raskaus oikein onkaan ja sehän oli silloin sitten JO rv 7+3 menossa (ja todellisuudessa olikin jo viikkoa pidemmällä!). Varasin heti alkuraskauden ultran Väestöliitosta ja ONNEKS en joutunut odottamaan " kuin" viikon. Ennen en halunnut antaa itselleni lupaa olla raskaana....mutta totta se oli :) Todella pitkään oli pelko persiin alla, kun oli niin tottunut pettymyksiin, etten voinut uskoa meille tapahtuneen jotain näin ihanaa :)

Elämä muuttui kyllä kertalaakista tuon testin tehtyäni. Sen jälkeen ajatukset ovat olleet tuolla masussa tuon tuosta. Viikot vierivät aluksi niin hitaasti...odotti, että 10 viikkoa tulee täyteen, sitten 12 viikkoa, sitten 20 jne....Kävimme myös np-ultran (rv12) Väestöliitossa, vaikka kuntakin olisi sen meille tarjonnut. Halusimme jotenkin " turvallisempiin käsiin" . Rakenneultran(rv21) käytiin sitten ihan kunnallisella, jossa saimme sukupuolen jo selville ja se varmistui siellä 4D-ultrassa.



Elän todellakin elämäni ihaninta aikaa ja olen todella onnellinen!!! Mieskin on aivan innoissaan raskaudesta. Hän jaksoi uskoa kaikkien negojen jälkeen siihen, että vielä meitä onnistaa. Täytyy myöntää, että välillä sekin ärsytti!! Itse en jaksanut enää yrittää sillä suojelin jotenkin itseäni pettymyksiltä. Meillä ei siis todellakaan sekstailtu tietoisesti ovulaation aikaan (vaikka mies sitä jaksoi kysellä, että olisiko nyt sellanen eika....). Sai varmaan tylyjä vastauksia välillä *nolottaa*



Niin ja tosiaan hassua, kun juuri siitä kierrosta tulin jollain ihmeen kaupalla raskaaksi, kun en edes tuntenut ovista!! Ilmeisestikin tuo kuitenkin tapahtui :D:D



Meillä vikaa löytyi molemmista. Miehellä siittiöitä oli liian vähän eli aina piti päätyä icsiin. Itselläni taas munasoluja kehittyi stimulaatiossa aina ikääni nähden todella vähän (6-10 ja niistäkin osa aina raakoja). Hedelmöittymisessä ja jakaantumisessa oli aina ongelmia eikä koskaan saatu 3 alkiota enempää eikä nekään ollut mitään " TOPPEJA" . Pakkaseen ei kertaakaan saatu yhtikäs mitään eli aina piti lähteä alusta liikkeelle...Tuossa luovutussoluhoidossa väläytettiin myös sellaista, että siittiöissä saattaa olla jotain häikkää, kun ei silloinkaan hedelmöittyminen ja jakaantuminen sujunut mallikelpoisesti.



No, ilmeisesti kuitenkin surkeista munasoluistani ja surkeista siittiöistä kuitenkin oli johonkin, kun tämä pikkuinen nyt masussa kasvaa ja liikkuu hirmuisesti :)



Että sellaista!!!! Tuosta ehkäisystä vielä niin tuntuu hassulta miettiä, että ehkä sitä jotain ehkäisyä vielä tarvitaan :) Enpä olisi koskaan uskonut!!! Totta kai lapsia saa tulla lisääkin, en sitä tarkoita!!!! No, sen näkeepi sitten, kun saadaan tämä ensimmäinenkin maailmaan kunnialla

reilun 10 viikon päästä :) Hurjaa miten vähän siihenkin enää aikaa on!



Teillä elellään nyt jänniä aikoja siellä!! Täällä on kaikki peukut ja varpaat pystyssä, jotta masuasukilla kaikki hienosti ja uskohan kuule; siellä kasvaa pieni ihme ;)



Ihanaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi!! Tulehan kertoilemaan kuulumisiasi, jookosta? Ja s-postiakin saapi toki laitella:) Osoite on: je.ni@luukku.com



Terkuin: Je_Ni 29+1

IHANAA KUULLA SINUSTAKIN :) Voi että!! LUOMUYLLÄRI tuli teillekin, se on kyllä yllättävänkin yleistä ja varsinkin, kun yksi lapsi hoidoilla saadaan alkuun niin sitten...Tosiaan teillä on suurperhe konsanaan :) IHANAA!!!



