Älkää laittako lastanne et-opetukseen jos haluatte

Todellakin laitan. Elämänkatsomustiedon opetussuunnitelma verrattuna uskonnonopetussuunnitelmaan on vain niin paljon parempi. Eikä lapsi kuulu kirkkoon. 

Joulukuvaelma ja suvivirsi ovat minulle ihan yksi lysti, oli niitä tai ei.

Minä taas pakanana olen seurannut läheltä ystävieni lasten et-kokemuksia, ja siksi lapseni käy uskonnontunneilla. Opetushan on tunnustuksetonta. Uskonto ( valitettavasti) on niin määräävässä asemassa tällä maapallolla, että sitä on hyvä ymmärtää.

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?

Lapseni ovat yhtenäiskoulussa, jossa eskareita abeihin on lähes tuhat oppilasta. Alaluokilla on noin 50-60 , yläluokilla noin 30 et-oppilasta lisäksi on Islam-oppilaita. Siitä huolimatta kevätjuhlissa niin ala- kuin yläluokilla (lukiosta en tiedä) lauletaan aina Suvivirsi ja alaluokkien joulujuhlissa Enkeli taivaan. Joulukuvaelmaa ei ole joka vuosi.

Miten nämä asiat liittyvät toisiinsa?

Ai niin: omat lapseni nauttivat et-opetusta.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 10:50"]

Minä taas pakanana olen seurannut läheltä ystävieni lasten et-kokemuksia, ja siksi lapseni käy uskonnontunneilla. Opetushan on tunnustuksetonta. Uskonto ( valitettavasti) on niin määräävässä asemassa tällä maapallolla, että sitä on hyvä ymmärtää.

[/quote]

No mitä pahaa olet havinnut et-opetuksessa?

Uskonto, ruotsin kieli ja liikunta. Nehän ne ovat koulun pyhät lehmät.

Päteviä et-opettajia on aika vähän siksi opetuskin on usein mitä sattuu. Aika usein uskonnon opettaja opettaa myös et:tä.

ET-opetuksen taso tuntuu riippuvan kovasti koulusta ja opettajasta, niin kuin myös uskonnon toki. Pienissä kouluissa et-ryhmissä saatetaan vain syödä keksejä ja jutella mukavia, lapsi ei käytännössä opi siellä yhtään mitään, saa vain vapaatunnin. Innostunut et-opettaja puolestaan voi innostaa oppilaita kovinkin filosofisiin pohdintoihin. Uskonnon opetus taas voi olla pelkkää Jeesuksella päähän hakkaamista. Tai sitten voi käydä niin hyvä tuuri kuin itselläni, joka olen saanut nauttia mahtavien uskonnonopettajien tavasta opettaa kristinuskon historiaa siten, että se edesauttaa länsimaisten kulttuurien ymmärrystä ja käyty läpi laveasti myös kaikkia muita maailman uskontoja, niiden yhtymiä ja eroavaisuuksia.

Miksi haluaisin suvivirren ja joulukuvaelman säilyvän kouluissa? 

Et-opetukseen ei useinkaan ole oppikirjoja tai muutakaan kunnon suunnitelmaa, ryhmä voi koostua 1-6 luokkien oppilaista, jolloin lasten taidot ja kokemusmaailma ovat todella erilaiset. Ainakin omassa koulussani et-opetus on ollut seillainen kiertokapula, joka tulee opetettavaksi sille, jolla ei ole riittävästi opetustunteja. Eli sitoutuminen ja jatkuvuus puuttuu.

Tämän vuoksi omat lapseni käyvät uskontotunneilla vaikka olen ateisti.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:09"]

Et-opetukseen ei useinkaan ole oppikirjoja tai muutakaan kunnon suunnitelmaa, ryhmä voi koostua 1-6 luokkien oppilaista, jolloin lasten taidot ja kokemusmaailma ovat todella erilaiset. Ainakin omassa koulussani et-opetus on ollut seillainen kiertokapula, joka tulee opetettavaksi sille, jolla ei ole riittävästi opetustunteja. Eli sitoutuminen ja jatkuvuus puuttuu.

Tämän vuoksi omat lapseni käyvät uskontotunneilla vaikka olen ateisti.

[/quote]

Musta on parempi, että joku opettaa lapselle kunnon asiaa vähän toisella kädellä kuin että joku opettaa himphamppua ihan tosissaan.

Juuri siksi laitankin. Joulukuvaelmat ja suvivirsi joutavat pois sekä kouluista että tarhoista. Niitä voi jokainen käydä katsomassa/kuuntelemassa kirkoissa. Kirkkohan järjestää kouluun siunaamisia, joten miksi ei voi järjestää joulukuvaelmia joulunaikaan tai suvivirrren laulutilaisuksia keväisi.

