Lue keskustelun säännöt.
Raskaus on loppusuoralla ja ahdistaa hirveästi!
18.08.2013 |
LA on viikon päästä ja mulla on viimepäivät ahdistanut ihan hirveästi. Pelottaa synnytys, pelottaa etten osaa olla äiti enkä vaikka tiedä miksi hän itkee, pelottaa etten saa mammakavereita kun kukaan kaveri ei ole raskaana ja muutamalla on jo isompia lapsia. Pelottaa, etten jaksa yövalvomisia ja muita... Onneksi minulla on rinnalla ihana aviomies, mutta silti. Viimeyönä kolmelta itkin miehen olkapäätä vasten, että mulla alkaa viimeinen viikko lapsettomana ja sen jälkeen loppuelämän olen vastuussa toisesta ihmisestä.. Yöllä kaikki tuntuu niin dramaattiselta :D
Mä olen niin väsynyt, en saa yöllä kunnolla nukuttua kun stressaa kaikki mahdollinen! Olen yrittänyt lohdutella itseäni, että miljoonat muutkin naiset tästä ovat selvinnyt, mutta just sen oman lapsen saaminen tuntuu niin erikoiselta!
Sanomattakin varmaan selvää, että ensimmäinen lapsi tulossa ja korostan, että lapsi on tosi toivottu, rakastettu ja odotettu. En malta odottaa että lapsi syntyy, mutta samalla tuntuu ihan kamalalta ajatella että viikon päästä todennäköisesti meitä on täällä kolme... Apua.
Kommentit (7)
Kyllä sä pärjäät. Ne on ne hormoonit mitkä pistää ahdistamaan ja itkettämään. Kaikki varmasti miettivät tuommoisia asioita viime viikkoina. Itse odotin vain innoissani synnyttämistä. Kyllähän se sattuu mutta aivan eritavalla kuin se vaikka et sahaisit iteltäs käden poikki. Ja se kipu viestii vain sitä että kohta pienokainen on sun sylissäsi. Ja se on maailman ihanin tunne se. Elät vain päivän kerrallaan. Kyllä niitä kavereita löytyy sitten. Älä huoli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon varmaan jotenkin viallinen, mutta en oo ikinä osannu murehtia elämää huomista pidemmälle. Silloinkin kun odotin ensimmäistä, odotin vaan, että saan vihdoin sen vauvan. Joskus oonkin naureskellu, että mä en jotenkin ollenkaan tajua, että lapset kasvaa, että ihanista vauvoista tulee raivostuttavia uhmaikäisiä :) Meillä on jo kuusi lasta.. eikä tunnu, että liikaa olis tai että olisin lopun ikääni vanki...
Kiitos viesteistänne :) Pitää ottaa rauhassa ja uskoa että enköhän mä sitten pärjää! Viime viikot on ollut ihan hassuja, lapsi on pyörinyt mielessä koko ajan ja olen ollut ihan pyörällä päästä. Muutama päivä sitten purskahdin itkuun, kun vaihdoin vaatteita ja katsoin mahaani, ja mietin ettei tätäkään kohta enää ole... Ap
Mun vauvoista yksikään ei ole valvottanut,hyvin nukkuneet yönsä jo pienestä.Joten turha sitäkään etukäteen ressata,voihan olla ettei vauvasi valvota yhtään :)
Tiedän ap tunteen! Esikoinen syntyi kolme viikkoa sitten ja voin kertoa että mikään ei valmista tähän kaaokseen ja paniikkiin.
Älä silti huolehdi, hormonit ovat sen verran vahvaa tavaraa että ne hoitavat "puolestasi" kaiken. Ei mulla raskausaikana ollut tällaista hormonimyllerrystä kuin varsinkin ekalla viikolla vauvan syntymän jälkeen oli, vaikka silloin (raskaana) niin luulin. Ainakin jos imetät, hormoneja erittyy niin paljon että niiden voimalla selviät eteenpäin!
Pidä pää kylmänä ja muista hengittää. Rauhoita kaikki ulkoiset tekijät ja keskity vauvaasi. Nuku joka hetki kun voit. Kysy neuvolasta vinkkejä ja apua, mutta tarkkaile vauvaasi, kyllä hän kertoo mitä tarvitsee (lähinnä ruokaa, unta ja kuivan vaipan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nyt täällä 6 viikkoinen vauva ja stressasin samoin kaikkea vielä se 6 viikkoa sitten! Mitä jos vauva vain itkee, monta tuntia päivässä, en saa lainkaan nukkua ym. kaikki stressi olikin ihan turhaa; vauvan hoito tuntui luonnolliselta, vauva on rauhallinen ja nukkunutkin heti alusta yöllä 3 tunnin pätkiä, ei herännytkään tunnin välein. Vielä pari ekaa viikkoa, kun oikeasti lähinnä nukkui ja söi vain välissä ja taas nukkui, ihmettelin että eikö tässä ole tämän enempää hommaa! Nyt toki on jo pidempiä aikoja hereillä, ja kaipaa hieman viihdyttämistä. mutta hyvin se menee, älä murehdi!
Up