Mitä mieltä tällaisesta ystävästä?

Onneksi et ole omia tuttujani.

Mulla ainakin on muutama sellainen ystävä, että saatetaan olla vuosiakin erossa aika totaalisesti, mutta sitten kun tavataan on kuin oltaisi nähty eilispäivänä. Elämä heittelee ihmisiä suuntaan ja toiseen ja arjen pyörittäminen ei aina anna aikaa pitää kaikkia ajantasalla joka tapahtumasta, mutta on ihana tietää että on olemassa muutama sellainen ihminen jotka pysyvät elämässä mukana, vaikka kaukanakin.



Ja tämä ystävyys on meillä molemminpuolista, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos ei ole jaksanut kuulumisia laitella tai soitella. Sitten tavataan kun ehditään ja jatketaan juttua siitä mihin jäätiin. Elämäntilanteet tuovat uusia ystäviä joiden kanssa ehkä ollaan tiivistikin tekemisissä, mutta aika sitten näyttää kenestä tulee tällainen elinikäinen ystävä, ketkä unohtuvat muuttojen myötä. Kai nämä pitkäaikaiset ovat sitten niitä sukulaissieluja, joiden kanssa jutut ovat muuta kuin sitä mitä tänään laittaisi ruuaksi perheelle.



Kultaakin kalliimpia tällaiset ystävät mun mielestä! Nyt kun asutaan ainakin toistaiseksi muualla kuin Suomessa niin tällaisten ystävien arvon todella käsittää.

Kiinnostais todella tietää, kun pystyt noin voimallisesti tyrmäämään.

Totuus todellakin on se, että en oikeasti halua sinua kylään ja siksi en koskaan soitakaan ja suoraan pyydä sinua kylään. Esitän " kutsuni" kaupassa vain sosiaalisista syistä, siis tilanteen vaatimuksesta. Se on kuin osa sitä small talkia, että nähdään ja kyläillään ja olipa kiva nähdä.



Tosiasia on, ettei sinussa mitään vikaa ole, mutta viihdyn mieluummin rauhassa perheeni parissa. Olen jonkin sortin erakko ja pidetään se näin. Hymyillään kun tavataan!

taas" . Onnistuisko? Pyynnöstä tulla kylään voi luulla, että kaveri toivoo toisen poikkeavan muuten vaan, ilman erityisiä kyläilyjärjestelyjä.



24, minusta toimit ihan oikein kun pyysit soittamaan sitten kun sopii.

yks entinen koulukaveri. Asuttiin aikanaan samalla paikkakunnalla ja sitten se kaveri löysi miehen ja muutti lähikaupunkiin. No kohtapuolin löysin minäkin mieheni ja muutin uudelle paikkakunnalle aika lähelle sitä kaupunkia johon kaverini oli muuttanut. Se ärsyttää että kaverini ei ole kertaakaan käynyt luonani vaikka olen asunut täällä kuutisen vuotta, sen sijaan minä olen käynyt kaverillani varmaan viitisen kertaa eli kerran vuodessa. Minä teen aloitteen soittelemalla hänelle ja hän lupaa soitella vaan eipä ole vastavuoroista soittoa kuulunut. Viimeksi soiteltu reilu vuosi sitten. Nyt olen tehnyt päätöksen että en enää soittele enkä laita hänelle joulukorttia. Odotan että hän soittaisi ja sanoisi tulevansa meille kylään. Jos ei sitä tee olkoot omissa oloissaan.