Uskonto joutaa kaikissa muodoissaan myös piilotettuna pois kouluista.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:01"]

Päteviä et-opettajia on aika vähän siksi opetuskin on usein mitä sattuu. Aika usein uskonnon opettaja opettaa myös et:tä.

[/quote]

Suomessa myös uskonnoton voi opettaa uskontoa. Vaatimuksia itse tunnustaa opettamaansa uskontoa ei ole.   

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:01"]

Päteviä et-opettajia on aika vähän siksi opetuskin on usein mitä sattuu. Aika usein uskonnon opettaja opettaa myös et:tä.

[/quote]

Suomessa myös uskonnoton voi opettaa uskontoa. Vaatimuksia itse tunnustaa opettamaansa uskontoa ei ole.   

[/quote]

Noinhan se on. Mun mies on ateisti mutta silti uskonnon opettaja. Lapseni koulussa taas muslimi opettaa et:tä.

ET-tuntien ja opettajien taso varmasti vaihtelevat myös siksi, että kirkkoon kuulumattomat laittavat lapsensa sinne uskontotunnille ja ET-tunneille ei sitten riitä oppilaita.

Lasteni koulussa rehtori onneksi kehotti rohkeasti valitsemaan ET:n kun epäröin eikä ole tarvinnut katua. Vaikka ryhmässä on vain noin 10-15 oppilasta luokilta 1-6, on lapseni tykännyt siitä tosi paljon. Käytössä on oppikirja ja opettaja on tosi mukava. Tunnit yleensä samaan aikaan uskonnon kanssa. Ryhmässä on pohdittu paljon eettisiä kysymyksiä ja opettajan mukaan opetus noudattaa suurin piirtein samoja teemoja kuin uskonnon tunnilla. Uskonnassa teemoja käsitellään kristinuskon ja raamatun tarinoiden kautta, ET:ssä taas yleismaailmallisemmasta näkökulmasta. Periaatteessa siis samoja juttuja, mutta eri lähtökohdista katsoen.

Lapsi on saanut myös ihan itse päättyy osallistuko aamunavauksiin ja kirkkokäynteihin ja välillä on ollutkin mukana. Viime aikoina tosin ET-ryhmä oma vaihtoehtoinen toiminta on ollut niin kivaa, ettei ole jaksanut enää lähteä kirkkoon :)

Eikä koulussa ole kukaan kiusannut asiasta, lapsi tuntuu olevan pikemminkin ylpeä ET:stä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:09"]

Et-opetukseen ei useinkaan ole oppikirjoja tai muutakaan kunnon suunnitelmaa, ryhmä voi koostua 1-6 luokkien oppilaista, jolloin lasten taidot ja kokemusmaailma ovat todella erilaiset. Ainakin omassa koulussani et-opetus on ollut seillainen kiertokapula, joka tulee opetettavaksi sille, jolla ei ole riittävästi opetustunteja. Eli sitoutuminen ja jatkuvuus puuttuu.

Tämän vuoksi omat lapseni käyvät uskontotunneilla vaikka olen ateisti.

[/quote]

Tarvitseeko ollaakaan kirjoja. Eivät kirjat takaa mitään laatua. Itse näen hyödylliseksi että toimitaan erilaisissa ryhmissäö eikä aina siinä samassa. Näin on oikeassakin elämässä.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 10:07"]

esim. joulukuvaelman ja suvivirren pysyvän jatkossakin koulussa

[/quote]

En halua niiden pysyvän.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:32"]

ET-tuntien ja opettajien taso varmasti vaihtelevat myös siksi, että kirkkoon kuulumattomat laittavat lapsensa sinne uskontotunnille ja ET-tunneille ei sitten riitä oppilaita.

Lasteni koulussa rehtori onneksi kehotti rohkeasti valitsemaan ET:n kun epäröin eikä ole tarvinnut katua. Vaikka ryhmässä on vain noin 10-15 oppilasta luokilta 1-6, on lapseni tykännyt siitä tosi paljon. Käytössä on oppikirja ja opettaja on tosi mukava. Tunnit yleensä samaan aikaan uskonnon kanssa. Ryhmässä on pohdittu paljon eettisiä kysymyksiä ja opettajan mukaan opetus noudattaa suurin piirtein samoja teemoja kuin uskonnon tunnilla. Uskonnassa teemoja käsitellään kristinuskon ja raamatun tarinoiden kautta, ET:ssä taas yleismaailmallisemmasta näkökulmasta. Periaatteessa siis samoja juttuja, mutta eri lähtökohdista katsoen.

