Lue keskustelun säännöt.
Sätitkö itseäsi ja häpeätkö
15.08.2020 |
pitkään jos olet sanonut tai tehnyt jotain typerää?
Kommentit (18)
Minulla häpeä jää jotenkin päälle, en pääse siitä irti vaan vanhatkin mokat aina palaavat kiusaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Saatan myös hävetä jotain 20v sitten twkemääni mokaa
En. Menen eteenpäin. Menneisyys on osa historiaa.
Joskus. Olen hidas oppimaan virheistäni. Olisin varmaan vielä paljon pahempi tekemään virheitä ilman mokaamisen jälkeistä kärvistelyä. Jotkut kai voivat vain ohimennen todeta, että "virhe, no enpä tee uudestaan" ja sitten ns. unohtavat koko jutun muistuttelematta siitä itseään. Minulla opit eivät pysy päässä niin hyvin.
Tällä palstalla on tapana puhutella itseään sättivään sävyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin. Ja jään sättimään itseäni pysyvästi. Kauheinta on ollut tajuta vasta joskus vuosia myöhemmin, että olen ollut tyhmä ja loukannut jotain ihmistä. Vaikkei se ollutkaan tarkoituksellista, sätin itseäni silti.
Nykyään onneksi tajuan nopeammin jotta ehdin myös pahoittelemaan typeryyttäni. Olen aina ollut sosiaalisesti kömpelö. Sen takia minulla ei nykyään ole enää ystäviä enkä osaa niitä hankkiakaan kun pelkään vaan mokaavani taas kaiken. Mulla on jatkuva pelko, että loukkaan taas jotakuta vahingossa. Yleensä ihmiset pelkäävät loukatuksi tulemista, mä pelkään itse loukkaavani muita :D
N40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Ja jään sättimään itseäni pysyvästi. Kauheinta on ollut tajuta vasta joskus vuosia myöhemmin, että olen ollut tyhmä ja loukannut jotain ihmistä. Vaikkei se ollutkaan tarkoituksellista, sätin itseäni silti.
Nykyään onneksi tajuan nopeammin jotta ehdin myös pahoittelemaan typeryyttäni. Olen aina ollut sosiaalisesti kömpelö. Sen takia minulla ei nykyään ole enää ystäviä enkä osaa niitä hankkiakaan kun pelkään vaan mokaavani taas kaiken. Mulla on jatkuva pelko, että loukkaan taas jotakuta vahingossa. Yleensä ihmiset pelkäävät loukatuksi tulemista, mä pelkään itse loukkaavani muita :D
N40+
Minäkin olen sosiaalisesti hyvin kömpelö ja tahattomasti sanon typeriä asioita, varsinkin jos olen väsynyt tai stressaantunut. Pitäisi oppia pitämään suunsa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Ja jään sättimään itseäni pysyvästi. Kauheinta on ollut tajuta vasta joskus vuosia myöhemmin, että olen ollut tyhmä ja loukannut jotain ihmistä. Vaikkei se ollutkaan tarkoituksellista, sätin itseäni silti.
Nykyään onneksi tajuan nopeammin jotta ehdin myös pahoittelemaan typeryyttäni. Olen aina ollut sosiaalisesti kömpelö. Sen takia minulla ei nykyään ole enää ystäviä enkä osaa niitä hankkiakaan kun pelkään vaan mokaavani taas kaiken. Mulla on jatkuva pelko, että loukkaan taas jotakuta vahingossa. Yleensä ihmiset pelkäävät loukatuksi tulemista, mä pelkään itse loukkaavani muita :D
N40+
Samaistun tähän. Oon myös nelikymppinen yksinäinen nainen ja sosiaalisesti kömpelö. Ja kärsin myös tuosta loukkaamispelosta.
Sen verran on sammakoita lennellyt suusta varsinkin nuorena. En yhtään ihmettele että kavereilla meni muhun hermot.
Mutta se on harmi koska en kuitenkaan ole oikeasti ilkeä, vaan todella hyväntahtoinen ihminen.
Nykyään harkitsen tarkkaan mitä sanon ja enimmäkseen oon vaan hiljaa. Silloin ei tule mokattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Ja jään sättimään itseäni pysyvästi. Kauheinta on ollut tajuta vasta joskus vuosia myöhemmin, että olen ollut tyhmä ja loukannut jotain ihmistä. Vaikkei se ollutkaan tarkoituksellista, sätin itseäni silti.
Nykyään onneksi tajuan nopeammin jotta ehdin myös pahoittelemaan typeryyttäni. Olen aina ollut sosiaalisesti kömpelö. Sen takia minulla ei nykyään ole enää ystäviä enkä osaa niitä hankkiakaan kun pelkään vaan mokaavani taas kaiken. Mulla on jatkuva pelko, että loukkaan taas jotakuta vahingossa. Yleensä ihmiset pelkäävät loukatuksi tulemista, mä pelkään itse loukkaavani muita :D
N40+
Samaistun tähän. Oon myös nelikymppinen yksinäinen nainen ja sosiaalisesti kömpelö. Ja kärsin myös tuosta loukkaamispelosta.
