Kauheaa, Mikael Gabrielin yh-äiti antoi poikansa huostaan kun tapasi miehen :(

Hiton urpå, etkö tosiaan ymmärrä lukemaasi??

Vaikeasta murrosiästä kärsineen Mikaelin mielestä kaikki alkoi mennä pieleen sinä keväänä, jolloin hän täytti 13 vuotta.
- Jouduin jatkuvasti kiihtyvään kierteeseen. Silloin sitä ei vaan tajunnut. Äiti ei saanut minuun mitään otetta. Yhdessäolomme oli pelkkää riitelyä. Äidillä on vahva temperamentti ja minä laitoin vastaan, siitä syntyi jatkuvaa kitkaa, Mikael arvioi.
- Mikään ei ikinä ollut hyvin. Äiti ei omasta mielestään ole väärässä ikinä, ei siis ikinä. Vaikka hän onkin tosi usein väärässä, mutta hän ei myönnä sitä.

Samoihin aikoihin äiti löysi miesystävän, jonka kanssa muutti yhteen.
- Kai niillä asioilla on yhteys. Yksinhuoltajaäiti ja ainoa lapsi, oli ollut aina vain meidän kahden suhde. Kunnes siihen tuli yhtäkkiä toinen mies.

Liidia myöntää monesti miettineensä, olisiko hänen pitänyt elää vain Mikaelin kanssa eikä mennä uuteen parisuhteeseen.
- Olin aikanaan suunnilleen Mikaelin ikäinen, kun oma äitini aloitti uuden suhteen. Olin silloin mustasukkainen ja kapinoin kovasti, Liidia muistaa.

-----------

Ei ihme, että Mikael on vihainen äidilleen, antoi poikansa vapaaehtoisesti NELJÄKSI VUODEKSI pois.

Lueppa ajatuksen kanssa se Iltasanomien teksti. Itse käsitin että Mikael teki pikkurötöksiä ja mm. karkaili. Äidillä on loppunut voimavarat ja siinä tilanteessa hän on ajatellut, että huostaanotto voi olla ainut ratkaisu. Yksi ajatus on voinut olla: loppuisiko Mikaelin pahan teko huostaanoton jälkeen, kun minun voimavarat eivät riitä?

Taisi muuttaa uuden miehen kanssa yhteen ja poikahan oli siinä vaan tiellä. Sitten olikin hyvä antaa se huostaan.

Huostaanotto saattoi olla ihan oikea ratkaisu tuossa tilanteessa, mutta toisaalta uuden miehen tuominen talouteen (jossa "hankala" teinipoika, joka elänyt kaksin äidin kanssa vuosikaudet) saattoi kyllä kärjistää tilannetta ratkaisevasti.

Olin tulossa kertomaan, että aika tavallista meilläpäin, muttei otsikko sitten vastannutkaan sisältöä.

Tiedän kaksi äitiä, jotka tosiaan tekivät niin. Toinen Lähti baarireissulle ja jätti vauvansa siskolleen hoitoon. Soitteli puolen vuoden päästä Italiasta, että laittakaa rahaa olisin tulossa kotiin. Ei tullut, meni naimisiin ja jäi hilllimaan maailmalle. Lapsi täytti 25 v, kun tapasi äitinsä..

Toisesa tapauksessa äiti jätti neljä vuotiaansa mummolaan viikonlopuksi. Jätti hakematta. Kävi Kylässä joskus moikkaamassa ja oli niin äitiä että. Meni naimisiin ja asuu naapurikaupungissa.

Kummassakin pojista tuli järkeviä, ison perheen isiä. kovia tekemään duunia ja nauttivat perheistään. Eivät ainakaan näytä katkeruutta. Äidit ovat joka kerta tervetulleita katsomaan lapsenlapsiaan. Pakko ihailla näitä miehiä, olen jopa kateellinen tuosta tyyneydestä ja rauhasta, joka heillä on.

ovat osanneet käsitellä asian oikein. Ei katkeruutta ja vihaa äitejä kohtaan.

Piti kertoa joo, vaikkei ehkä ihan oikea avaus. :)

Joskus kahdestaan äidin kanssa elänyt lapsi alkaa reagoimaan voimakkaasti äidin löydettyä uuden miehen kun on tottunut lähes symbioottiseen elämään äidin kanssa. Ei nuo ole koskaan helppoja päätöksiä äidille.