Voiko manipuloivan, vähän narsistisen ihmisen kanssa oppia olemaan tekemisissä?

Melkein kaikissa ihmisissä on narsistisia piirteitä ja usein ne kaikkein karismaattisimmat ovat hieman narsistisia. Itse jopa viihdyn sellaisten seurassa, mutta toki pitää olla hieman varuillaan. Luottoihmisiksi ja läheisiksi ystäviksi valitsisin empaattisempia ja rehellisempiä ihmisiä, mutta tuttava- tai kaveritasolla narsistitkin ovat ihan ok. Pitää vain osaa vetää omat rajansa.

Yritän itsekin tätä just, että olisin vain vähän tekemisissä, mutta tosiaan uuvuttavaa ja nakertavaa silti tämäkin:( Huomaan just, että jo yhteydenotot(ei kasvokkain)ahdistavat, masentavat, tuovat ne vanhat traumat muistista taas ja kun ainakin itse saan joka kerta yhteydenotoissa ja tapaamisissa varsinkin jotain piikittelyä osakseni.

Sit mietin usein "et täähän meni nyt ihan ok, ehkä oon vaan itse kuvitellutkin kaiken pahan/ylireagoinut kaikkeen ja oon vaan sekaisin itse"kuten he ovat toitottaneet mulle vuosikymmeniä. Sit iskee noi ahdistus ym.olot ja alan miettiä et hetkinen, taashan se "sivulausesssa"loukkaskin mua taas vaikka miten, mutta niin taitavasti etten heti sitä edes itsekään tajunnut! On vaan se selittämätön paha olo näiden seurassa ja sen jälkeen, aina:( Eikö se ole yksi klassinen esimerkki, et on just ollut narsistin seurassa?? Energiavaras, uuvuttaja, ankeuttaja jne.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei vaadi ja omien mielipiteiden ilmaiseminen ei ole manipulointia. Oletko skitso kun olet noin ulkoapäin ohjautuva.

Se että on ulkoapäin ohjautuva, liittyy kiintymyssuhdehäiriöön. Eli vanhempi johon olisi pitänyt voida luottaa, teki myös pahaa.

Skitsofrenia on eri sairaus, ja siihen on lääkkeitä.

1. Aseta rajat.

2. Älä kerro liikaa omista asioistasi, varsinkaan, jos se antaa narsistille valtaa.

3. Ruoki ja lihota narsistin egoa kehumalla.

4. Ja vielä kerran, aseta rajat ja pysy niissä.

Keneenkään ei ole pakko pitää välejä, jos ihmissuhde ottaa enemmän kuin antaa. Ei vaikeaa ihmistä tarvitse yksipuolisesti opetella sietämään, vaan molemmilla on vastuunsa tilanteesta. Emme nyt kuule, mitä mieltä toinen osapuoli on ap:n osuudesta suhteeseen.

Kerrotko tosiaan esimerkkiä tuosta manipuloinnista? Minä olen kuullut liian monen kutsuvan ihan asiallista mielipiteiden ilmaisua kiusaamiseksi tai manipuloinniksi, jos mielipide tai henkilö on ollut "väärä". Esim. komenteluhan on varsin avointa, kun taas manipulointi on jotain salakavalaa piilovaikuttamista, jonka tajuat  vasta jälkeenpäin, jos silloinkaan. Sanoisin että jos tunnistat vaikuttamisyrityksen, se ei ole manipulointia, eikä se silloin pääse huomaamattasi ohjailemaan sinua. Tunne itsesi ja rajasi, niin et ole vietävissä. Jos et koe olevasi riittävän vahva, kannattaa ehkä suojella itseään ja ottaa etäisyyttä. 

Entä mitä tarkoitat narsistilla, persoonallisuushäiriötä vai itsekeskeisyyttä? Kusipäälle antaisin mahdollisuuden olla vähemmän kusipää, mutta oikeasti diagnosoidun kohdalla olisin varuillani, koska hän tuskin pystyy muuttumaan. Muutos olisi itselläni kumminkin ehdoton edellytys yhtään läheisemmälle ihmissuhteelle. 

Miten koet että hän tarkalleen vahingoittaa sinua, esim. loukkaa tunteitasi, vai sotkee elämääsi konkreettisesti, esim. puhumalla ystäviäsi sinua vastaan tai huijaamalla sinulta rahaa tms.? Jälkimmäisen kohdalla pysyisin niin kaukana kuin pystyn, en jäisi odottamaan että tuollainen rajaton tapaus romuttaa elämäni hajalle ja värvää tuttavapiirit tukijoukoikseen. 

Mutta tunnetilojen kohdalla on myös mahdollisuus, että itse tulkitsee jotain väärin, oman alemmuuden tunteen vuoksi pitää juttelua leuhkimisena tai taustansa vuoksi triggeröityy kummallisista asioista. Jos tyyppi ei varsinaisesti sotkeennu asioihisi, olisi varmaan ihan mahdollista pitää kohteliaan etäinen suhde mikäli siitä on jotain hyötyä suvun kanssa toimiessa? Siis esim. pysyä small talkissa ja välttää paljastamasta mitään henkilökohtaista.