Lue keskustelun säännöt.
Te muutkin vaikeasti iho-ongelmaiset, toivoa on. Omituinen psorin katoaminen 2 vuotta sitten
15.08.2020 |
Mulla siis kokovartalopsori, jonka ensimmäiset oireet tuli jo 12 vuotiaana noin 35 vuotta sitten. Siitä se sitten laajeni ja paheni nopeasti. Hankalinta oli se, että kun kyseessä kokovartalopsori, niin hankala rasvailla, levitellä salvoja, kutina varpaiden välistä päänahkaan ja korvakäytäviinkin, kasvoillakin läiskät, kynnet lähti, jne.
On käytetty vuosia lievempiä ja voimakkaita kortisoneja (Sibicort, Daivonex, Bemetson), on kokeiltu luonnontuotteet (mm. pihkasalvat, suolavedet, kookosrasvat, voit + Nizoralit, jne), on oltu solariumissa ja auringossa, on oltu Meilahdessa valohoidossa.....
Itse asiassa viimeisimmällä kerralla Meilahdessa paloin pahasti (väärä annostus suhteessa ihoni kuntoon) ja aloin etsimään tietoa ruokavalioista. Päädyin kokeilemaan vähähiilarista, mikä auttoikin minulla huomattavasti ihon kuntoon. Välillä olin jopa lähes oireeton. Karppauslinjalla olen ollutkin viimeiset 12 vuotta, koska minua todella auttoi. Lääkäritkin oli ihmeissään, jopa vihaisia minulle siitä, että kehtasin kertoa ruokavalioni auttaneen psoriini eikä heidän antamat hoidot. Eivät tietenkään ottaneet kuuleviin korviinsa.
Tämän sairauskertomuksen jälkeen, nyt se omituisuus. Olen ollut TÄYSIN oireeton nyt 2 vuotta, kesän 2018 jälkeen. Ei läiskän läiskää, ei kutinaa. Ei tarvitse rasvata yhtään. En hoida mitenkään. Olen jopa pari kolme viime kuukautta syönyt perunaa, nuudeleita, vehnää sisältäviä tuotteita. Ei oireita.
Mitä siis tapahtui? En tosiaan tiedä. Tuo kesä 2018 oli se kamalan kuuma, aurinkoinen ja hiostava, jolloin se "kuumuuskupoli" pysähtyi Suomen ylle. Kenties tämä osaltaan vaikutti. Tuolloin elokuussa 2018 aloitin alkeista vanhan lapsuudenharrastukseni, ratsastuksen ja hurahdin siihen. Tuohon asti olin tehnyt pääasiassa vain töitä ja uimassakin ajattelin työasioita. Tallilla hevosten kanssa touhutessa ja ratsastaessa ei työasiat tule mieleen edes nanosekunniksi. Kenties tällä vaikutusta. Rennompi ja stressittömämpi olotila.
Varmaan molemmat osatekijöinä, mutta itse veikkaisin tuota ratsastusta, niin hölmöltä kuin aluksi saattaa vaikuttaa. Mutta tosiaan. Nykyään ratsastusta 3 x viikossa ja tuo tarkoittaa noin 9 tuntia viikossa täysin aikaa irti kaikesta muusta stressistä ja kiireestä. On vain oma jännitys ratsastuksesta, hevoset ja samanmieliset ihmiset ympärillä, joille ei merkitse yhtään mitään tittelit tai muut toisten yksityisasiat, riittää, että rakastat hevosia ja pyörit tallilla yhtä kiinnostuneena kuin he itse. Tällä myös iso merkitys minulle, jolla ei montaa ystävää tai muuta elämää töiden ulkopuolella ole.
Tämä mun kertomus. En tiedä, milloin psori palaa tai palaako koskaan, nyt vaan nautin kun vuosikymmenten hoitotoimenpiteet ohi (ainakin toistaiseksi). Tänään kauppakäynnillä aion jopa ostaa vehnäjauhopussin. ENSIMMÄISEN yli 12 vuoteen ja tehdä normaalin omenapiirakan. Tällä kertaa en tee mantelijauhoon :D
Fatalji
Kommentit (11)
Psyykkiset jutut vaikuttaa ihan selkeästi.
Mä huomaan aina että kun on stressiä tai ahdistusta niin oma seborroinen ekseema pahenee juuri silloin.
Usein huomannut että esim matkustus saa aikaan kutinan/punoituksen tai pahimmassa tapauksessa ihan läiskien syntymisen päänahkaan.
