Lue keskustelun säännöt.
Miten välttyä katkeroitumiselta?
13.08.2013 |
Nuoruuden asioiden vuoksi olen jo jonkin verran katkeroitunut, mutta ne ajat ovat takana eikä ne häiritse nykyistä elämääni. Mitä nyt omkuvani ja minuuteni on vähän kärsinyt, mutta nyt on uusi koetinkivi. Työttömyys.
Miten välttyä tältä hiipivältä katkeruuden tunteelta?!
Hoidin lapsia kuopuksen 3-vuotispäiviin asti, ja siitä alkaen olen ollut työtön. Enkä mihinkään ole päässyt edes haastatteluun! Vähän syö ihmistä sisältä päin...
Nyt lapset ovat koulussa ja tarhassa, ja olen yksin kotona. Mitä helvettiä teen?
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jotakin" työtä...katsoin juuri MOL:n sivuja ja sieltä löytyi muutama työ, mutta sitten pitää laskea mikä on taloudellisesti kannattavaa. Vaikken saakaan kuin peruspäivärahaa, ei kannata hakea työtä jossa tienaisi vähemmän...Näin täällä Suomessa kannustetaan työntekoon. (katsoin lehdenjakajan ja kodinsiistijän työpaikkailmoituksia)
Harrastus on tarkoitus aloittaa ihan näinä päivinä. Alan liikkumaan päivittäin, se pistää kropan kuntoon ja tuo paremman mielen korvien väliin.
Lisäkoulutustakin olen ajatellut. Äsken tutustuin vähän oppisopimuskoulutuskuvioon ja olenpa katsonut tammikuussa alkavat ammatilliset koulutuksetkin läpi. Jos opiskelisin vaikka lähihoitajaksi, niin olisiko tulevaisuutenin turvattu? Enkö katkeroituisi siitä, että ensin opiskelin ihan muulle alalle amk:ssa vain todetakseni ettei sillä koulutuksella nykyään näissä piireissä ole töitä tarjolla?
ap
Voitko saada edes jotakin työtä?
Entä voitko tehdä edes jotain mielekästä, puuhastella tai harrastaa? Siis sellaista, että voit olla tyytyväinen itseesi?