Masennus
Mitä teille muille masentuneille kuuluu?
Millaista elämää vietätte?
Täällä yksinäinen 18v masentunut nuori, pahaa oloa olen lääkinnyt alkoholilla ja olen kehittänyt itselleni siitä jo vaikean riippuvuuden jonka vuoksi olen menettänyt myös ystäväni.
Elämä tuntuu turhalta ja merkityksettömältä, alkoholi on ainoa asia mikä piristää.
Lupaava suhdekin kaatui lopulta juomiseeni ja sain pelätä olevani väkivaltainen, nöyryytin itseni miehen edessä ja nyt välttelen muita ihmisiä entistä enemmän.
Kuolema pyörii mielessä usein ja koulun jälkeen makaan sängyssä ja nukun.
Olen täysin iloton ja innoton.
Kommentit (5)
Olen ollut masentunut jo aiemmin ennen koronaa, mutta välissä oli parempiakin kausia.
Nyt olo on lähes toivoton, vaikka olen saanut unelmieni opiskelupaikan, edennyt hienosti harrastuksissani ja saavuttanut monia unelmiani. Nyt on erityisen paha olla, kun on äärimmäisen likainen olo tuon miehen kanssa olemisesta. Ihana mies, mutta kai tämä on jotain hormonaalista masennusta.
Ap
Olen kärsinyt masennuksesta muutaman vuosikymmenen, tällä hetkellä terapiasuhteessa. Tällä hetkellä ei ole alakuloinen olo, mutta tuntuu että olisin kulkenut tieni loppuun, sellainen rauhallinen "kaikki on nähty" -tunne mitä joskus sanotaan vanhuksilla olevan.
Käytän alkoholia erittäin harvoin, huumeita ja tupakkaa en koskaan - mitään päihdeongelmaa ei siis ole. Olen yksinäinen yhtä ystävää lukuunottamatta, eikä minulla ole koskaan ollut parisuhdetta tai perhettä. Ei siis suuremmin mitään ankkureita, jotka pitäisivät minut täällä.
Kuulostaa hurjalta ap. Tsemppiä, AA voisi auttaa.