Varmasti on hulinaa ja melskettä ja raskastakin välillä, mutta jotenkin sitä vaan aina jaksaa varsinkin, kun tietää etteivät ne lapset kuitenkaan ihan itsestäänselvyyksiä ole! Tai mistä mä vielä tiiän miten jaksan, heh heh, toivon ja uskon kuitenkin, että hyvin pärjätään ;)



TODELLAKIN vuodet vierivät enkä olisi kuuna päivänä uskonut olevani tässä tilanteessa IKINÄ!!!!! Meni tosi pitkään, että piti itseään välillä nipistää ja todeta, että tottahan tämä on :)



Ihailen masuani peilistä ja nauruhan siinä useasti tulee...koska tuntuu niin epätodelliselta yhdistelmältä MINÄ & VAUVAMASU :))



Kiloja on tullut noin 9, mutta en niistä piittaa. Lähtötilanne oli kuitenkin se, ettei ylimäärästä ollut grammaakaan niin otan kaikki kilot ihan tervetulleina vastaan ja tuskailen niitten kanssa sitten vauvan syntymän jälkeen :) On ihanaa, kun saa ihan " luvan kanssa" vähän lihota!!



OIKEIN AURINKOISTA JA IHANAA KESÄÄ TEIDÄN " SUURPERHEELLENNE" :))



Toivottelee. Je_Ni

Kerroinkin joskus aiemmin, että sain kivan vainoojan entisen nimimerkkini mukana, enkä uskalla sitä nyt vieläkään paljastaa, mutta vanha konkari siis minäkin, aktiivinen lapsettomuuspalstailija erityisesti vuoden 2002-2003 ajalta. Meidän lapset syntyivät viiden vuoden odottelun jälkeen (todellakin, meidän yhteiselomme viisivuotispäivänä) reilut kaksi vuotta sitten. Olen jo palannut töihinkin ja nyt lomalla tämä kotiäidiksi heittäytyminen on ollut välillä aika ikävääkin. Tunnen siitä aikamoista syyllisyyttä, koska jotekin tässä pitäisi vaan nauttia lapsista. Kaksi uhmaikäistä patapäätä kuitenkin aiheuttaa lähinnä ennenaikaista harmaantumista... No, joka tapauksessa kolmatta haaveillaan pikkuhiljaa. Meillä onnistui ekan ICSI:n eka PAS ja pakkasessa on muistaakseni kymmenkunta alkiota vielä jäljellä. Tarkkaa määrää en muista, mutta olen ajatellut, että ainakin kaksi yritystä voitaisiin vielä tehdä. Yhtä lasta tosin enää toivotaan, ja varsinaiseen hoitorumbaan ei kyllä enää ryhdytä, jos ei näillä onnistu.



Tämä lapsettomuus seuraa edelleen perässä jotenkin, koska muka normaalista perhesuunnittelusta huolimatta vierailen edelleen täällä ja lueskelen lapsettomuuspuoltakin aktiivisesti, vaikken kirjoittelekaan sinne yleensä. Kaksi lasta rauhoittaa mieltä kuitenkin, eli sitä jotenkin uskaltaa ajatella seuraavaa vähän huolettomammin. Olen joka tapauksessa onnellinen, vaikken sitä kolmatta enää saisikaan. Minulla on jo perhe ja äitiys, joka on ihanaa ja kamalaa =).

