Miksi ihmiset erotessaan kostavat lapsien kautta?
Tälläkin palstalla ihmetyttää, miten etävanhempaa estetään tapaamasta lasta, jos tämä ja lapsi haluavat... Itse vanhempien erotessa jouduin tilanteeseen, ettei isä juuri minua enää tavannut. Kosti eroa mustamaalaamalla äitiä, jonka luona asuin ja joka on ollut minulle aina hyvä. Isääkin rakastin silti ehdoitta ja aina halusin tavata, kun hän sitä ehdotti. Ei lapsi siitä rikkoonnu, jos tapaa etävanhempaa, vaikka sitten joskus missaisi jonkun syntymäpäiväjuhlat tai harrastuksen. Lapsen kanssa solmitaan luottamuksellinen suhde silloin, kun hän on pieni. Myöhemmin on myöhäisä ja vanhempi menettää itse kokemuksen saada nauttia lapsen kasvusta ja karttuvista taidoista... Minusta moni vanhempi voisi mennä itseensä ja miettiä, mikä on lapsen etu oikeasti...
Kommentit (5)
Vanhempi on itsekäs, jos hän estää lasta tapaamasta toista vanhempaa. Mustamaalaaminen ja toisen esittäminen kielteisessä valossa on vaarallista lapsen terveen henkisen kasvun kannalta. Lapsi tarvitsee molempia vanhempia, on hän minkä ikäinen tahansa.
Vanhemman pitäisi muistaa, että lapsi oppii vääränlaisen mallin suhteessa vanhempiin, jos hän ei voi olla vuorovaikutuksessa molempien kanssa. Se tapa, jolla vanhempi suhtautuu lapseen ja lapsen toiseen vanhempaan, siirtyy valitettavasti sukupolvelta toiseen. Aikuisen pitää olla oikeasti aikuinen eikä kiukutteleva lapsi!
Tarviiko sitä edes kysyä?! Kyse on silkasta itsekyydestä!
Hyvin usein toiselle osapuolelle ero tulee puun takaa. On vielä tunteita toista osapuolta kohtaa joka deletoi sinut elämästänsä, kun et pystynyt rakentamaan sitä pilvilinnaa josta hän haaveili.
Kuinka moni, varsinkin vanhempi mies, on opetettu käsittelemään tunteita? Saati että on kielletty tuntemasta.
Joo, tää on kyllä hyvä kysymys. Täältäkin on saanut monta kertaa lukea, kuinka isä, joka on äitiä pettänyt ja perheen jättänyt, ei ole oikeutettu tapaamaan lapsia. Tätä olisi pitänyt miettiä ennen kun petti ja jätti. Toki olisi pitänyt, mutta siltikin jokainen lapsi on oikeutettu tapaamaan molempia vanhempia, oli eron syyt mitkä tahansa. Eikä mikään oikeuta estämään lasta tapaamasta vanhempiaan. Ei edes se isän uuden rakkaan olemassaolo, tms. Ero on eri asia, kun lapsen huolto ja tapaaminen. Tämä olisi syytä aina muistaa.
monet vanhemmat ovat liian itsekkäitä nähdäkseen lapsen edun. Tai sitten he eivät ihan ymmärrä rajoja oman itsensä ja lapsen välillä, pitävät lasta omana jatkonaan ja voivat kuvittelevat, että mikä on minusta hyvä, on myös lapselle hyvä. Ja sehän riittää, että toinen vanhemmista on tällainen.
Osalla ero voi olla niin iso järkytys, että hetkellisesti ei pystyvät näkemään lapsen etua tai toimimaan sen mukaisesti, mutta kunhan pahin vaihe on ohi, se taas onnistuu. Ja onneksi kai monet pystyvät jopa riitaisessa erossa näkemään lapsen edun.