Lapsi on saanut myös ihan itse päättyy osallistuko aamunavauksiin ja kirkkokäynteihin ja välillä on ollutkin mukana. Viime aikoina tosin ET-ryhmä oma vaihtoehtoinen toiminta on ollut niin kivaa, ettei ole jaksanut enää lähteä kirkkoon :)

Eikä koulussa ole kukaan kiusannut asiasta, lapsi tuntuu olevan pikemminkin ylpeä ET:stä.

[/quote]

Kerrankin viisas rehtori. Ei erilaisuutta tarvitse pelätä, vaan se on rikkaus.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:45"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 10:07"]

esim. joulukuvaelman ja suvivirren pysyvän jatkossakin koulussa

[/quote]

En halua niiden pysyvän.

[/quote]

En minäkään. Tosin en usko onnistuvani poistamaan niitä koulusta kokonaan vain laittamalla omat lapseni et-opetukseen. 

Eikä muuten todellakaan kannata kovin sinisilmäisesti uskoa, että uskonnonopetus olisi tunnustuksetonta, kun on kyse pienistä lapsista. Teini-ikäisille ehkä onkin. Mutta kuinka opetetaan ekaluokkalaiselle, että nämä jutut mitä nyt opetellaan ei oo totta, mutta me nyt kuitenkin opetellaan niitä aivan kuin ne olisivat totta, ja monet ihmiset uskookin, että ne on totta. Mutta ne ei siis ole. Paitsi että ei me voida myöskään opettaa, että ne ei ole totta. Tosi selkeää, eikä hämmennä lapsia yhtään.

Mun lapset kyllä tulee oppimaan uskonnoista ja niiden sisällöstä ja historiasta enemmän, kuin keskiverrot uskovaiset tietävät. Koulun uskonnonopetus olisi tässä kuitenkin enemmän haitaksi kuin hyödyksi.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:09"]

Et-opetukseen ei useinkaan ole oppikirjoja tai muutakaan kunnon suunnitelmaa, ryhmä voi koostua 1-6 luokkien oppilaista, jolloin lasten taidot ja kokemusmaailma ovat todella erilaiset. Ainakin omassa koulussani et-opetus on ollut seillainen kiertokapula, joka tulee opetettavaksi sille, jolla ei ole riittävästi opetustunteja. Eli sitoutuminen ja jatkuvuus puuttuu.

Tämän vuoksi omat lapseni käyvät uskontotunneilla vaikka olen ateisti.

[/quote]

Myös uskonnon opetuksen laatu vaihtelee todella paljon opettajasta riippuen. Vaikka nykyisin opetussuunnitelman mukaan se onkin tunnustuksetonta, niin käytäntö voi olla aivan toinen. Usein uskonnon opettaja on itse kuitenkin uskossa, ja heitä velvoittaa lähetyskäsky, jota kaikki eivät osaa tai halua olla noudattamatta oppilaisiinsa.

Mm. itse sain uskonnosta numeroa huonomman arvosanan kuin olisi pitänyt koenumeroiden ja tuntiaktiivisuuden perusteella saada, koska en uskonut Jumalaan. Opettaja siis kysyi tätä yhdeksännellä luokalla koko luokalta, ja vastaukset vaikuttivat päästötodistuksen arvosanaan. Kuulemma tätä oppiainetta ei voi hallita kympin arvoisesti, jos ei ole uskossa! Olin kuitenkin saanut kaikista kokeista ja esitelmistä sen kympin ja ollut aktiivinen tunneilla.

Toinen opettaja luetutti uskontunnustusta jokaisen tunnin alussa luokalla ääneen. Piti siis joka kerta tunnustaa uskovansa, vaikka ei uskonutkaan. Tuollainen aivopesu on kyllä kaukana tunnustuksettomasta opetuksesta! Kavereiltani taas olen kuullut aivan toisenlaisiakin tarinoita, eli on todella paljon kiinni opettajasta miten opetus käytännössä hoituu. Opettajien opetustahan ei oikein kukaan valvo, joten heillä on käytännössä vapaat kädet puuhastella tunneilla omaan tyyliinsä.

Itse laitan kyllä lapseni ET-tunneille. Tärkeintä on se, että lasta ei pakoteta tunnustamaan mitään uskontoa vastoin tahtoaan ja että eri uskontojen dogmeja ei opeteta painottuneesti. Jos opetus on muuten tasoltaan heikkoa, niin olkoon. Ei se lapsi siitä pilalle mene! Meillä on myös kotona pohdiskeleva ja elämän henkisiä arvoja painottava ympäristö, joten en ole lainkaan huolissani että lapsi jäisi ET-tunneilla vaille jotain tärkeää.