Niin se tosiaan elämä yllättää...onneks välil positiivisella tavalla :) Pitkä ja mutkainen on ollut teidänkin taival. Nyt vois niinkun sanoa, että kylläpä teidän sitten kannatti tehdä hoitojen lopettamis päätös. Vaikka ei varmaan siinä vaiheessa ehkä käyny mielessä, että luomuraskaus yllättäisi?! On varmasti ollu vaikeaa tehdä lopettamispäätös.Muistan kuinka itseäni hirvitti ajatuskin kun lähdettiin kolmanteen hoitoon, että tää on nyt sit viimeinen. Siihen saakka toiveita pysty elättelemään tulevista mahdollisuuksista, mutta entä sitten. No, onneks luoja soi ihanan pojan. Mie muuten kans kävin kuntosalilla puolisen vuotta ennen kolmatta hoitoa...jotenkin oli jo niin luovuttanu olo et kaipasi jotain muuta. Ja näköjään siitä oli apua...stressihän se varmaan pahin asia hoidoissa on. Onnitumiseen en ite enää uskoa...olin jo luovuttanu. Mies yritti vaan aina tsempata et kyl se viel onnistaa. Välil tuntu et parisuhdekin menee niin p....leen ettei ois kauaa jaksanu. Mieheltäni oisin kaivannu enemmän jutteluapua, mut minkäs teet kun toinen on sellanen mörökölli :) No, mutta kai mie aika rasittava osasin olla...elämä todellakin pyöri yhden asian ympärillä. Tuntu ettei mikään enää onnista...



Mutta onneks nyt on positiivisemmin asiat...tänä aamuna taas niiiiiiin etova olo että yäk. En kyl oksentanu. Aamuisin oon tosi väsyny vaik ukkeli nukkuukin puol kasiin. Sit käytiin yhes jo puol kympin mais koisaa...pienet tirsat kummasti piristää. Viel reilu viikko ultraan...plääh. Kuis siel jaksellaan?



Toki mullekin voi s-postia laitella: hansu1973@hotmail.com



Palaillaan! Hyviä vointeja!!



Hansuliini rv7+1 & pikku-ukko 7kk

Meille ei kuulu mitään ihmeellistä. 3 viikon loma alkoi eilen ja sen jälkeen olisi vielä 4 viikkoa töitä jäljellä. Raskaus on edennyt hyvin ja aika pitkällä ollaan jo. Nyt mahakin alkaa näyttää jo melkoisen isolta. Kuinkahan iso siitä ehtii tullakaan ennen synnytystä... Painoa ei onneksi ole tullut vasta kuin jotain 6 kiloa. Tukisukkia joudun käyttämään, kun muuten jalat väsyvät ja yöllä vetää suonta jalasta. Muutoin olo on ollut ihan ok.



Tänään olin sokerirasituskokeessa ja torstaina on neuvola, missä saan sen tulokset. Reilun viikon päästä on ylimääräinen kunnallinen ultra ja ajattelin tehdä hankintoja vasta sen ultran jälkeen. Sain kyllä rakenneultrassa arvion sukupuolesta, mutta ajattelin varmistaa, että vieläkö sukupuoli näyttää samalta.



Hyvää odotusta ja kesän jatkoa kaikille!



Terveisin

Kamu 28+1

Nimimerkit ainakin näyttivät minulle tutuilta siltä ajalta, kun parin vuoden ajan tuolla lapsettomuus-puolella palstailin.



Meillä pikkukakkosen yritys hoidoilla onnistui 2.IVF-hoidon 2.PAS:sta, viimeinen alkiomme päätti tarttua kiinni kohtuun ja kasvaa vauvaksi asti :-). Nyt vauva on reilut 5kk vanha ja poikahan sieltä tuli. Meillä siis esikoinen nyt 3,5-vuotias ja hänen syntymästään saakka oli toisen lapsen yritystä. Esikoinen tuli ilman hoitoja, mutta toista ei sitten alkanutkaan kuulua. Minulla todettiin endometrioosi, sitä leikattiin laparoskopialla pois ja tosiaan kaksi IVF-hoitoa plussaan tarvittiin ja aikaa meni plussan saamiseen yrityksen aloituksesta 2 vuotta. Jo tuo aika oli erittäin ahdistavaa..ja en haluakaan enää lähteä hoitoihin koskaan. Jos joskus vielä uskaltaudumme yrittämään kolmatta lasta niin yritän luomusti, koska senkin mahdollisuus on olemassa, mutta voi viedä pitkään ja sitten ei kyllä tiedä mitä tuhoja ehkäisytön pitempi aika ilman raskautumista saa aikaan munasarjoille/kohdulle endometrioosin muodossa..nyt syön pillereitä, aloitin ne jotta saisin niiden avulla pidetyksi endon kurissa ainakin toistaiseksi, vielä ainakin olen selvinnyt ilman kipuja niiden avulla, menkat alkoi jo 5vk:a synnytyksestä ja nyt siis synnytyksestä reilut 5kk:tta.