Mulla tärkeää on myös kasvojen/päänahan peseminen usein koska jos olen pitkään pesemättä niin se rasvoittuminen pahentaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psyykkiset jutut vaikuttaa ihan selkeästi.
Mä huomaan aina että kun on stressiä tai ahdistusta niin oma seborroinen ekseema pahenee juuri silloin.
Usein huomannut että esim matkustus saa aikaan kutinan/punoituksen tai pahimmassa tapauksessa ihan läiskien syntymisen päänahkaan.
Mulla tärkeää on myös kasvojen/päänahan peseminen usein koska jos olen pitkään pesemättä niin se rasvoittuminen pahentaa tilannetta.
Kyllä ehdottomasti stressi vaikuttaa. Itsellä tosin on/oli alituinen pieni stressi päällä, mutta suuri stressi siis pahensi selvästi ihoa.
Jännä kuinka yksilöllisiä asia on. Itse pesin päänahan kaksi kertaa viikossa Nizoralilla (ja kesäisin nokkosvedellä), sillä useampi pesu kuivatti päänahkaa liikaa...
F
Kyllä itselläni psorin pahenee aina, kun stressaan enemmän. Itsellänikin alkoi se murkkuiässä ja olen kohta 50. Ei kyllä noin paha kuin ap:lla. Mutta aina lomilla parempi ja mitä enemmän kiirettä, stressiä ja vähiä unia, sitä enemmän olen vereslihalla.
Stressi pahentaa. Itse hoidan laiskasti. Nyt on 3 läiskää. Rasvailen välillä. Ei auta mitenkään. Liikunta ja hikoilu vaikuttaa eniten. Ne vähentää psoria. Luultavasti se suihkussa ramppaaminen hikoilun takia kolmestikin päivässä kuorii ihoa niin, että ei pääse kasaantumaan. Mulla on ollut koko ikäni psori.
Mun akne parani oikeastaan miltei kokonaan jättäessäni prosessoidut ruuat, vehnän, maidon ja punaisen lihan pois. Syön vain kalaa, munia, harvoin kanaa, täysjuyväviljaa ja kasviksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hormonitoiminnan muutokset vaikuttaa, ja niitähän tapahtuu milloin minkäkin johdosta.
Itselläni ihottuma väheni todella paljon kofeiinin lopettamisella. Tällöin myòs tajusin, että koko psori ilmestyi samoihin aikoihin kun aloitin kahvinjuonnin.
Minulla tulee vehnästä iho-oireita, toivottavasti selviydyt omenapiirakastasi jälkiseuraamuksitta.
Onnittelut sinulle! Omakin atopiani lähti pois vasta nelikymppisenä, merkittävillä ruokavaliomuutoksilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, varo sitä vehnää. En oikein usko tuohon psyykkiseen stressiin, muuta kuin silloin jos se on todella raastavaa. Kuten kuolemat, työkyvyttömyys, vaikeat fyysiset sairaudet ja niiden rankat hoidot, konkurssit, kaiken omaisuuden menetys jne.
Yhdellä kaverillani psoriasis häipyi syöpähoitojen aikana. Liekö kemoterapia parantanut sen, kun stressiä ainakin oli ylenmäärin? Ei ole hoitojen loppumisenkaan jälkeen palannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, varo sitä vehnää. En oikein usko tuohon psyykkiseen stressiin, muuta kuin silloin jos se on todella raastavaa. Kuten kuolemat, työkyvyttömyys, vaikeat fyysiset sairaudet ja niiden rankat hoidot, konkurssit, kaiken omaisuuden menetys jne.
Aika monella on todella raastavia elämänkokemuksia. Ja omalla kohdallani keho on selkeästi ottanut niistä osumaa, onneksi keho pahemmin kuin mieli. Ja siksi juuri ehkä keho, että mieli on työntänyt ne sinne.
Varmasti stressin väheneminen voisi olla yksi osasyy.
Myös ihmisen elimistö on omalaatuinen. Äitini kertoi kärsineensä pahasta migreenistä, joka lakkasi äkillisesti hänen odottaessaan minua. Luultavasti raskauden aikainen hormonitoiminta, jokin sikiön kehoon mukanaan tuoma tms. vaikutti jotenkin migreenin ihmeelliseen parantumiseen. Eli ehkä kehossasi on tapahtunut jokin muutos. Sairastuit yllättäen, juuri murrosiän kynnyksellä, hormonitoiminnan muuttuessa, ja nyt ehkä on tapahtunut taas jokin muutos. Toivottavasti se jatkuukin niin!