Miten jaksatte hengailla lapsettomien kanssa?

Mun mielestä lapsettomien kavereiden treffaamisessa on parasta juuri se, että voi jutella muustakin kuin lapsista. Ihanaa rupatella vaatteista, meikeistä, sisustuksesta, mistä vaan paitsi vaipanvaihdosta ja lasten syömisistä ja nukkumisista!

Kuulostaa siltä, että olet jollain tasolla kyllästynyt. Mieti miksi sinua ei enään kiinnosta ystäväsi asiat, miksi vähättelet ystäviesi ongelmia. Valitettavaa, mutta luulen että ongelmm löytyy  itsestäsi eikä muista.

En minäkään aina jaksa äitikavereiden pohdintaa päiväunista, vauvamössöistä, tissimaidosta, välikausivaatteista ja päikkärin tädeistä. Silti koitan kestää ja kuunnella. Olla ymmärtäväinen ja kiinnostunut. Esittää mielipideitä ja pohtia ihan tosissani tuttiasioita ja vauvan ihottumaa. Omista asioistani puhun sitten muille. Äitikavereitani ei kiinnosta se että pääsin esimiestehtäviin. Heitä ei kiinnosta kuulla matkastani. Eivätkä he halua tulla kylään uuteen asuntooni.Kaveruudesta puuttuu vastavuosoisuus. Minä menen pitkän työpäivän jälkeen kylään kotiäidin luo. Kuuntelen juttuja kodista ja lapsista. Pissatan vierasta lasta samalla kun kotiäiti työntää toisen muksun naamaan banaania. Kotiäiti ehdottaa lapsilleen että he voisivat joskus tulla ihan yökylään minun luo. Minulta ei kysytä. Minä haluaisin istua sohvalle ja ottaa kupin kahvia. haluaisin vaihtaa kuulumisia ja jutella kotiäitikaverin kanssa ajankohtaisista aiheista. Monesti tulee mieleen että kotiäiti on aika uupunut ja yksinäinen. Kaipaa aikuista seuraa mutta ei enää muista miten aikuisten kanssa ollaan.

Uraäidit ovat poikkeus. Näin olen kokenut. He näkevät elämässään muutakin kuin kakkavaipparoskikset ja jumppatöppöset. Lasten lisäksi heillä on parisuhde, työ, harrastukset ja mielenkiinnonkohteet. Heidän kanssa juttelen mielelläni myös lapsista. Mutta paljon muustakin. He kysyvät minulta että miten menee ja mitä mieltä olet tästä. 

Mistä ap sitten haluaisit puhua? Jos vastaus on lapsistasi, niin tajuat varmaan, että et ole yhtään sen vähemmän itsekeskeinen. Lähestulkoon kaikki ihmiset puhuvat mieluiten itsestään ja omista asioistaan, sulla ne asiat on lapset, jollain toisella esim. työ, eikä kumpikaan ole sen parempi/huonompi puheenaihe. Lapsia syntyy miljoonia joka minuutti, ei niissä ole mitään ihmeellistä.

Kuule, oikein hyvin. On juuri hienoa, kun ei tarvitse jutella lapsista (tuntuu, että äitiporukassa ei muusta puhutakaan ja kaikki aiheet kääntyvät aina jotenkin siihen).

Minulla suurin osa kavereista on lapsettomia.

Että sellainen perjantaiprovo sitten tällä kertaa. Vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ei löytynyt uutta tapaa tökkiä äitejä?

Toisten lapset ei kiinnosta ketään. Kyllä se pitäisi niin lapsellisten kuin lapsettomienkin tietää.  Omat on aina ihmeellisiä, mutta toisten lapset on vaan massaan hukkuvia räkänokkia.

Outo aloitus...Itselläni on kyllä lapsia ja hengailen toistenkin äiti-ihmisten kanssa, mutta varsin harvoin meillä puheet pysyvät vain kakkavaipoissa.

Muakin kiinnostais, että mistä ap olisi halunnut keskustella, jos ko. aiheet oli pinnallisia? Mustakaan ongelmat pomon tai parisuhteen kanssa ei ole pinnallisia. Olisitko halunnut puhua ilmastomuutoksesta, politiikasta, naisten alistetusta asemasta tietyissä maissa, taloudellisesta kriisistä vai mistä? Millaisia aloituksia teit puhuaksesi niistä asioista mistä halusit puhua?