MAHTAVAA OLLUT LUKEA JE_NI TEIDÄN PLUSSAUUTISIA, OLETTE TODELLAKIN SEN ANSAINNEET! MUKAVAA LOPPUODOTUSTA!



Ja mukavaa myös lukea toisien endottarien luomuplussista!!! Ehkäpä meillekin vielä joskus tulee se kolmaskin lapsi jos luoja sen suo tapahtuvaksi. Olen kyllä jo erittäin tyytyväinen näistä kahdesta pojanvesselistäkin jotka olemme saaneet lapsiksemme.



Terv. Camilla76

Täällä ei ole tulossa mitään luomuplusylläreitä eikä muitakaan raskausuutisia ;) Tulin vain onnittelemaan Hansuliinia ja toki jokaikistä muutakin, pisti vaan silmään tuo Hansuliinin luomuylläri!! Niitä tuntuukin olevan yllättävän paljon!



Baby ja IVF-poika melkein 1 v.!!!!!!!!

Olipa kiva kuulla sinustakin! Tulehan kertomaan paremmin kuulumisianne! Kuinka pikku ukkelin kans on vuosi vierähtänyt ym. Täällä ollaan vielä todellakin hyvin pelon sekasin tuntein. Ylihuomenna ois ultra ni josko sitä sitten saisi vähän rentoutua. Toivottavasti masussa on asukki ja kaikki olisi hyvin. Jokapäiväisestä etovasta olosta päätellen masussa tapahtuu jotakin, mutta kauheesti ei viel uskalla iloita. Ultraa odotellen



Hansuliini rv8+0

Kiva lukea kuulumisianne, varsinkin kun monella oli iloisia uutisia! Kovasti jäi mietityttämään 4viljan ex-nikki, samaan aikaan ollaan palstailtu silloin aikaisemmin. No, ehken kuitenkaan menetä yöuniani ;)

Itse olen päässyt onnellisesti toiselle kolmannekselle. Alun järkyttävä pahoinvointi on helpottanut ja np-ultrassakin on todettu kaiken olevan kunnossa. Pikku hiljaa alkaa oikeasti tuntua siltä, että raskaanahan tässä ollaan ja odotetaan

vauvaa

. Miten sitä onkaan niin vaikeaa uskoa?

4D-ultraan ollaan ehdottomasti menossa, poikasestakin aikoinaan käytiin. On se niin uskomatonta päästä kurkistamaan masuvauvaa. Ja muutenkin tuntuu hyvälle, että tutkitaan perusteellisesti. Mulla on huomattavasti parempi olo, kun ajukopassa on faktatietoa pelkojen ja vilkkaan mielikuvituksen tilalla. Poikanen oli muuten ultrakuvissa ihan itsensä näköinen :) Hassua, miten luonnekin (tai temperamentti) oli ihan omanlaisensa jo masussa. Tämä asukas tuntuu olevan (onneksi ;D) vähän rauhallisempaa sorttia. Poikasen rinnalla Vaahteramäen Eemeli ja muut rasavillit jää äkkiä toiseksi...

Kaiken kaikkiaan ihanaa olla äiti. Ja ihanaa olla raskaana. Ehkä tätä ei sitten osaisi niin arvostaa, jos tähän olisi helposti päästy.

- UH, 12+

En tiedä muistaako kukaan mua, mutta laitanpa jotain kuulumisia!



Je_ni: Sun hoitotapahtumia seurailin aikanaan tiivisti. Ja ilahduin aivan suunnattoman paljon näistä sun ihanista kuulumisista!!! Onnea kertaa ainakin miljoona!!! Kohta teillä on suloinen pieni nyytti sylissä...



Hansuliini: Aivan mielettömän ihana lukea myös sun hienoja kuulumisia!!! Muistatkohan mua; aikonaan kirjoteltiin elleissä niiden hoitojen aikaan ja sitten törmäsin sinuun täällä! Onnea sinullekin ihan mielettömin määrin. Olikohan sulla se ultra tänään? Olihan kaikki hyvin??? Täällä peukut pystyssä!!!