Tuo, että tunneilla on eri ikäisiä oppilaita, olisi minun mielestäni vain myönteistä. Pidän haitallisena nykyistä systeemiä, jossa lapset karsinoidaan iän mukaan keinotekoisesti ryhmiin - eihän oikeassakaan elämässä ole tällaisia karsinoita. Vanhempia oppilaita tarkkailemalla lapsi voi oppia kaikenlaista, ja vanhempien käytökseen tutkimustenkin mukaan vaikuttaa myönteisesti nuorempien paikalla olo. Heissä herää luontainen vastuuntunto pienemmistään, mikä olisi sekin hyvä asia oppia jo koulun penkillä.

Aloitukseen vielä: lienee sanomattakin selvää että joulukuvaelmat ja vastaavat eivät voisi meitä vähempää kiinnostaa.

Tuleva filosofian & et:n maikka, luen näitä kirjotuksia mielenkiinnolla. Toivottavasti yhä useammat innostuvat tekemään et:n opintokokonaisuuden yliopistossa, että saadaan lisää päteviä aineen opettajia :) Harmi vain, että Helsingin yliopisto on Suomen ainoa, jossa et:n voi sivuaineena suorittaa.

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 12:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.08.2013 klo 11:09"]

Et-opetukseen ei useinkaan ole oppikirjoja tai muutakaan kunnon suunnitelmaa, ryhmä voi koostua 1-6 luokkien oppilaista, jolloin lasten taidot ja kokemusmaailma ovat todella erilaiset. Ainakin omassa koulussani et-opetus on ollut seillainen kiertokapula, joka tulee opetettavaksi sille, jolla ei ole riittävästi opetustunteja. Eli sitoutuminen ja jatkuvuus puuttuu.

Tämän vuoksi omat lapseni käyvät uskontotunneilla vaikka olen ateisti.

[/quote]

Myös uskonnon opetuksen laatu vaihtelee todella paljon opettajasta riippuen. Vaikka nykyisin opetussuunnitelman mukaan se onkin tunnustuksetonta, niin käytäntö voi olla aivan toinen. Usein uskonnon opettaja on itse kuitenkin uskossa, ja heitä velvoittaa lähetyskäsky, jota kaikki eivät osaa tai halua olla noudattamatta oppilaisiinsa.

Mm. itse sain uskonnosta numeroa huonomman arvosanan kuin olisi pitänyt koenumeroiden ja tuntiaktiivisuuden perusteella saada, koska en uskonut Jumalaan. Opettaja siis kysyi tätä yhdeksännellä luokalla koko luokalta, ja vastaukset vaikuttivat päästötodistuksen arvosanaan. Kuulemma tätä oppiainetta ei voi hallita kympin arvoisesti, jos ei ole uskossa! Olin kuitenkin saanut kaikista kokeista ja esitelmistä sen kympin ja ollut aktiivinen tunneilla.

Toinen opettaja luetutti uskontunnustusta jokaisen tunnin alussa luokalla ääneen. Piti siis joka kerta tunnustaa uskovansa, vaikka ei uskonutkaan. Tuollainen aivopesu on kyllä kaukana tunnustuksettomasta opetuksesta! Kavereiltani taas olen kuullut aivan toisenlaisiakin tarinoita, eli on todella paljon kiinni opettajasta miten opetus käytännössä hoituu. Opettajien opetustahan ei oikein kukaan valvo, joten heillä on käytännössä vapaat kädet puuhastella tunneilla omaan tyyliinsä.

Itse laitan kyllä lapseni ET-tunneille. Tärkeintä on se, että lasta ei pakoteta tunnustamaan mitään uskontoa vastoin tahtoaan ja että eri uskontojen dogmeja ei opeteta painottuneesti. Jos opetus on muuten tasoltaan heikkoa, niin olkoon. Ei se lapsi siitä pilalle mene! Meillä on myös kotona pohdiskeleva ja elämän henkisiä arvoja painottava ympäristö, joten en ole lainkaan huolissani että lapsi jäisi ET-tunneilla vaille jotain tärkeää.

Tuo, että tunneilla on eri ikäisiä oppilaita, olisi minun mielestäni vain myönteistä. Pidän haitallisena nykyistä systeemiä, jossa lapset karsinoidaan iän mukaan keinotekoisesti ryhmiin - eihän oikeassakaan elämässä ole tällaisia karsinoita. Vanhempia oppilaita tarkkailemalla lapsi voi oppia kaikenlaista, ja vanhempien käytökseen tutkimustenkin mukaan vaikuttaa myönteisesti nuorempien paikalla olo. Heissä herää luontainen vastuuntunto pienemmistään, mikä olisi sekin hyvä asia oppia jo koulun penkillä.

Aloitukseen vielä: lienee sanomattakin selvää että joulukuvaelmat ja vastaavat eivät voisi meitä vähempää kiinnostaa.

[/quote]

Minä olen harras ateisti mutta tuossa tilanteessa olisin silmät kirkkaina vakuuttanut olevani uskossa. Toki numeron korotus kelpaa aina.