Sen verran on sammakoita lennellyt suusta varsinkin nuorena. En yhtään ihmettele että kavereilla meni muhun hermot.
Mutta se on harmi koska en kuitenkaan ole oikeasti ilkeä, vaan todella hyväntahtoinen ihminen.
Nykyään harkitsen tarkkaan mitä sanon ja enimmäkseen oon vaan hiljaa. Silloin ei tule mokattua.
Joo ei tuu mokattua, mutta eipä löydä kavereitakaan olemalla vaan hiljaa :(
Joo ei tuu mokattua, mutta eipä löydä kavereitakaan olemalla vaan hiljaa :([/quote]
Se on totta. Mutta häpeän tunne on niin piinaava, että hiljaa oleminen on pienempi paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Totean vain, että olipa tyhmää, ja ensi kerralla paremmin (toivottavasti).
Ennen yritin hirveästi olla hyvä ja kiltti ja häpesin kovasti itseäni. Häpesin myös muita ihmisiä, ja ajattelin salaa itsekseni että ainakin MINÄ tajuan hävetä itseäni.
Sitten tuli katkeamispiste; uuvuin vaikean elämäntilanteen takia. Jouduin pistämään kaiken uusiksi, ja ei siinä ollut enää energiaa pohdiskella että olipa noloa kun kompastuin toissaviikolla. Nykyään kun mokaan, totean itselleni että niinpä mokasinkin, hyvä kun huomasin. Joka ilta kiitän itseäni hyvästä päivästä ja siitä että olen yrittänyt parhaani, ja joka päivä herätessäni mietin 3 hyvää asiaa tulevasta päivästä.
#kiitollisuus #lifeafterexhaustion #magicofnotgivingaf*ck
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä häpeän. Minulla on hyvä itsetunto ja tiedostan ettei kukaan varmaan edes muista mitä sanoin joskus 5 vuotta sitten, mutta silti jotkut asiat hävettävät, jos ne tulevat mieleen.
No munn aivot ei ole lapsesta saakka toiminut normaalisti. Jos tuon adhd n saisi selvitettyä ja siihen lääkityksen.
Vierailija kirjoitti:
No munn aivot ei ole lapsesta saakka toiminut normaalisti. Jos tuon adhd n saisi selvitettyä ja siihen lääkityksen.
Eiilen meni litra punaviiiniä ja varmaan kaksi kolme litraa kaljaaa. Nyt hermosto on melko rauhallisessa tilassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin. Ja jään sättimään itseäni pysyvästi. Kauheinta on ollut tajuta vasta joskus vuosia myöhemmin, että olen ollut tyhmä ja loukannut jotain ihmistä. Vaikkei se ollutkaan tarkoituksellista, sätin itseäni silti.
Nykyään onneksi tajuan nopeammin jotta ehdin myös pahoittelemaan typeryyttäni. Olen aina ollut sosiaalisesti kömpelö. Sen takia minulla ei nykyään ole enää ystäviä enkä osaa niitä hankkiakaan kun pelkään vaan mokaavani taas kaiken. Mulla on jatkuva pelko, että loukkaan taas jotakuta vahingossa. Yleensä ihmiset pelkäävät loukatuksi tulemista, mä pelkään itse loukkaavani muita :D
N40+
Samaistun tähän. Oon myös nelikymppinen yksinäinen nainen ja sosiaalisesti kömpelö. Ja kärsin myös tuosta loukkaamispelosta.
Sen verran on sammakoita lennellyt suusta varsinkin nuorena. En yhtään ihmettele että kavereilla meni muhun hermot.
Mutta se on harmi koska en kuitenkaan ole oikeasti ilkeä, vaan todella hyväntahtoinen ihminen.
Nykyään harkitsen tarkkaan mitä sanon ja enimmäkseen oon vaan hiljaa. Silloin ei tule mokattua.Joo ei tuu mokattua, mutta eipä löydä kavereitakaan olemalla vaan hiljaa :(
Hassua. Jotkut pystyvät tarkoituksella loukkaamaan muita ja silti nukkumaan yönsä sikeästi. Sitten on meitä, jotka tarkoituksetta ollaan loukattu jotakuta vuonna viisi, eikä vieläkään päästä siitä yli edes sen verran, että uskallettaisi tutustua uusiin ihmisiin. On tämä elämä ihmeellistä.
En. Jokainen sanoo ja tekee joskus jotain typerää. Yritän olla toistamatta.