"Eilen ihasteltiin kaverin uutta tapettia porukalla monta minuuttia"

Luuletko, että työpaikalla ketään kiinnostaa tuhlata koko kahvitaukonsa/ruokataukonsa siihen, että joku intomamma roudaa duuniin kersansa valokuvia ja olettaa, että kaikki katselevat innoissaan jotakin ankeita tarhan näytelmäkuvia tai synttärikuvia? Eräs työkaveri toi rääpityn kakunjämän kersansa synttäreiltä (josta oli siis kaikki koristeet syöty ja kermassakin epäilyttäviä koloja - oletettavasti sormin sorkittu) ja otti kovasti itseensä kun en suostunut ottamaan moista sotkua. Jos laitat kuvat eteenpäin, koska haluat lukea lehteä tai lähettää tekstaria, taas ollaan naama rutussa.

Ja näistä intomammoista on kaikki tasan yhtä vähän innoissaan, oli sitten lapsettomia tai lapsellisia. Lapsettomia kun ei useimmiten kiinnosta ja lapsellisilla on kuvia omastakin takaa niistä omista lapsistaan.

Noh.... noin saatoin varmaan ajatella esikoise ollessa vauva ja äitiyden ollessa ihka uusi juttu.

Mutta mitä pidempään äitiydestä on ehtinyt nauttia, sitä vähemmän siitä jaksaa puhua. Ei voisi vähempää kiinnostaa vatuloida lasten vaatteita, soseita, vaippoja, lasten viimeisimpiä tempauksia...

Ei minua kyllä pätkääkään kiinnosta höpistä pitkään jostain ostoksista tai tapeteistakaan, mutta mieluummin jopa niistä kuin lastenhoidosta.

Miksi ihmeessä menisin ystävieni pariin uppoutuakseni juuri siihen aihepiiriin, jossa vellon muutoinkin arjessa (joo, no nyttemmin olen ollut jo töissä yhdeksän vuotta ja lapsetkin isoja koululaisia, mutta näin siis ajattelin, kun olin hoitovapaalla)!

TOINEN juttu sitten taas on, miten lapsettomat kaverit suhtautuvat pienten lapsen äidin mahdollisuuksiin bilettää tai lähteä ex tempore jonnekin. Tai miten jaksavat sitä, että ko. äiti-ihminen mieluiten kutsuisi vieraita kotiinsa ja joutuu emännöinnin lomassa välillä lastenhoidollisiin hommiin. Nämä käytännön kanssakäymiseen vaikuttavat seikat voivat vähentää seurustelua lapsettomien ystävien kanssa, ei niinkään siis se, että lapsettomat olisivat muka automaattisesti jotenkin "lapsellisempia ja tylsempiä" kuin me äidit.

Jos aloittajaa ei kiinnosta lapsettoman ystävänsä tapetit ja työongelmat, miksi kuvittelet että ystävää kiinnostaisi aloittajan (voin kuvitella että loputtomat ja tauottomat)  "sitten juniori teki sitä ja sitten tätä ja voi että kun juniori ja et arvaa mitä juniori ja siis voitko kuvitella kuinka juniori ja me juniorin kanssa ja juniorista tulikin mieleeni"-jaaritukset? Vielä vähemmän kiinnostavia ne on kuin tapetit ja ongelmapomot.

Miksi sinun elämäsi olisi muista ihmisistä kiinnostavampaa kuin heidän elämänsä sinusta on?

Miten menetellä sellaisten lapsettomien kanssa, jotka ovat kateellisia lapsesta ja parisuhteesta. Kateus ilmenee ainakin siinä, että hän pyrkii rikkomaan lapsen vanhempien välit mustamaalaamalla selän takana sitä, joka ei ole paikalla. Ilmeisesti hän kokee vääräksi sen, että toista on onnistanut, kun on sekä lapsi että kumppani. 

Ja sellainen lapseton vasta ärsyttääkin, joka ei edes halua parisuhdetta saati lasta :D

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 15:33"]

Ja sellainen lapseton vasta ärsyttääkin, joka ei edes halua parisuhdetta saati lasta :D

[/quote]

Miksi se ärsyttää? Kyllä minulla on ainakin muutama sellainen kaveri, jotka on ihan selkeästi ilmaisseet etteivät halua lasta koskaan. Se on minulle täysin ok! Eikä muuta mielipidettäni heistä. He ovat ihania ihmisiä, jotka ansaitsevat olla onnellisia sellaisena kuin ovat.