Meidän tarinahan oli sellainen, että parin vuoden yrittämisen jälkeen hakeuduttiin tutkimuksiin. " Vika" (tyhmä sana tähän) löyty miehen siittiöistä, normaalinmuotoisia vähän. Lääkäri ehdotti meille IVF-hoitoa, johon sitten alettiin. Loppujen lopuksi osa soluista hedelmöitettiin icsi:llä ja osa ivf:llä. Ja sellainen onnenkantamoinenhan meillä kävi, että eka hoito onnistui ja meille syntyi tyttö joulukuussa 2004. Ehkäisyä ei aletty käyttää, oli meidän mielestä turhaa. Jos vaikka toinen lapsi tulisi niin sehän vasta ihanaa olisikin. No, kesäkuussa 2005 testailin ihan melkein huvikseni, kun menkkoja ei vaan kuulunut. Ja plussa pamahti heti ruutuun!!! Taisin olla jo rv-viikolla 8 menossa... Yllätys oli suuri, mutta sitäkin mahtavampi. Ja niin meidän esikoinen sai siskon tämän vuoden tammikuussa. Tytöt ovat nyt 6kk ja vajaat 1v8kk, joten pieni ikäero heillä. Pari ekaa viikkoa oli aika hullua, esikoinen oli tosi mustasukkainen; huusi ja repi vaan. Mutta sitten tilanne yhtäkkiä rauhoittui ja kaikki on mennyt tosi loistavasti. Molemmat ovat olleet tosi helppoja vauvoja; syöneet ja nukkuneet kuin enkelit. Käyvät iltaisin nykyään kahdeksan aikaan nukkumaan ja heräävät aamulla samoihin aikoihin, joten mulle / meille miehen kanssa jää jo hieman omaa aikaakin! On se elämä vaan ihanaa, kun on lapsia. Suurin haaveeni on siis totetunut ja meillä taitaa olla nyt lapsiluku täynnä, vaikka eihän sitä koskaan tiedä...



Kiva oli lukea muidenkin juttuja!!! Terkkuja kaikille!!!



t. taavi ja tyttöiset

Sinähän olet " UH" jo kerinnyt noinkin pitkälle raskaudessa, hyvähyvähyvä:D Juu se 4 D on kyllä aivan ihana, en voi kuin suositella sitä kaikille raskaanaoleville!!!



taavi: IHANAA, että teillä on jo kaksi pikkuista tytöntylleröä :) Luomuyllärit ovat aina niitä " parhaimpia positiivisia ylläreitä" !!!





Tänne ei mitään uutta ihmeellistä...masussa kasvetaan ja muljataan todella kovasti :D Välillä tuntuu, että poju tunkee itsensä läpi masunahkan.



AURINKOISTA KESÄN JATKOA KAIKILLE!!!!!



Toivottelee: Je_Ni & Pikku-Isäntä jo rv 30+3



P.s Tuo Vilja4:n (menihän oikein?) ex-nicki täälläkin vähän kaivertaa....hmmmm........

...voitte lukea ketjusta: Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Eli kaikki ei siis ollut hyvin...:(



Sori, mut nyt en jaksa kommentoida muita...



Hansuliini

tätäkin kautta!

Sorry, en ole suoriutunut avaamaan tietokonetta pitkään aikaan, kun olotila ollut niin kauhea (24h/vrk kuvotus, oksentelu ym...)! Nyt alkaa taas elämä voittaa....



Rv 12+ jotain menossa ja np-ultrassa käyty pari päivää sitten.

Kaikki hyvin ja kaksi masukkia yhä mukana :))



Onnea kaikille raskautuneille, raskaana oleville ja tsemppiä tulevaan muille!!



Metsis

Todella isot onnittelut teille molemmille multa, en tiedä muistatteko vielä mua mutta kuitenkin. Yhdessä kirjoiteltiin tuonne lapsettomuus-puolelle joskus pari vuotta sitten ja Metsiksen kanssa treffattiinkin.



t. Mauku ja inssipoika kohta 1,5 v